Maanantai, 30.11.2009

Blogi, maanantaina 30.11.2009

Nyt näyttää olevan vallalla joku ihmeellinen Robin Hood –innostus maassamme. Kuka olisi reiluin kaveri ja kuka ottaisi eniten rikkailta ja yrittäjiltä jne. Itse kannatan ehdottomasti sitä, että jokainen maksaa kykyjensä ja mahdollisuuksien mukaan. Niin kuin nytkin tehdään. Mutta kyllä tässä innossa täytyisi joku tolkku ja rajakin pitää ja ymmärtää verotuksen vaikutukset mm. työllisyyteen.

Kyllä nyt kaikkien ratkaisujen pitäisi ennen muuta olla sellaisia millä maahamme luodaan nimenomaan uutta kasvua, uusia työpaikkoja, turvataan nykyisiä työpaikkoja ja näin turvataan tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskuntaa. Ei tämän edelle saa nyt mennä irtopisteiden keräily eikä ainakaan yksittäisten puolueiden puheejohtajapelit. Ei. Sitä maamme ei kestä eikä ansaitse.

Itse en usko, että esimerkiksi se, että nyt tekisimme pääministeri Matti Vanhasen esittämän jyrkän muutoksen hyvätuloisten verotukseen olisi oikea ratkaisu edelläkuuvaamista syistä. Uskallan jopa epäillä, että maamme verotulot eivät juurikaan kasvaisi. Ei maamme kilpailukykyä pelastetta ja luoda sillä, että tapetaan yrittäjyys tai ainakin tehdään kasvuhalukkuudesta vielä vähemmän kiinnostavaa. Esimerkiksi hätiköity ja vääräaikainen pääomatuloverotuksen muunto toimisi juuri näin. Sijoittaminen suomalaiseen osaamiseen ja innovaatioihin loppuisi ja tässä talouden notkonpohjassa sillä olisi kauaskantoiset ja tuhoisat vaikutukset. Tätä maata ei voida rakentaa niin, että leikitään Robin Hoodia ja kumarretaan vain sinne missä on suurimmat äänestäjäjoukot ja minkälaisten mielipiteiden tiedetään olevan ns. ison kansanryhmän ajatuksia ns. mutu-tuntumalla.

Niin kuin puhemies Sauli Niinistö totesi, tällaiset puheet ja tällaiset veronkorotukset vain rikkailta eivät maatamme pelasta. Niinistö mukaan ne itseasiassa tuottaisivat vain 200 miljoonaa euroa. Eli vain 2 prosenttia valtiontalouden alijäämästä. Mutta on myös totta, että isot otsikot niillä saa aikaiseksi ja toteutuessaan pahimmilaan talouden taantuman pohjalle ajoitettuna jopa aikamoisen työttömyyden jos pääomat vaihtaisivat suuntaa.

Nyt on tärkeää sen sijaan huolehtia kaikin keinoin siitä, että kotimarkkinat pysyvät elossa. Vienti kun ei vedä, niin silloin on panostettava Suomeen. Näyttää siltä, että kasvu ei vielä ala sellaisella vedolla, että selviäisimme ilman elvytystä ja itse olen valmis vielä lisäelvytykseenkin jos ja kun maamme sitä näyttää tarvitsevan. Itse en edes puhuisi vielä varsinaisesta jälkielvytyksestään vaan tilanne on edelleen päällä. Irtaantumisstrategioista ei myöskään vielä kannata puhua. Suunnitella niitä voi, mutta ajassa pitää elää.

Tänään siis ylimääräinen istunto Helsingissä Eduskunnassa. Tarkoitus suunnata sinne nyt heti aamupäivästä. Ja tämä tarkoittaa sitä, että hieman päivän aikataulut menivät uusiksi, mutta illaksi tarkoitus ehtiä takaisin Lopelle ja valtuustomme talous- ja strategiailtaan. Ja ehdinkin.

Tänään siis Talvisodan alkamisesta 70 vuotta. Aihetta jo täällä hieman käsittelinkin Mainilan laukauksien päivämäärän aikaan. Mutta tästä päivästä alkaa siis 105 Kunnian päivän aika. Kunnia – Isänmaa.

Mutta nyt siis töiden pariin. Ja sitten Helsinkiin, mutta sitä ennen monelaista tehtävänä.

Mielenkiintoinen päivä takana. Tänään eduskunnassa muistelimme hieman myös Talvisodan syttymistä ja erityisesti sitä miten eduskunta toimi juuri tänä päivänä 70 vuotta sitten. Aivan mahtavia kuvia noilta vaikeilta ajoilta ja myös Kauhajoelta minne saman päivän iltana eduskunta päädettiin siirtää suojaan. Paikalla puhemies Sauli Niinistön isännöimässä tilaisuudessa oli myös kunniavieraana yksi lotta Anja Panttila, joka työskenteli silloin Kauhajoella eduskunnan evakkomatkan palveluksessa. Ihana hertainen ja edelleen pirteä rouva. Eduskunnan kirjastosta tietoasiantuntija Timo Turja piti erinomaisen puheen kyseisen päivän tapauksista ja kertoi mm. siitä miten pommikoneet pudottivat pommeja eduskunnan ympärille. Yksi rikkoi eläintieteellisen museon lasikaapit ja silloin vielä eläviäkin eläimiä sisällä pitänyt talo kuhisi käärmeitä ja myös eduskunnan ympäristö. Siitä syntyikin sanonta joka kuvasi sodan kauheutta pitkään ”Käärmeet ovat päässeet irti” – kansanedustaja Antti Rantamaan sanat jäivät kuvaamaan sodan kauheuksia.

Tässä linkki Turjan erinomaiseen ja mielenkiintoiseen puheeseen: Timo Turjan puhe ja toinen puheenvuoro: Heikki Taimin puhe. Lukaiskaapa jos kiinnostus heräsi.

Sitten isossa salissa tänään hyväksyimme ympäristövaliokunnan suururakkamme eli asunto-osakeyhtiölain kokonaisuudistuksen ja sitten takaisin Lopelle valtuustomme talous- ja strategiailtaan. Sekin hyvä ilta ja monta asiaa saimme eteenpäin. Talousarvio ensiviikolla hallituksessa ja sitten valtuustossa lopullisessa päätöksenteossa joulukuun puolivälissä. Näyttää ihan hyvältä, jos niin tällaisena aikana voi todeta. Tiukkaa ja se näkyy, mutta uskon, että selviämme.

Kommentit