Maanantai, 23.02.2009

Blogi, maanantaina 23.02.2009

Viime yönä saimme jännittää leffojen Oscar-palkintojen saajia. Oscarithan jaettiin nyt jo 81. kerran Hollywoodissa ja vuoden parhaaksi elokuvaksi nousi Danny Boylen Slummien miljonääri. Elokuvalle tarjottiin 10 Oscaria ja ehdokkuuksista toteutui peräti kahdeksan. Paras miespääosan Osvcarin sai Sean Penn, Milk ja naispääosan Kate Winslet, the Readerista. Mielenkiintoinen voitto tuli paras miessivuosa -kategoriassa, kun tosin erittäin odotetusti Heath Ledger, Yön ritarina nappasi pokaalin. Rauha hänelle. Paras naissivuosa meno Penelope Cruzille elokuvasta Vicky Cristina Barcelona. Upea gaala ja upeita leffoja.

Mahtavia elokuvia on myös meidän elokuvavuodet nykyisin tarjonneet. Tänäkin vuonna jo teattereissa monia hienoja ja nyt torstaina illalla olen menossa ensi-iltaan katsomaan Markku Pölösen Ralliraitaa Helsingissä. Olen seurannut tuon leffan tekoa lähes alkuidesta lähtien ja sitten aktiivisesti sen etenememistä ja nyt on mahtava nähdä valmis raita valkokankaalla.

Mutta kun leffoista tuli puhe niin täytyy vielä nostaa täälläkin esille jälleen tuo Mannerheim elokuva. Itse uskon että leffa tulee, enkä hetkeäkään ole epäillyt, että elokuva jäisi haaveeksi. Olen itsekin lupaunut mukaan kansalaistalkoisiin ja keräykseen jos sellaista elokuva vaatii eli ollaan valmiina. Mannerheim jos joku Suurimpana suomalaisena ansaitsee oman elokuvansa ja Renny Harlin on paras mahdollinen tekijä sille ja tehdään me nyt kaikki se mitä tarvitaan ja voidaan.

Mutta nyt uusi viikko kuitenkin käyntiin. Tänään aamupäivä töiden parissa tiukasti ja sitten iltapäivällä Juhani Peltosen kirjallisuusseuran kokous ja illansuuksi vielä Helsinkiin.

….

Tänään päivä meni aikalailla tehokkaasti toimistotöiden parissa. Aamulla sain vastattavakseni jälleen yhden täydellisen virheellisen lehtikirjoituksen. Tietenkin lehdissä saa kirjoittaa yleisönosastoilla mitä tahansa, mutta valitettavaa on se miten paljon tällaisen tahattoman väärinkirjoittelun oikomiseen menee aikaa. Nytkin tuo kirjoitus oikeastaan kaikista kohdista virheellinen ja vääristelevä ja kaikkien näiden väitteiden oikomiseen ei millään riitä yksi vastauskirjoitus. No pääasiat lyhyesti oikaisin ja täytyy toivoa, että hieman tarkemmin tällaisten kirjoitusten kanssa toimittaisiin ja selvitettäisiin taustoja ja kysyttäisiin jos ei tiedetä. En ainakaan itse halua uskoa, että nyt sentään tahallaan näin väärin kirjoitettaisiin ja levitettäisiin täydellisen vääriä väitteitä ja laitettaisiin lisäksi sanoja suuhuni ja tekoja hartioilleni. Mutta vahingossa tuollaisia tekstejä voi syntyä jos ei tunneta asioita ja faktoja ja niiden taustoja. Siksi on tarpeellista niitä yrittää aina oikoa on sitten kyse paikallisasiasta, maakunnallisesta asiasta tai valtakunnan politiikasta.

Tänään myös laitoin paikallislehdelle kirjoituksen kouluverkko- ja päivähoitoselvityksestämme. On huolestunut siitä miten selvityksemme onnistuu kun nyt jo moni on julkisuudessa todennut, että kouluja pitää sulkea. Voi vain kysyä että mitä sitten enää kannattaa selvittää jos päätös on jo tehty? Itse en ole kantaani muodostanut ja olen alusta asti kannattanut perusteellisen selvityksen tekemistä. Tästä syystä emme esimerkiksi hyväksyneet aikanaan yllättäen esille tullutta halua lopettaa yksi koulu Länsi-Lopelta suoraan valtuuston kokouksessa. Ei koulumaailmaa voi kehittää niin lyhytnäköisesti vaan pitää oikeasti tietää ja myös ymmärtää mikä merkitys kouluilla ja kouluverkolla on ennen muuta lasten koulunkäyntiin, mutta myös talouteen ja tulevaisuuden investointeihin. On nimittäin aivan järjetöntä laittaa kouluja kiinni jos samaan aikaan joudumme tänään tai huomenna rakentamaan lisää koulutiloja taajamiin minne kyläkoulujen lapset kuljetettaisiin. Tai mitä merkitsee kyläkoulun lopettaminen esimerkiksi päivähoidon paikoille. Mutta siis näihin kysymyksiin minä haluan vastauksia ja siksi haluan antaa kouluverkkoamme ja päivähoitoverkkoamme nyt selvittävälle työryhmälle ja valittavalle selvityksen tekijälle työrauhan. Kun selvitystyö valmis niin olen valmis tekemään ratkaisuja ottaen huomioon kokonaisuuden.

Presidenttiehdokkaiden tai mahdollisten ehdokasnimien kyvykkyyttä tehtävää on selvitetty nyt laajalla kyselyllä. Täytyy olla iloinen miten hienosti mm. Sauli Niinistö tässä menestyi. Jotain Niinistön osaamisesta ja arvostuksesta kertoo se, että Niinistön nimesi kyvykkäimmäksi presidentiksi ihmiset läpi kaikkien puolueiden eli ohi ns. oman puolueen ykkösehdokkaidenkin ja myös ihmiset laidasta laitaan. Eli Niinistö on siis ykkönen kaikkien puoluiden kannattajien keskuudessa ja puoluiden puheenjohtajat eivät pärjänneet Niinistölle edes omien kannattajiensa keskuudessa. Se kertoo paljon Niinistöstä. Toiseksi kyvykkäin maamme presidentiksi olisi jo yhden kauden erinomaisesti tehtävää hoitanut ja suurta arvostusta senkin jälkeen kerännyt Martti Ahtisaari ja kolmanneksi kyvykkäin on ulkoministerimme Alexander Stubb.

Ykkönen naisehdokkaista oli vihreiden kansanedustaja Heidi Hautala ja lähes samoilla luvuilla oli Suvi-Anne Siimes.

samoihin lukemiin ylsi myös entinen vasemmistovaikuttaja, Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes. Mutta merkillepantavaa oli myös ennen muuta se, että erityisen huonosti pärjäsi SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Laajan tutkimuksen vastaajista yli puolet arvio Urpilaisen kyvyttömäksi presidentin virkaan. Vain yksi prosentti piti Urpilaista täysin kyvykkäänä tehtävään. Kolmenkymmenen ehdokkaan joukossa Urpilainen oli 5. viimeinen.

No tänään sitten Urpilainenkin kommentoi tuota tutkimusta. Urpilainen totesi, että ”Gallupeja tulee ja menee”. Itse en tällaisiin tutkimuksiin tai kansalaismielipiteeseen näin ylimielisesti suhtautuisi. Kyllä aina gallupin tulos on myös itsetutkistelun paikka. On sitten kyse henkilökohtaisesta arviosta tai puolueen menestyksestä ja kannatuksesta. Itse olen todennut lukuisia kertoja, että puolueidenkin kohdalla gallupit mittaavat aina menneisyyttä ja kannatus pitää ansaita joka päivä uudestaan. Pitää tehdä työ aina yhtä hyvin tai mieluummin hieman paremmin. Ylimielisellä galluppejen vähättelyllä ei pärjää pitkään. Tekojen ja työn pitää antaa puhua.

….

Tänään pidimme myös Juhani Peltosen kirjallisseuran valmistelevan toimikunnan kokouksen. Minulla on ollut kunnia jo jonkun vuoden toimia Juhani Peltosen seuran puheenjohtajana. Itseasiassa ”perin” paikan aikanaan varapuheenjohtajana kun puheenjohtajamme Kalevi Sorsa menehtyi. Minulla oli ilo aikanaan tutustua Sorsaan nimenomaan kirjallisuuden kautta ja yhteisen ystävämme Jussin kautta. Myös seuramme toiminnassa ehdimme jonkin aikaa yhdessä töitä tehdä. Ne arvokkaita muistoja niin kuin Jussin ystävyyskin. Mutta tänään siis valmistelimme tulevan kevään kirjallisuusiltaamme. Tällä kertaa kokoonnumme yhteen 12.5. ja teemana on kirje. Kirjeet sen takia, että samalla saamme julkisuuteen Jussin kirjeistä Antti Sepän kokoaman kirjan Kirjeitä hullunmyllystäni (WSOY). Illan juonena tulee olemaan meidän kaikkien kirjeet – Kirje, joka on merkinnyt paljon. Kannattaa siis piirongin laatikoita penkoa. Minäkin teen niin. Olen iloinen siitä, että ehdin vielä nauttia aidosta kirje-elämästä ennen nykyistä emailiä, chattia ja tekstaria. Mukavia muistoja.

Samalla päätimme pitää tämän vuoden vuosikokouksen Helsingissä 4.4. Tarkoitus kokouksen jälkeen suunnata Kansallisteatteriin katsomaan Polttoa. Jos tuo kiinnostaa niin ei muuta kuin alustavasti kalentereihin ylös. Lisää aiheesta pian kotisivuillamme www.juhanipeltonen.net.

Tänään oli tarkoitus mennä katsomaan myös Jussin siskon tyttären Petra Giacomellin näyttelyä Helsingissä. Illan ohjelma meni täydellisen uusiksi. Monestakin syystä ja kaiken lisäksi galleria oli maanantain kiinni. Yritän huomenna ehtiä. Petra on tehnyt jo aiemmin edelliseen Jussin kirjaan kuvituksen ja nytkin kirjekirja tullee saamaan Petralta kannen.

Huomenna palaan hallituksen puolivälin tarkastuksen aiheisiin. Niistä tänään muutaman sanan vaihdoimme, mutta huomisiin.

Kommentit