Oikein hyvää, parasta, naistenpäivää kaikille.
Ystäväni Fatbardhe Hetemaj kuvasi naistenpäivää minusta varsin mielenkiintoisesti ja osuvastikin jo eilen Facebookin statuksessaan: ”Kotimaassani kansainvälinen naistenpäivä, 8. maaliskuuta on iloinen juhla. Niin kauan kuin muistan, Suomessa naisjärjestöt julkaisevat kyseisenä päivänä vuosittain paksun teoksen osoittaakseen naissukupuolen osakseen saamaa vääryyttä. Suomalaiset miesreppanat eivät tätä syytöstä tarvitsisi, koska on niitä kultahippujakin!! Odotellaan positiivisempaa juhlintaa! ♥”
Hetemajt muuttivat siis vuonna 1992 Kosovosta Suomeen ja täällä perhe on sitkeällä työllä hakenut elantonsa ja tullut myös toimeen opetellen suomenkielen, tehden työtä useammassa eri paikassa samaan aikaan, mutta Fade on nyt myös ravistellut ”vuoden pakolaisnaisena” hieman suomalaista yhteiskuntaa ja arkea kohti 2010-lukua. Tuo hänen FB-statuspäivityksensä oli hänen tapaansa jälleen ajatuksia herättävä. Ja tiedän, että Fadekaan ei ajattele niin, että työtä ei olisi vielä tehtävänä tasa-arvon eteen, mutta olen samaa mieltä, että ehkäpä tuloksia saisimme aikaa paremmin positiivisuuden kierteellä. Tässäkin asiassa.
Tänään vietettävän YK:n Kansainvälisen naistenpäivän juuret ovat 35 vuoden takana vuodessa 1975 joka oli samalla silloin virallinen Kansainvälinen naisten vuosi. Joidenkin tarinoiden mukaan päivän historia juontaisi juurensa jo paljon kauempaa vuoden 1857 naisten työoikeuksien ja olojen parantamisesta. Joka tapauksessa 8. maaliskuuta on nyt jo 35 vuotta ollut virallinen naistenpäivä. Samalla silloin YK:n Yleiskokous julisti 8. maaliskuuta myös viralliseksi kansainvälisen rauhan päiväksi kaikissa jäsenmaissaan. Mutta naistenpäivän tärkeimmäksi on nostettu vuosien ajan mm. työ naisten koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi, terveydenhuollon kehittämseksi, mutta myös lapsiin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja naisten mukaanottamiseksi kaikkialla tasa-arvoisesti päätöksentekoon ja politiikkaan. Tärkeitä asioita joiden suo saavan ei vain tänään vaan joka päivä tilaa. Siksi tuo Hetemaj ajatus iloisemmasta päivästä on ehdottoman tervetullut. Eikö näin.
….
Tyytyväinen täytyy olla siihen, että joillakin aloilla nähdään nyt tämä maamme ahdas tilanne ja toimitaan siinä valossa hyvinkin vastuullisesti. Viikonloppuna valtio työnantajana ja työntekijöitä edustavat Juko, Pardia ja JHL pääsivät sopuun valtion virkamiesten ja työntekijöiden työehtosopimuksesta kahden vuoden sopimuksella. Uusi sopimus tuo vajaalle 90 000 työntekijälle 0,55 prosentin yleiskorotuksen ja paikalliserät.
Samaan aikaan voimme vain toivoa ja odottaa, että myös satamissa löytyisi sopu työnantajien ja työntekijöiden kesken. Satamien ahtaajien lakko jatkuu nyt ainakin huomiseen asti ja toivotaan, että silloin järki voittaa. Tilanne pahenee päivä päivältä ja eilen mm. kuulimme riihimäkeläisen Sacotecin toimitusjohtajalta Antti Zittingiltä miten satamalakko kohtelee pahiten juuri pieniä vientiin nojaavia suomalaisyrityksiä. Zitting totesi, että suuremmat kansainväliset yritykset voivat siirtää toimintaansa muihin yksiköihin muissa maissa, mutta pienille suomalaisyrityksille tämä ei ole mahdollista muutoin kuin siirtämällä toiminta kokonaan muihin maihin. Lakon pitkittyessä tämäkin siis todennäköistä ja tällaisissa tapauksissa vahingot ovat ainakin pysyviä ja lopullisia. Toivotaan, että niin ei käy. Sillä nimittäin juuri tällaisissa pienissä ja keskisuurissa syvästi erikoistuneissa yrityksissä on minusta maamme yksi tulevaisuuden tukijalka. Sellaisissa jotka tunnetaan korkeasta laadusta, osaamisesta, takuuvarmasta toimituksesta (ainakin tunnettiin ennen satamalakkoa) ja joustavuudesta. Sellaisesta yksi hyvä esimerkki on juuri Zittingin johtama Sacotec Riihimäellä. Itse sain tehtaaseen tutustua tuossa viime vuonna ja olin vakuuttunut yrityksen menestyksestä.
Sacotec Components on siis maamme ykkönen tarkkuusvalimojen sarjassa ja rooli maailmankin laajuisesti on selvä ja kova. Yli tämänkin laman Sacotec tullee selviämään vastuullisesti toimien, mutta toivotaan, että satamalakko ei vaikeuta tätä liiaksi. Monissa yrityksissä eletään nyt kriittisiä aikoja ja toivotaan, että usko Suomeen ja suomalaiseen työhön ja osaamiseen kestää tämänkin yli.
….
Kevään aikana saamme vielä eteenpäin eduskunnassa monta varsin suurta ja odotettua lakikokonaisuutta. Olen täällä viime päivinä käsitellyt laajasti mm. energiakysymyksiä jotka ovat myös tai ennen muuta teollisuuden ja työpaikkojen kannalta nyt keskiössä, mutta myös perheiden, opiskelijoiden ja eläkeläistenkin asioita.
Yksi sellainen hyvinkin odotettu uudistus on nyt etenevä laki, joka mahdollistaa pitkäaikaishoidossa olevien potilaiden pääsyn lähemmäksi perheitä; lapsia ja sukulaisia. Uusi nyt valmistelussa oleva lakiesitys valmistunee kevään aikana ja se siis mahdollistaa, että jokainen ihminen voisi kaikissa tilanteissa päättää itse kotikunnastaan. Siis sairastumishetken kotikunta ei enää siis jatkossa muodostuisi ”vankilaksi” vaan hoito- tai sairaalapaikan tai vanhainkotipaikan voisi etsiä myös esimerkiksi omien lasten, omaistensa, kotikunnasta tai vastaavasti.
Tähän astihan tai siis vielä tällä hetkelläkin esimerkiksi sairaalaan tai vanhainkotiin joutuneen ihmisen muutto läheisten kanssa samalle paikkakunnalle on laissa kielletty. Surullisia tarinoita on paljon missä isoäiti tai isoisä on jäänyt yksin tosin hoivakodin hyvään hoitoon, mutta kauaksi sukulaisista. Nyt tähän itseasiassa jopa perustuslain vastaiseen kotikuntalakiin ollaan tekemässä korjauksi ja ennen muuta inhimillisiä korjauksia, jotka siis mahdollistaisivat kaikille suomalaisille mahdollisuuden valita oman kotikuntansa kunnosta tai mistään riippumatta. Näinhän sen pitää hyvinvointiyhteiskunnassa ollakin.
Itse näen tämän uudistuksen enemmän kuin tervetulleena. On tärkeää, että lapset ja lapsenlapset tai muut sukulaiset voivat osallistua edessä jollain tavalla vaikkapa sairaalahoitoon tai vanhainkotiin tuettuun asumiseen joutuneen tai päässeen elämään. Olen vakuuttunut, että moni perhe mielellään ottaa osaa hoitoon ja tätä kautta myös auttaa hoitohenkilökuntaa. Ja kyllähän omaisten käynneillä on aina myönteinen vaikutus on sitten kyse millaisesta tilanteesta tahansa. Mutta ennen muuta tämä on minulle ainakin tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymys; saada valita sivistysvaltiossa ja hyvinvointivaltiossa kotikuntansa ja kotinsa elämän jokaisena päivänä. Jos kaikki nyt menee suunnitellun mukaan niin laki pitäisi saada valmiiksi kevään aikana ja voimaan ensi vuoden alkupuolella.
….
Mutta nyt siis uuteen viikkoon. Vielä tämän viikon viettelen isyyslomaa täällä Lopella ja Riihimäen seudulla. Mukavaa aikaa. Kerta kaikkiaan.
….
Kello 18.01 ja tässä lapsenvahtina. Mukavaa aikaa. Lehtiä tuossa lueskelin päiväunien, tai mitä nämä nyt tuossa iässä ovatkaan, aikaan. Ilta-Sanomien artikkelitoimittaja Jukka Tennilä kirjoitti puhuttelevasti kolumnissaa todeten, että ”jokainen lakko loppuu joskus. Säännön vahvistama poikkeus… Elannon hevosmiesten lakko, joka jatkui niin kauan, että osuusliike ehti hankkia kuorma-autoja”. Jäin vain miettimään, että tämäkin ”tapaus” kannattaisi nyt muistaa. Toivottavasti työtä on ahtaajille maassamme tulevaisuudessakin. Pelko voi olla, että teollisuus ja sitä kautta työpaikat ja sitä kautta rahdin tarve siirtyy ulkomaille? Toivotaan, että niin ei tapahtu. Mutta jo nyt on tietoja koko ajan tehtaiden pysäytyksistä. Tuoreimmat ahtaajalakon kärsijät ovat UPM:n Rauman, Kaukaan ja Kaipolan tehtaiden työntekijät ja tehtaat. Nämä tehtaat nyt on pysäytetty ja tuotantoa vähennetty muissakin. Niin ja UPM:hän pysäytti Rauman tehtaan jo viime viikolla ja lakon pitkittyessä seuraavaksi alas ajettaneen Valkeakosken Tervasaaren tehdas torstaista lähtien.
Perheasiat ovat tänään myös vahvasti esillä naistenpäivänkin kunniaksi. Toisaalta tärkeää on, että niitä pidetään esillä joka päivä ja asioita myös korjataan. Siksi olinkin enemmän kuin tyytyväinen, kun kansanedustajamme ja entinen opetusministeri Sari Sarkomaa nosti esille saman asian josta minä olen useamman kerran puhunut. Siis kyse perhvapaista aiheutuvista kustannuksista ja niiden oikeudenmukaisesta jaosta lapsen äidin ja isän työnantajien kesken. Asiahan on kirjattu myös meidän hallitusohjelmaan ja jo se vaatii keskustalaiselta ministeri Liisa Hyssälältä toimia asian suhteen. On totta, että tällä tahdilla Hyssälälle tulee kiire hoitaa lupaus ja ennen muuta asia kuntoon, mutta sen voin todeta, että meiltä kokoomuksesta asian kuntoonsaattamiseksi tukea löytyy. Tämä on meille tärkeä asia.
Sarkomaa vaatiikin nyt aivan oikein ”hallitukselta tasa-arvotoimien loppukiriä” ja ensimmäisenä pitäisi hoitaa kuntoon tämä vanhemmuuden kustannusjako eli se, että enää tulevaisuudessa ei äidin työnantajat joutuisi kantamaan päävastuuta vanhemmuuden kustannuksista. On nimittäin totta, että niin kauan kun äidistä, naisesta, aiheutuu työnantajille isiä, miehiä, enemmän kustannuksia niin äitien, naisten, syrjintä työmarkkinoilla jatkuu.
Sarkomaa osoittaa arvostelunsa aivan oikein ministeri Liisa Hyssälään. Hänen vastuulla on nimenomaan nykyisen hallituksemme keskeisimmät tasa-arvotoimenpiteet. Raija Julkusen tekemä selvitys on karua luettavaa. Se kertoo ikävällä tavalla vakavasti moittien miten huonosti tavoitteissa tasa-arvon edistämiseksi on edetty ja nämä moitteet osuvat juuri Hyssälään. On siis loppukirin aika ja vetoapua asiaan siis kokoomuksesta löytyy. Kirille vaan.
Ministeri Stefan Wallin nosti tänään esille myös vanhempainvapaat. Hän kannattaa ns. Islannin mallia, jossa isille korvamerkitään osa vanhempainvapaata. Itse en ole aivan vakuuttunut siitä, että saavutetaanko tässäkään asiassa pakolla sitä parasta ratkaisua. On totta, että Islannin 3+3+3-mallikin perustuu vapaaehtoisuuteen ja siksi osaltaan se ei ehkä asiaa lopulta ratkaisekaan. Ja toisaalta 3+3 -äidille on minusta liian vähän. Itse olisin mieluummin luomassa tähänkin kannustavaa mallia ja ennen muuta isyysvapaaseenkin kannustavaa ilmapiiriä. Tästä on hyvä keskustella. Siihen olen enemmän kuin innostunut. Nykymalli ei kuitenkaan toimi ja muutoksia ja parannuksia tarvitaan. Niin nyt par´aikaahan Sosiaali- ja terveysministeriön vanhempainvapaatyöryhmä pohtii tätäkin kysymystä ja sitä miten perhevapaajärjestelmää tulisi uudistaa nyky-Suomeen paremmin sopivaksi.