Tänään sportin tärkeä päivä. Illalla urheiluväki kokoontuu Hartwall Areenalle Suomen Urheilugaalaan. Itse myös suuntaamassa sinne Ilkka Kanervan kanssa illansuussa ja varmasti juhlailta upean urheiluvuoden päätteeksi edessä. Mutta sitä ennen toki todellakin täysi työpäivä maakuntamma, seutukuntamme ja kotikuntani asioiden parissa. Kokouksia ja tapaamisia ja myös työtä eduskunnassa mahtuu maanantaihin.
Urheilugaalassa julkistetaan tänään myös uusi suomalaisen urheilun Hall of Fame. Tänään tarkoitus julkistaa arvokkaan ryhmän 30 ensimmäistä jäsentä ja varmasti itseoikeutettuina mukaan Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen, Lauri Tahko Pihkala jne. Moottoriurheilusta pakko olla ensimmäisessä ryhmässä ainakin Jarno Saarisen ja Henri Toivosen. Eli tuossa ensimmäisessä ryhmässä siis vain jo nyt edesmenneitä urheilijoita.
Myöhemmin tarkoitus kutsua mukaan muita kovan luokan urheilijoita lähempääkin eli varmasti mukaan Hall of Famen kutsun saavat sellaiset nimet kuin Juha Mieto, Keijo Keke Rosberg, Kari Tiainen, Heikki Mikkola, Juha Salminen Lasse Viren, Siiri Äitee Rantanen, Marja-Liisa Kirvesniemi, Jari Litmanen, Sami Hyypiä, Jari Kurri jne. Tässä vain siis muutamia jotka mielestäni mukaan kuuluvat.
Mutta muutamia kovia nimiä jotka minulle mieleen lapsuudesta ja lähi vuosiltakin ovat jääneet eivät minusta mm. dopingin takia paikkaa tuohon ryhmään ansaitse tulevaisuudessakaan vaikka monta juhlavaa hetkeä niin yleisurheilussa kuin hiihdossakin meille tarjosivat. Tässä mielessä doping-käry ja vilppi urheilussa on ainakin minulle anteeksiantamatonta. Vaikka kilpailukiellot ja muut ovat jo menneetkin.
Mutta sitten tänään valitaan myös lukuisissa eri kategorioissa vuoden parhaita. Yksi eniten julkisuutta saanut on sporttivuoden Sykähdyttävin hetki. Tässä tulee omani: Kotiyleisön edessä Laura Lepistön EM-voitto. Kyllä se nousee ykköseksi. Mutta henkilökohtaisesti minulle hieno hetki oli kuuluttaa Kimi Räikkönen vuosi sitten Arctic Lapland Rallyn lähtölavalle – miehen – maailmanmestarin ensimmäiseen ralliin ja hankitaistelun jälkeen ainoana saada Jäämieheltä Rovaniemellä koko viikonloppuna haastattelu. Se oli eittämättä hieno viikonloppu ja urheilunkin kannalta huikea suomalaisjuttu josta maailmakin pääsee nyt nauttimaan.
Vuoden Urheilutapahtumaksi haluan nostaa jälleen kerran Neste Oil Rallyn ja osittain tuosta samasta syytä mitä edellä jo hehkuttelin, mutta ennen muuta sen takia millaisen arvostuksen maamme MM-ralli on maailmalla vuosien saatossa keränyt. Upeita tapahtumia olivat viime vuonna myös Veteraanien yleisurheilun MM-kisat Lahdessa ja Helsinki International Horse Show 25 vuotta –juhlatapahtuma Hartwall Areenalla. Näistä joku palkinnon pokkaa. Näin uskon.
Ja sitten vielä yhden, jos tässä nostan esille, eli tuon arvokkaimman siis Vuoden Urheilijan. Vuoden urheilija nimettiin muuten ensimmäisen kerran jo 62 vuotta sitten vuonna 1947 ja silloin palkinnon saivat kestävyysjuoksija Mikko Hietanen ja pikaluistelija Lassi Parkkinen. Tiedämme hyvin miten tämä kyseinen palkinnonsaaja valitaan ja siinä pelissä yleensä painimalla ja keihästä heittämällä pärjää hyvin, mutta annetaan sen nyt olla. Ehkä se perinne sitten kuuluu olla niin.
Tänä vuonna uskoisin, että tuo valintajoukko nostaa ykköseksi viime vuodelta kyllä Laura Lepistön tai sitten Aino-Kaisa Saarisen. Heidät itsekin hyvin korkealla nostaisin ja arvostan ennen muuta valtavasti.
Mutta itse olen sitä mieltä, että Poolbiljardi-ammattilainen Mika Immonen palkinnon nyt ansaitsisi. Mutta ei varmaankaan tuossa valitsijajoukossa menesty. Valitettavasti.
Immonenhan voitti nyt jo toisen kerran maailmanmestaruuden ja on samalla ensimmäinen eurooppalainen ammattilainen, joka on dominoinut biljardipöytiä tällä tavalla. Samalla hänestä tuli ensimmäinen eurooppalainen, joka on voittanut 9-pallon US Openin kaksi kertaa ja tuon maailmanmestaruuden hän voitti 10-pallossa Manilassa. Voisimmeko olla palkitsemisessa näin avarakatseisia ja edelläkävijöitä?
Ja olisihan se aivan poikkeuksellista, jos enduro-kuljettajan urheilutoimittajat niin korkealla arvostaisivat. Mika Ahola ansaitsisi myös Vuoden Urheilija –palkinnon. Ehdottomasti. Kolme MM-kultaa putkeen ja viimeisin siis viime vuodelta 2009 ja muutenkin takana ja edessäkin edelleen menestyksekäs urheilijaura.
Ilta näyttää mihin Suomi on valmis.
……
Eilen saimme myös vahvistuksen sille, että Suojelupoliisilla ei ole enää mitään syytä salata ns. Tiitisen listaa. Arto Nybergin ohjelmassa Supon päällikkö Ilkka Salmi kertoi, että he ovat valmiita julkaisemaan listan, jos nyt korkein hallinto-oikeus niin määrää. Näin siis eriskummallinen salailu olisi tulossa päätökseen. Kyseessähän siis Seppo Tiitisen ja Mauno Koiviston aikanaan tekemä salaamispäätös, jonka perusteluina oli se, että ”lista ei anna aihetta lisätutkimuksiin”. Näin voi hyvin olla, mutta mielestäni meillä on täysi oikeus tietää ketkä listalla ovat ja toisaalta mitä he ovat Isänmaamme eteen tehneet. Ei tässä niinkään kai enää ole kyse siitä, että onko lakia rikottu ja nostetaanko syytteitä – ei – vaan siitä miten suomalaiset ovat Isänmaataan palvelleet. Listalla on huhujen mukaan 18 suomalaista nimeä jotka pitivät yhteyttä Stasiin entiseen Itä-Saksan tiedustelupalveluun. Korkeimmasta hallinto-oikeudesta pitäisi ratkaisu salaamiseen saada todennäköisesti kuluvan kevään aikana. Itse olen sitä mieltä, että kyseinen lista olisi syytä julkaista. Tämän jälkeen olisi mahdollista listalla olevilla kertoa mitä ovat tehneet ja miksi ja toisaalta meillä suomalaisilla arvioida sitä, miten ja millaisiksi kyseiset teot on nähtävä Isänmaan edessä. Toivotaan siis, että enemmän kysymysmerkkejä ja epäilyjä herättävä salaaminen ja salailu nyt loppuu ja totuus tässäkin asiassa saadaan julki.
Mutta tänään sportti ohjelmaa illalla. Mutta sitä ennen nyt aamusta Riihimäelle seutukunnan kokouksiin missä esillä mm. seutukuntamme yhteistyöasiat ja sitten eduskuntaan töihin ja sitä rataa. Vauhdikas viikko luvassa.