Vuodet vierii. Kiitos Teille kaikille onnitteluista. Mutta niinhän se on, että ”Vuodet ovat täynnä elämää, eikä elämä täynnä vuosia”.
Tänään maanantaipäivä mennee Lopella. Illalla pitäisi yrittää valtuustoon päästä, mutta muuten nyt päivä kotona.
…..
Haluan nostaa jälleen kerran täälläkin ikävämmän asian esille. Niistä ei saa vaieta ja niissä tulee vaatia toimia niin kauan kunnes ne toteutuvat. Kyse on siis väkivallasta.
”Perheväkivalta aiheuttaa lähes joka toinen viikko naisen kuoleman”.
Lähisuhdeväkivalta on aihe joka on puhuttanut ja puhutellut viime aikoina paljon. Lähisuhdeväkivalta tai termeinä kuulemma myös parisuhdeväkivalta, perheväkivalta siis tarkoittaa kaikkea niin henkistä kuin fyysistäkin myös seksuaalista tai taloudellista väkivaltaa parisuhteissa, perheissä tai muissa lähisuhteissa. Usein keskusteluissa ja tapauksissa huomio kiinnittyy lapsiin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, mutta myös naisen väkivalta miestä kohtaan tai jopa lapsiaan kohtaan on tänä päivänä myös tuttu ilmiö. Tämä pitää tiedostaa vaikka yleisin muoto onkin julma miehen naiseen kohdistama väkivalta.
Lähisuhdeväkivalta on yleisempää kuin uskommekaan. Se on usein vaiettu ongelma. Selvitysten mukaan jopa 40% naisista on joutunut miehen väkivallan kohteeksi aikuiselämänsä aikana. Ja jopa nykyisen puolisonsa väkivaltaa on saanut kokea parisuhteessa elävistä naisista yli joka viides ja usein väkivalta on kohdistunut myös lapsiin. On arvioitu, että jopa yli 60 000 lasta on perheväkivallan kohteena.
Usein helpolla ajattelemme, että ei tämä ole meidän ongelma. Tai että nuo luvut tulevat siitä siitä kaupungista, kaupunginosasta tai väestönryhmästä. Tosiasia ei kuitenkaan ole näin. Lähisuhdeväkivalta ei ole vain yhden tai joidenkin väestönosien ongelma. Itseasiassa lähisuhdeväkivalta koskettaa monia perheitä taustoista riippumatta eli yhteiskunnallisesta asemasta, koulutustasosta, iästä ja varallisuudesta riippumatta. Tekijöinä on siis yhtä hyvin yritysjohtajia, esimiehiä, opettajia, työttömiä jne. Siis ulkoisesti hyvinkin tavallisten perheiden isiä, äitejä tai lapsiakin joskus.
On tärkeää muistaa, että lähisuhdeväkivalta on aina paheksuttavaa, mutta se on myös aina rikos. Raiskaus avioliitossa tuli rangaistavaksi vasta 1994 ja vuotta myöhemmin, vuonna 1995 pahoinpitely yksityiselläkin paikalla tuli virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi. Siihen asti yhteiskunta ei voinut puuttua ongelmaan perheen sisällä – kodissa. Siihen asti jokainen tapaus vaati aina väkivallan uhrin omaa rikosilmoitusta. Siihen ei useinkaan ollut valmiutta – uuden pahemman väkivallan pellossa tai ”luullun rakkauden” nimessä.
Mutta tänään siis perheväkivalta ei ole enää ns. yksityisasia. Syytteen voi nostaa uhrin lisäksi myös yleinen syyttäjä.
Yllättävän myöhään perheväkivaltaan on siis tartuttu edes näin. Annettu yhteiskunnallekin mahdollisuus auttaa. Mutta näistä vuosien 94 ja 95 uudistuksista huolimatta edelleen siis väkivallasta vaietaan ja erityisen arkaa on parisuhteissa tapahtuvista raiskauksista puhuminen – ilmoittaminen. Seksuaalisesta väkivallasta vaietaan.
On nimittäin niin, että tällaiset rikokset saadaan kitkettyä tai edes vähenemään vain sillä, että niistä puhutaan, niihin puututaan ja asenteita muutetaan. ja väkivaltaan puuttumalla voidaan antaa perheille turvallisempi arki. Tarvitaan myös kuntiin toimintamalli ongelmien tunnistamiseksi, mutta ennen muuta perheiden tukemiseksi eteenpäin. Avun täytyy löytyä helposti ja kaikki mahdollinen apu pitää tuoda lähelle.
Meidän naisjärjestömme – Kokoomusnaiset – nostivat tämän saman aiheen jo vuosi sitten esille vaatimalla mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen riittävästi henkilöstöä, jotta väkivaltaa ennaltaehkäisevä työ saa tekijänsä. Ja esimerkiksi meidän opetusministerimme Henna Virkkunen vaati viime vuoden lopulla myös lievää pahoinpitelyä virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi. Tällä hetkellähän lievä pahoinpitely on edelleen siis asianomistajarikos. Se tarkoittaa sitä, että syytettä ei nosteta ilman uhrin tekemää rikosilmoitusta.
”Vuonna 2007 perheväkivallan uhrina, puolisonsa käden kautta kuoli Suomessa 26 naista”.
Mutta merkillepantavaa on myös se väkivalta minkä miehet kohtaavat parisuhteessa. Emme saa hyväksyä väkivaltaa on sen tekijä sitten nainen, mies tai aikuistuva lapsi. Viime syksyltä muistan miten kirjoitettiin siitä, että itseasiassa nuoret pojat joutuvat tyttöjä useammin väkivallan kohteeksi seurusteluvaiheessa. Laaja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen -tutkimus 15-16-vuotiaden nuorten keskuudessa oli pohdituttavaa luettavaa. Miksi näin tapahtuu? Mistä tämä kertoo?
Itse toivon, että nyt vihdoin lähisuhdeväkivaltaan puututaan sen vaatimalla tavalla. Se vaatii meiltä jokaiselta rohkeutta ja halua korjata yhteiskuntaamme. Kenenkään ei pidä alistua väkivallan pelkoon.
Toinen tilaa ansaitseva asia on maamme oikeuskäytännöt seksuaalisissa hyväksikäytöissä ja raiskauksissa. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että tällaisista rikoksista tuomitaa maassamme usein ehdolliseen vankeuteen. Järkyttävä oli yksi tuoreimmista julkisuuteen nousseista tapauksista joissa arkityössä vieläpä poliisina toimiva, ja poliisin virkamerkillä hädässä olleen nuoren houkutellut ja vakuuttanut mies juotti alkoholia ja sen jälkeen raiskasi 16-vuotiaan tytön kaksi kertaa. Käräjäoikeuden tuomio on 2 vuotta ehdollisena.
Ei näin voi olla. Nuoren tytön sisin on murhattu ja aikuinen – jopa sellaisessa ammatissa toimiva johon olemme tottuneet luottamaan – pääsee lähes rangaistuksitta.
On pöyristyttävää, että usein jopa törmää tällaisissa tapauksissa uhrin syyttelyyn.
Kyllä nyt oikeusministeri Tuija Braxin pitää tarttua tähän ongelmaan tai oikeastaan näihin edellä jälleen kerran esillenostamiini ongelmiin. Rangaistuskäytöntöjen tulee olla sellaisia, että me suomalaiset voimme ne yleisesti hyväksyä eikä niin, että lähes poikkeuksetta tunne on se, että rikollinen pääsi kuin kiraveräjästä kun lapsi, nuori tai nainen sai elinikäisen tuomion sisälleen.
On nimittäin totta myös se, että meillä raiskaustuomiot ovat vaihdelleet paljonkin eri puolilla maata. Mutta sen lisäksi maassamme annetut seksuaalirikosten tuomiot ovat lähes aina lievempiä kuin muualla Euroopassa.
Miettikääpä sitä, että tämä poliisiraiskaaja pääsi 2 vuoden ehdollisella rangaistuksella, kun samaan aikaan viime vuonna esimerkiksi tupakan salakuljetuksesta tuli monen vuoden linnatuomio viime vuonna.
Braxin siis tulee toimia jo tällä vaalikaudella ja uudistaa rangaistuskäytäntöjä meidän suomalaisten oikeustajuun paremmin sopiviksi. Lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista pitää saada kovemmat tuomiot.
Alaan Rosas, joka toimii Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa totesi, että Suomen tuomiot ovat eurooppalaisittain alhaisia ja, että ”on kovin lapsellista kuvitella että rangaistustasolla ei olisi mitään vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen, varsinkin väkivaltarikoksista annetaan usein edelleen ehdollisia tuomiota. Se on joillekin signaali, että eihän siitä mitään tullut”.
Kumpi on mielestänne oikeammassa Ruotsi vai Suomi? Kun Brax itsekin totesi, että ”Jos on sammunut eikä väkisin juotettu niin Ruotsissa se on automaattisesti raiskaus, meillä se menee astetta lievemmän kohtelun mukaan”.
Brax siis itse tietää myös ongelman ja hänellä on mahdollisuus puuttua siihen vaikka jo huomenna. Minun tuen hän toimilleen tässä asiassa saa.
…..
Tänään päivä siis täällä kotinurkissa. Olen nyt yrittänyt hieman raivata tilaa varmuuden vuoksi tänne kodin lähelle ja tekikin hyvää. Odotamme edelleen. Mutta päivällä ehdin piipahtaa lenkillä myös koululla. Siellä tutut entiset työkaverit työntouhussa ja sama lämmin mukava henki luokissa. Jotenkin niin ihanaa mennä tuohon taloon vaikka nytkin jo moni oppilaista sellaisia, että eivät minua edes opettaja muista. Kiva koulu kertakaikkiaan. Kirkonkylän koululta sitten yläkoulun ja lukion puolelle. Lukiomme rehtori, muuten myös oma entinen opettajani Riihimäen Lukiosta, Ylösen Vilho, Ville, esitteli minulle Lujatalon väen kanssa uutta pian valmistuvaa B-kouluamme. Viime perjantaina siis talon harjannostajaiset ja ensi syyskuulle olemme sopineet viralliset vihkiäiset. Silloin Lopelle siis koulun toiveiden mukaan opetusministerimme Henna Virkkunen ja tänään sovimme myös niin, että Kirkonkylän koulukin päivään mahdutetaan ja jotain vielä Riihimäeltäkin. Mutta uusi talo siis valmistuu jo puolentoista kuukauden päästä ja upealta talo näyttikin. Opettajakunta on ollut aktiivisesti mukana talon suunnittelussa ja ansaitsevat kyllä kiitokset sitoutumisestaan projektiin ja jaksamisesta tämän vuoden ja jo monen vuoden ajan. Nyt kuitenkin maali jo häämöttää ja samalla päätökseen yli 15-vuotinen uudisrakentamis- ja saneerausurakka koulukeskuksemme alueella. Mutta nuo oheiset kuvat kertovat enemmän kuin nämä sanat ja täytyy todella toivoa, että saamme nyt uusien modernien tilojen myötä myös lukiomme uuteen nousukiitoon. Tänään tosin kuulin hieman huolestuttavia uutisia, että hakijoita ei olisi viime vuoden hyvän joukon tapaan, mutta en vielä itse halua sitä uskoa. Tänään rehtori mm. kertoi, että ensi viikolla ysiluokkalaiset pääsevät tutustumaan uuteen taloon ja itse ainakin haluan uskoa, että sen näkeminen avaa monen silmät oman lukiomme mahdollisuuksista. Kannustan vielä harkitsemaan.
Itse myös pohdin sitä, että voisimmeko heittää jonkin pienen kannustimen vielä kotilukion valitsijoille. Aikanaan lukiossamme oli ilmaiset oppikirjat. Se olisi yksivaihtoehto, mutta houkutin voisi olla myös esimerkiksi oma miniläppäri, koulukuljetus tai jotain vastaavaa. Tätäkin kannattaisi pohtia.
Sitten lounaalla mielenkiintoista keskustelua mm. maahanmuuttopolitiikastamme Riihimäellä. Vajaa kymmenen vuotta sitten Turkista Suomeen tullut ravintoloitsija tuli tervehtimään kun lounaalle ryhdyin ja olikin mitä mielenkiintoisin keskustelu. Kertoi opetelleensa heti suomenkielen. Päivääkää ei ole koskaan nostanut latiakaan avustuksia mistään. Ja joka päivä on elantonsa itselleen ja perheelleen ansainnut työtä tekemällä ja yrittämällä. Luonut myös työpaikkoja muille. Ja sitten usein niskassa rasismista huutelua ja kohtelua meiltä suomalaisilta. Ymmärrän tuollaisen tekijän harmistuksen ja ei voi kuin harmitella sitä miten me suomalaiset haluamme leimata kaikki joidenkin tapahtumien tai ääriesimerkkien valossa. Tottakai hänkin oli pahoillaan niistä esimerkeistä jotka ovat maatamme vieneet maahanmuuttokriittisempään suuntaan. Vihalle ei kuitenkaan saisi antaa tilaa. Eikö tuollainen mies ansaitsisi mieluumminkin kunnioitusta ja kiitosta.
Tuossa samassa keskustelussa esille myös muutamia mielenkiintoisia uusia ajatuksia Euroopasta mm. Tanskasta yrittäjyyden kehittämiseksi myös Suomessa ja katsotaan jos niiden parissa jotain saisimme myös aikaan.
Mitä tulee itse maahanmuuttopolitiikkaan. Itse edustan tässä keskustelussa maltillista linjaa. On esimerkkejä jotka vaativat perustellusti linjanmuutosta ja tiukennusta, mutta olen myös vakuuttunut, että rajojamme emme voi eikä pidäkään yrittää täydellisesti sulkea. Minusta maahanmuutosta ja sen kielteisistäkin puolista pitää voida keskustella. Keskustelu ei saa automaattisesti myöskään leimata asiallista keskustelijaa rasistiksi. Jos emme pysty puhumaan maahanmuutosta ja myös sen ongelmista avoimesti tai tuo keskustelu tyrehdytetään rasistisena niin pahaan pelkään, että tämä vain pahentaa maahanmuuttovihamielisyyttä.
Itse olen lisäksi sitä mieltä, että tarvitsemme tämän taantuman jälkeen ja jo nytkin maahanmuuttajia työvoimaksi. Mutta sen lisäksi meidän tulee kantaa myös vastuumme kotimaissaan vainotuista ihmisistä. On tärkeää nyt muistaa tässä maahanmuuttokeskustelussa se, että maahanmuutolla on monenlaisia puolia ja vastakkainasetteluun tai sotkemiseen ei ole varaa. Mutta täysin selvää pitää olla, että suomalaisessa yhteiskunnassa emme saa vähääkään hyväksyä rasismia. Rasismin ja muukalaisvihan kaikkien ilmentymismuotojen osalta viranomaistoiminnassa ja koko yhteiskunnassa tulee sitoutua nollatoleranssiin. Se pitää pystyä kitkemään pois kouluista, kaduilta ja arjesta.
Mutta maamme tarvitsee myös nyt realistista turvapaikkapolitiikkaa. Tarvitsemme nopeampaa hakemusten käsittelyä, mutta myös tarkennuksia mm. rahanjakoon ja esimerkiksi ikätestaaminen olisi syytä kirjatta lakiin. Resursseja ei pidä hukata. Toimeentulotuki Suomessa on esimerkiksi moninkertainen Saksaan verrattuna. Tärkeää olisi, että maamme turvapaikkapolitiikka olisi yhdenmukaista muiden Pohjoismaiden erityisesti Ruotsin kanssa.
Tähän aiheeseen varmasti palaamme vielä useasti, mutta minä toivon, että asiallisesti ja rehellisesti. Vastuumme kantaen.
…..
Mutta nyt siis jo myös valtuuston kokous takana. Oma valtuustoryhmämme piti tänään tavan mukaan laajennutun kokouksen missä kävimme illan aiheet vielä läpi. Eniten keskustelua aiheutti vanhan Sajaniemen koulun myyminen. Valtuustoryhmässämme päätimme, että asia vaatisi vielä lisäselvittelyä ja olisimme halunneet siirtää asian valmisteluun yhdessä mm. muiden rakennusten myynnin kanssa. Myyntiin on mahdollisesti tulossa myös muita vastaavia kiinteistöjä ja olisi ollut järkevää valmistella ne yhdessä ja käydä sitten keskustelu yhtaikaa ja tehdä päätöksen samalla kertaa. Valtuutetuistamme Tiina Seppälä tätä Anniina Nummelinin kannattamana myös esitti, mutta harmiksemme kokouksessa tuli myös pöydällepano esitys ja se vain siirsi asian sinällään seuraavaan valtuustoon. Tuo yhteisvalmisteluajattelu jäi nyt puuttumaan. Pöydällepano esitys siis keskeytti asian keskustelun ja siirsi sen nyt seuraavaan valtuustoon. Katsotaan miten se sitten siellä jatkuu.
Valtuustoryhmämme teki myös aloitteen Länsi-Lopen päivähoidon ja varhaiskasvatuksen turvaamiseksi. Aikanaan kun kävimme keskustelua Länsi-Lopen koulun perustamisesta niin yksi tärkeä ja keskeinen tavoite oli saada näin aikaan vahva kasvatuksen kokonaisuus tuolle alueelle. Eli niin, että pystyisimme turvaamaan samassa pisteessä päivähoidon, esiopetuksen, peruskoulun alaluokat sekä koululaisten iltapäivätoiminnan. Nyt näyttää kuitenkin, että tuo kasvunketju ei olisi toteutumassa ja päivähoidon paikat osoitettaisiinkin kirkonkylälle tai muihin taajamiin. Valtuustoryhmämme haluaa, että nyt vielä selvitetään voitaisiinko Länsi-Lopen Koululle saada tilat myös ryhmäpäivähoidolle ja samalla haluamme selvitettävän löytyisikö Länsi-Lopelta tällaiselle palvelulle riittävää käyttöä. Itse toivon, että näin olisi sillä monelle perheelle tulisi varsin erikoisia työmatkoja kun Vojakkalasta, Räyskälästä tai Topenolta pitäisi ensin tuoda lapset päivähoitoon esimerkiksi Kirkonkylälle ja sitten suunnattaisiin töihin Forssaan, Tammelaan tai Hämeenlinnaan. Tämä asia on nyt syytä vielä kertaalleen käydä läpi ja katsoa voisiko tässä olla löydettävissä esittämmekin mallitoimia. Kiitokset tästä aloitteesta kuuluvat Seppälän Tiinalle. Ja siis allekirjoittajina hänen lisäkseen koko kokoomuslainen valtuustoryhmä.
Muuten illan kokous läpi kutakuinkin pohjaesitysten mukaan. Itseasiassa Tiina myös toisessa asiassa valppaana mm. Koukun Karin ja Rautiaisen Marianna kanssa kun käsittelyssä oli esitys nuorison kuulemisesta erilaisissa tilanteissa. Seppälän esityksestä nuorten ja lasten kuulemisvelvoite kirjattiin nyt Lopen kunnan toimintaohjeisiin tiukassa ”nuorten mielipide pitää kysyä” -muodossa Nuorisolain hengen mukaan. Hyvä tarkennus ja tämän toteutumista nyt syytä seurata. Yksi hyvä seuraaja ja lasten ja nuorten edunvalvoja tässä on aktiivinen nuorisovaltuustomme Essi Tuomenojan johdolla. Ja lupaan minäkin tässä valppaana olla.
Kokouksen toinen valtuustoaloite koski Kantatie 54:n turvallisuutta. Kari Koukku esitti aloitteessa tien perusparantamista ja mm. muutamien vaarallisten risteysten varustamista kääntymiskaistoin. Hyvä, että tätä asiaa pidetään esillä eri paikoissa ja viestiä menee niin alueemme kunnanvaltuustoista kuin myös viime viikon tapaan maakuntavaltuutettujen toimesta kuin myös meidän kansanedustajien toimesta eteenpäin. Kun ääni kuuluu niin asiakin muistetaan. Painetta vain lisää.
Mutta nyt siis jo syntymäpäiväkahvit sukulaisten ja nyt vain yhden kummilapsen kanssa nautittu. Kello jo yli yhdeksän ja jos nyt sitten vaikka hetki Vancouveria.