Uusi työviikko näin alkuun. En malta olla kommentoimatta tai ottamatta kantaa täälläkin jälleen lehdissä velloneeseen kirjoitteluun liittyen palveluseteleihin. On yllättävää, että osa haluaa vastustaa kunnille täysin vapaaehtoista mahdollisuutta parantaa kuntalaisten palveluiden valinnanmahdollisuuksia. Siis minkäänlaisesta pakosta ei ole kyse ei kunnan eikä palvelunsaajankaan suuntaan. Siis ehdottomasti win-win -juttu, jonka voi valita tai sitten valita perinteisen kunnan oman tuotannon. Täytyy vielä todeta, että ainakin minulle tärkeintä ovat hyvät ja laadukkaat palvelut. Ei se miten palvelut tuotetaan.
Kuntalaisten palveluiden valinnanmahdollisuuksien lisääminen on aiheuttanut mm. Aamupostin sivuilla jälleen kiivastakin keskustelua. Kyse on siis odotetusta uudistuksesta, jossa laajensimme palvelusetelin käyttöä. Tavoitteena oli ja on vain ja ainoastaan lisätä meidän kuntalaisten valinnanvapautta ja samalla parantaa laadukkaiden ja tarpeen mukaan joustavien palveluiden saatavuutta.
Totean vielä kerran täälläkin, että palveluseteliähän on käytetty jo vuodesta 2004 lähtien aluksi pääasiassa kotipalveluissa ja vuonna 2008 laajensimme käyttöalaa kotisairaanhoitoon ja nyt laajensimme palvelusetelien käyttömahdollisuuden kattamaan lähes kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut. Vain päivystyspalvelut ja tahdosta riippumattomat hoidot jäivät luonnollisesti palvelusetelijärjestelmän ulkopuolelle.
Palvelusetelien nyt jo viisivuotisen historian aikana on useammassa selvityksessä kartoitettu suomalaisten kokemuksia palveluseteleistä. Selvitysten mukaan palvelusetelien käyttöön suhtaudutaan erittäin myönteisesti. Suhtautuminen on erittäin myönteisesti niin kuntalaisten eli palveluiden käyttäjien keskuudessa, yksityisten palvelujen tuottajien keskuudessa, mutta myös kunnat kuin myös kuntien henkilöstökin ovat suhtauneet palveluseteleihin erittäin myönteisesti. Kunnissa palveluseteliä on käytetty hyvin tuloksin ja tyytyväisin miettein niin kotipalvelussa kuin lisäksi esimerkiksi myös asumispalveluissa, omaishoitoa tukevissa palveluissa ja myös sotaveteraanien ja vammaisten palveluissa.
On vaikea siksi ymmärtää miksi tällaista mahdollisuutta halutaan vastustaan? Ja vielä vaikeampi on ymmärtää miksi kannattaa vastustaa, kun jokaisessa tilanteessa kuntalaisella eli asiakkaalla on edelleen aina täydellinen turvattu mahdollisuus kieltäytyä palvelusetelistä. Tällöin kunta on velvollinen tarjoamaan vastaavan palvelun perinteiseen tapaan itsetuottaen.
Ja vielä vaikeampi on ymmärtää vastustusta, kun tiedämme senkin, että yhdenkään kunnan ei ole pakko ottaa koko palveluseteliä käyttöön. Palvelusetelin käyttöönotosta päättää aina siis jokainen kunta itse. Jokaisella kunnalla on edelleen täysi päätösvalta palveluiden tuottamistapojen suhteen ja jokainen kunta myös kantaa palveluista jatkossakin aina viime käden vastuun. Tämän takia jokainen kunta päättää itse, missä palveluissa seteliä voi käyttää ja myös hyväksyy palveluntuottajat sekä pitää niistä luetteloa ja tiedottaa saatavilla olevista palveluista. Ja mikä tärkeintä kunta valvoo, että palveluiden laatu säilyy hyvänä ja mielellään jopa paranee.
Julkisuudessa on esitetty lukuisia täysin perättömiä väitteitä palveluseteleistä mm. niiden arvosta ja myös siitä, että ne romuttaisivat kunnalliset palvelut. Näin ei tule käymään. Vastuullinen kunta toimii tässäkin parhaalla mahdollisella tavalla. Palveluiden monipuolistamisen vastustajat ovat epäilleet myös palvelusetelin käyttöönottoa syrjäseuduilla – siis alueilla missä ei nykyisin yksityisten järjestäjien tuottamia sosiaali- ja terveyspalveluita juuri ole. Tässäkin he ovat väärässä. Palvelusetelillä on kaikki mahdollisuudet toimia hyvin myös harvaanasutuilla alueilla.
Palveluseteliä kritisoivat ovat esittäneet lisäksi uhkakuvana, että kunnat tarjoaisivat palvelua tarvitseville liian pieniä palveluseteleitä, jolloin palveluista joutuisi jatkossa maksamaan itse enemmän. Tämäkään väite ei pidä paikkaansa. Kuntalaisen eli tässä tapauksessa asiakkaan aseman turvaa se, että palvelusetelistä voi aina yksiselitteisesti kieltäytyä. Kuntalainen voi ilmoittaa kunnalle, ettei hän ota seteliä vastaan. Yksinkertaista.
Yhden arjen esimerkin voin kertoa Turusta. Turku päätti, että palvelusetelit otetaan käyttöön myös päivähoidossa vuoden 2010 alussa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lapsiperheet voivat hakea kaupungilta palveluseteliä, jolla voi ostaa yksityisiä päivähoitopalveluita vaikkapa työmatkan tai mummolan läheltä. Muuten Turussa palvelusetelit ovat olleet käytössä hyvin tuloksin jo pitkään. Esimerkiksi ikäihmisten siivouspalveluiden puolella palveluseteliä käyttäviä asiakkaita on jo noin 500 kuukaudessa ja omaishoidon puolella noin 140 turkulaista kotitaloutta käyttää palveluseteliä.
Nyt tehdyllä uudistuksella tulemme edelleen myös puuttumaan niihin ongelmiin joita aiemmin on esille noussut. Tulemme mm. vahvistamaan edelleen asiakkaan asemaa, turvaamaan palvelujen laatua ja selkeyttämään kuntien sekä palveluntuottajien asemaa.
Lopputuloksena voin siis todeta, että palveluseteli on siis hyvä lisä kuntien palveluiden järjestämisvalikoimaan, jos kunta itse niin haluaa. Palvelusetelimalli ei sulje mitään muita perinteisiä malleja pois, eikä vähennä palveluita, päinvastoin. Palveluseteleissä on siis huomattavan paljon enemmän mahdollisuuksia suhteessa riskeihin, joten palveluseteleiden käyttöönottoa kunnissa kannattaa vauhdittaa. Kannustankin teitä vaatimaan kuntalaisina ja asiakkaina palveluseteleitä, jos näette sen järkeväksi – se on nyt jokaisella kunnalla mahdollista ja jokaisen kunnan itse päätettävissä.
….
Ronald Reagan 12.6.1987 ”Mr. Gorbachev, open this gate. Mr. Gorbachev — Mr. Gorbachev, tear down this wall!”
Mutta aivan toiseen aiheeseen. Tänään nimittäin tulee kuluneeksi päivälleen 20 vuotta siitä kun Berliinin muuri murtui. 13.8.1961 alkanut pakkojako päättyi. Perheet ja suvut ja yhden kansan jakanut muuri aiheutti valtavaa kärsimystä Saksassa ja sen pääkaupungissa Berliinissä. Moni saksalainen menetti henkensä rajalla ja moni perhe siis rikottiin väkivalloin. Muistan hyvin lapsuudesta miten pelottavalta paikka tuntui pienestä pojasta. Tuttavaperheemme oli yksi niistä joka hajosi muurin rakentamisen myötä. Ystävämme Dieter Herrmann pääsi länsipuolelle ja hänen siskonsa jäi itään. Kumpikin perusti perheensä tahoillaan ja pystyivät tapaamaan vain aniharvoin. Siskon sokea poika pääsi sairaalaan Länsi-Saksaan, mutta yksin perheen niska uhka tuhosta jos hän ei palaisi takaisin. Ja jollain tavalla pysähdyttävältä tuntui sekin miten 80-luvulla tärkeimmät ja toivotut tuliaisemme Itä-Saksaan olivat banaanitertut.
Rajavalvonta oli tiukkaa. Automme bensatankkiin tungettiin piikki varmistettaekseen, että siellä ei kukaan matkusta. Auton aluset peilattiin ja penkit paineltiin. Se oli nuoresta pojasta jännittävää, mutta myös ahdistuttavaa. Ja miten sitten Saksojen rajalla erehdyin kiikaroimaan liian kauan Lännen puolelta Itään ja sain vastaani nousevan aseen. En silloin ehkä ymmärtänyt sitä tilannetta, mutta pelko oli aistittavissa Dieteristäkin joka hetki. Ja kyllä mieleenpainuva oli myös Muurimuseon käynti ja hurjat ja pelottavat tarinat vapaustaistelusta yli rajan Idästä Länteen.
Nyt tuon ajan loppumisesta jo 20 vuotta ja Saksa on jälleen yksi maa Euroopassa. Yhdistyminen ei ole ollut helppo. Ei ole ollut helppo rakentaa eheää kansaa kahdesta aivan eri vuosikymmenellä eläneestä maasta ja aivan erilaiseen elämään tottuneesta maasta. Juhlavuoden alussa saimme lukea lehdistä Berliner Zeitung -sanomalehden kyselystä, joka kertoi, että työn on jatkuttava. Lehden haastattelututkimukseen mukaan vain alle puolet itäsaksalaisista oli sitä mieltä, että heidän elinolonsa ovat parantuneet muurin murtumisen jälkeen. 20 vuotta muurin murtumisen aikaan sitä odotti yli 70 prosenttia Itä-Saksan asukkaista. Entisen Länsi-Saksan saksalaisistakin vain 40 prosenttia näki viime vuodenvaihteessa tilanteen parantuneen muurin murtumisen ajoista. Merkelillä on siis valtava työ edelleen jatkaa tehtäväänsä eheämmän ja yhtenäisen ja tasa-arvoisen Saksan eteen. Tätä työtä tehdään EU:ssa myös koko entisen Itä-Euroopan alueella ja itse toivon, että joskus tilanne on vakaa ja tasoittunut.
Tässä Ronald Reaganin puhe aitona nauhoituksena.. Upea tunnelma kun nauhan kuuntelee.
…
Tänään itselläni siis maakuntapäivä. Hämeen asioita ja sitten illalla kotikunnan ja seutukunnan asioita. Kokoonnumme illalla kunnanhallituksen kanssa läpikäymään ensi vuoden budjettia ja tänään kunnanhallituksen tarkoitus saada aikaan ainakin esitys veropohjasta meille valtuustolle. Katsotaan miten kunnanhallitus asiassa etenee.
….
Hirveän pitkä kunnanhallitus takana ja muutenkin aivan tappopäivä. Kello juoksi nopeammin kuin minä. Ehkä päivän mielenkiintoisin juttu oli tutustuminen maamme ensimmäiseen passiivienergia kerrostaloon Riihimäellä. Ei lämmitystä lainkaan ja homma pelittää huoneilman lämmöntalteenotolla jne. Palaan aiheeseen joku rako. Nyt nimittäin jo kello kohta yksitoista ja juuri vasta kunnanhallituksesta kotiin ja vielä pitäisi ajaa Helsinkiin. Lupasi yöksi 30cm lumisateen ja pakko ja järkevä pelata talviliikenteessä varmanpäälle. Leikkimällä talvikeleillä et vaaranna kuin muiden ja oman henkesi.
Kunnanhallituksessa teimme tänään kovaa työtä viitisen tuntia ja budjetti alkaa pikkuhiljaa järjestyä. Koululaisten iltapäivätoiminnan, koulumatkaedun nykyisellään ja tuntikehyksen sekä yläkoulun luokkakoon pidämme entisellään. Tärkeät jutut ja nämä nyt juuri ne mitä myös Lopen Kokoomuksen syyskokouksessa linjasimme ns. ylitsepääsemättömiksi säästötavoitteiksi. Budjetti nyt jonkin verran plussalla tässä vaiheessa valmistelua ja työtä jatkamme aina tuonne joulukuulle asti kun mm. verotulot ja muut tarkentuvat. Pelivaraa pitää vielä hieman löytää jos ja kun haluamme saada talouttamme sellaiselle pohjalle, että pärjäämme ensi vuoden josta tulee erittäin vaikea julkisentalouden kannalta. Palaan kunnanhallitukseenkin vielä myöhemmin. Nyt pakko suunnata rauhassa Helsinkiä kohden. Huomenna aikainen kokousten päivä.