Kuntatalous on puhuttanut paljon ja tulee puhuttamaan tulevana syksynä ja myös ensi vuonna paljonkin. Muutama sana kuntataloudesta voisi olla nyt paikallaan vaikkapa myös siksi, että eilen Kauniaisissa, Karkkilassa ja Vihdissä käytiin uudet kuntavaalit sähköisenäänestyksen virheiden takia. Kuntavaaleissa ei siis oikeastaan mitään muutoksia. Vaikka äänestysprosentit laskivat hurjasti niin voimasuhteet pysyivät kutakuinkin entisellään. Muutamia henkilövaihdoksia sen sijaan tuli ja erityisen iloinen olin loppilaislähtöisen Reija Maunulan läpimenosta Karkkilan kaupunginvaltuustoon. Paikkansa ehdottomasti ansaitsi vuoden aikana osoittamansa hienon aktiivisuutensakin ansiosta. Mutta muutama sana siis kuntataloudesta.
Viime vuosina on kunnissa oikeastaan läpi koko kuntakentän ollut menojen kasvu erittäin hurjaa. Viime vuonna kasvu oli peräti seitsemän prosenttia ja se laittaa kyllä miettimään voiko sellaisen menokasvun kanssa pärjätä. Nousukausi meni hyvin, kun verotulot kehittyivät suotuisasti, mutta varsin kovalla rytinällä niskaan viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa tullut taloudentaantuma romahdutti tulopohjan mm. yhteisöveron ja myös muun verotuoton. Tyttömyys kääntyi nousuun ja se näkyy luonnollisesti kuntien tulopussissa miinuksena jo tänä vuonna ja vielä enemmän ensi vuonna. Ja kun muistamme sen, että ikärakenteemme muutos ei ole kadonnut mihinkään vaan ”uhkaa” ja on edessämme taloustaantumasta välittämättä on menopaineiden kasvu väistämättä edessämme mm. lisääntyvien hoiva- ja hoitopalveluiden tarpeen kasvun myötä kun väestömme ikääntyy.
Tämä väistämättä tarkoittaa, sitä, että kuilu verotulojen alenemisen ja käyttömenojen kasvun välillä on kovaa vauhtia levenemässä ja nyt kuluvalle vuodelle ennustetaankin, jopa kuntien säästötoimenpiteistä huolimatta, että menojen kasvu jatkuu yli 4 %:in vauhtia samalla kun verotulot supistuvat 2,6 %:ia. Yhtälö on mahdoton. Ei tarvitse olla kovinkaan hyvä ennustaja, riittää kun on rehellinen, niin on helppo todeta, että edessä on verojen kiristystä ja myös palveluiden leikkauksia, mutta toivottavasti myös palvelurakenteiden uudistamista. Itse etenisin oikeastaan mieluiden tuon edellä luettelemani listan käänteisessä järjestyksessä. Haluaisin ensin katsoa mitä rakenteellisia mahdollisuuksia olisi tilannetta korjata. On käännettävä jokainen kivi ja pohdittava toimimmeko tehokkaasti ja järkevästi. Tarvitsemmeko kaiken hallinnon rakenteen ja himmelin mm. terveydenhoitoon ja sairaanhoitoon. Tässä loistava avaus onkin peruspalveluministeri Paula Risikon ajatus rakenteiden uudistamisesta ja hallinnon kehittämisestä perus- ja erikoissairaanhoitoa yhdistäen ja myös sosiaalitointa muuten kehittäen. Tavoitteenamme se, että rahaa jäisi enemmän itse hoito- ja hoivatyöhön hallinnon pyörittämisen ja nimenomaan päällekkäisen hallinnon pyörittämisen sijaan.
Kuntien menoista katetaan veroilla noin puolet. Neljännes maksetaan kerätyillä maksuilla ja vajaa viidennes tulee valtionosuuksina mm. koulutoimeen ja terveydenhoitoon. Tätä yhtälöä kun taasen pohtii niin ei voi olla eri mieltä siitä, että loppujen lopuksi tärkein toimenpide kunnissa on vaikuttaa nimenomaan menojen hurjaan kasvuun, sillä pelkällä opposition huutamalla lisärahalla emme ongelmia ratkaise.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hallituksemme ei ymmärtäisi kuntien hätää ja juuri tämän takia hallituks tukeekin nyt kuntia taantuman aikana merkittävästi vaikka muuta onkin väitetty. Esimerkiksi vuosina 2009 – 2010 hallitus osallistuu kuntien talousvajeen paikkaamiseen noin 760 miljoonan euron panostuksella ja jo kehyspäätöksen yhteydessä tehdyllä Kela-maksun poistopäätöksellä, kuntataloutta vahvistetaan 250 miljoonalla eurolla. Nämä lisätoimenpiteet kuntatalouteen vastaavat arvioiden mukaan muuten noin 6 000 henkilötyövuotta. Lisäksi vielä yhteisöveron tuotto-osuuden muutoksella tuetaan kuntia lähes 400 miljoonalla eurolla vuosittain vuosina 2009 – 2011 ja nyt kun kunnallisverotuksen perusvähennys nousee yli 10 vuoden odotuksen jälkeen 1480 eurosta 2200 euroon niin valtio kompensoi tämän tulovähennyksen kunnille täysimääräisesti. Tästä kunnallisverotuksen perusvähennyksen noususta hyötyy nimenomaan pienituloiset ja esimerkiksi pienintä äitiyspäivärahaa saavat.
Täytyy myös todeta vielä, että tuon edellä kertomani lisäksi hallitus on nyt myös esittänyt kiinteistöveron ala- ja ylärajoihin korotusta ensi vuoden alusta lähtien. Kiinteistövero on osa kunnallistalouden kokonaisuutta ja kunnat päättävät itsenäisesti soveltamistaan kiinteistöveroprosenteista. Kiinteistövero antaa kunnille enemmän liikkumavaraa kuntatalouden harjoittamiseen vakaan tuottonsa vuoksi, joten se täydentää hyvin verojärjestelmää keventäen erityisesti tuloverotukseen kohdistuvia paineita. Kiinteistöverotuoton varaan on huomattavasti vakaampaa rakentaa kunnan taloutta kuin yhteisöverojen varaan. Siitä tämä taantuma on antanut surullisen muistuksen monelle kunnalle. Itse uskon, että yhteisöverotuoton varaa ei enää tulevaisuudessa kunnissa budjetteja yhtä luottavaisesti rakenneta ja ehkä tätä tuloa kannattaakin jatkossa pohtia tietynlaisena extrana ainakin suurelta osin. Varautua sen myötä siis tulevaan ja tuleviin mahdollisiin yllätyksiin.
Mutta tuo kiinteistöverojen alarajojen korotus vahvistaa siis myös osaltaan kuntataloutta ensi vuonna. Arvioiden mukaan vähintään 50 milj. euron edestä. On myös laskettu, että kiinteistöveron ylärajan nostolla kiinteistöverotuotot nousisivat jopa 850 – 900 miljoonaa euroa ilman kunnallisveron korotusta. Ehkä tämä ei nyt ole realismiä, mutta toisaalta voi niinkin pohtia, että moni pieni kunta on jo joutunut menemään ylärajoja kohden ja jopa ylärajoille ja silloin voi myös pohtia sitä, että ehkä isommillakin kunnilla on varaa tässä hieman verotusta kiristää. Itse olen sitä mieltä, että myös siis tämä kiinteistöverojen korotus pitäisi ollaa yhtenä keinona aktiivisesti käyttöön kunnissa talouden laskusuhdanteessa.
Ai niin ja olin muuten unohtaa sen, että vielä tässä juuri budjettiriihessä päätettiin myös nostaa kuntien valtionapuja ylimääräisellä 30 milj. eurolla. Ehkä enempäänkin olisi tarvetta ja olisikin ja toivotaan, että vielä voisimme lisää tätä valtionapua kunnille löytää. Sen eteen on nyt tehtävä työtä vielä eduskunnassa.
Minusta myös erittäin tärkeää olisi nyt tukea myös erittäin vahvasti kuntien investointihalukkuutta. Ne tuottavat parhaiten työpaikkoja lähelle ja toisaalta hoitavat pois edessäolevaa investointipiikkiä juuri oikeaan aikaan vaikkapa sitten vuoden tai muutaman etukenossa. Minusta välttämättömiä investointeja kannattaa nyt siis aikaistaa. Ja on varmasti totta, että kosteus- ja hometalkoissa on vielä paljon tehtävää lähes jokaisessa kunnassa. Tyytyväinen täytyy siis olla siihen, että nyt hallitus päätti homekoulujen, terveyskeskuksien, vanhainkotien ja päiväkotien korjausavustusten lisäämisestä kunnille 58,5 milj. eurolla. Riihessä tuettiin myös kuntien palvelutuotantoa kehittäviä IT-investointeja 5 milj. eurolla.
Mutta olen myös sitä mieltä, että ei tämä valtion kunnille antama lisäraha voi kuitenkaan olla vastikkeetonta. Kunnissa on myös oltava valmiutta sitoutua uudistuksien läpiviemiseen lähivuosien aikana ja vanhoja rakenteita on uskallettava myös ravistella ja myös kuntarajoja pohtia. Mutta tärkein toimenpide on ehdottomasti pikaisesti ja aktiivisesti vaikuttaa menokehitykseen ja kustannusten kasvuun. Jotta kuntatalous saadaan kestävälle pohjalle, pitkän aikavälin tuottavuusohjelmien laatiminen on aloitettava määrätietoisesti niin peruskunnissa kuin sairaanhoitopiireissä. Hartioiden laajuuttakin on pohdittava.
Parhaita palvelukäytäntöjä on jaettava kuntien välillä. Palvelut tulee järjestää jatkossa ennakkoluulottomasti siten, miten ne tehokkaimmin ja laadukkaimmin saadaan aikaan. Kyllä minusta keskeisintä on pohtia sitä mitä palveluita ja millä hinnalla eli millä veroilla missäkin voidaan tuottaa. Esimerkiksi oman kotikuntani veroprosenttiruuvi on jo käytetty kuntaveron kohdalta loppuun ja siitäkin huolimatta näyttää siltä, että rahat eivät tule riittämään. Palveluita varmasti joudutaan leikkaamaan ja heikentämään ja itse ainakin joudun pohtimaan jälleen kerran sitä miten alas peruspalvelut voidaan ajaa vain sen takia, että kunta pysyy itsenäisenä. Mielenkiinnolla odotankin mm. huomisillan kouluverkkoselvitysryhmämme esitystä kouluverkostamme. Olenkin sitä mieltä, että kuntarakenteen eheyttämistä on edelleen jatkettava läpi Suomen mm. tavoitteena nimenomaan saada peruskunnistamme asukasluvultaan ja taloudelliselta kantokyvyltään aiempaa vahvempia. On erittäin tärkeää, että saamme aikaiseksi kustannustehokkaan ja toimivan kuntarakenteen. Vain siten on mahdollisuus turvata palveluiden tehokas järjestäminen ja saatavuus koko maassamme.
Samaan aikaan on kyllä oltava myös rohkeutta uudistaa kuntien palvelutuotantotapoja. Olemme kokoomuksen toimesta esimerkiksi meillä Lopella pitkään ajaneet aktiivisesti korotuksia mm. omaishoidontukeen ja lasten kotihoidon ns. Loppi-lisään. Tulokset ovat olleet vain valitettavan heikkoja ja rahaa on mieluummin syydetty yhä enemmän ja enemmän vanhoihin rakenteisiin ja tapoihin tuottaa palveluita. Näin siitäkin huolimatta, että tiedetään hyvin, että päiväkotipaikka ja erityisesti ikäihmisten laitoshoito tulee aina satoja ja jopa tuhansia euroja kalliimmaksi kuin omaishoidontuki tai kuntalisä. Tällaista politiikkaa on ollut äärimmäisen vaikea ymmärtää.
Tässä palvelujen tuottamistapojen kirjossa myös maamme hallitus onkin ottanut asiakseen edistää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä palvelujen tuotannossa. Mm. palvelusetelijärjestelmän käyttöönottoa ja kotitalousvähennyksen käyttöalaa on nyt laajennettu, minkä avulla edesautetaan toimivien palvelumarkkinoiden syntyä. Me teimme Lopella jo viime keväänä valtuustoaloitteen, että olisimme heti ensi vuoden alustalähtien mukana tässä mallissa ensimmäisten joukossa. Kuntia kannustetaan yhteistoimintaan palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa ja myös kuntalaisten kustannustietoisuuden lisääminen pohjustaa vahvempaan kuntatalouteen. Tarkoituksena olisi, että asiakkaalla on selkeä tieto palvelun kokonaiskustannuksista oman maksuosuuden lisäksi.
Samaan aikaan hallitus panostaa vielä kuntien kanssa normitalkoisiin. Tällä parannetaan tuloksellisuutta purkamalla turhaa sääntelyä ja tuottavuuden esteitä. Vain tuottavuutta lisäämällä nimittäin voidaan turvata elinvoimainen kunta palveluineen jatkossakin. Tosiasia siis on, että kuntatalouden menokasvuun on nyt puututtava aktiivisesti, jotta menot ovat suhteessa verotulojen kasvuun. Vain näin toimien kuntatalouden rahoituksen kestävyys voi pysyä kohtuullisena.
Hallitus on päämäärätietoisesti parantamassa kuntatalouden asemaa ja täten turvaamassa kuntalaisten tasavertaiset mahdollisuudet laadukkaisiin palveluihin kotiseudullaan. On myös totta, että valtio ei kuitenkaan pysty korjaamaan kuntien talousahdinkoa yksin. Itse en tällaista ole odottanutkaan. Meidän kuntien pitää kyetä myös priorisoimaan ja karsimaan omiin päätöksiinsä perustuneita lisämenoja ja osaa lakisääteisistä menoistakin. Kustannusten nousu on saatava katkeamaan ja palveluverkko on käytävä tiuhalla kammalla läpi. Sopeutumisessa taloustilanteeseen pelastuspaletti on kasattava pienistä osista. Edessä on paljon haasteellista työtä, mutta yhteistyöllä vaikeudet on käännettävissä voitoksi.
Eli tarvitsemme minusta tässä urakassa nyt kaikkien mahdolliset toimet. Tarvitsemme lisää rahaa valtiolta ja mahdollisuudet toimia tässä tilanteessa hieman vapaammin mm. alijäämien kattamisvelvoitetta joustaen, mutta tarvitsemme myös vahvan halun itse uudistaa palveluiden tuotantoa ja tarjontaa niin, että rahat riittäisivät paremmin tulevaisuudessa. Tämä yksi tai nämä yhdet isoimmat työmme nyt tulevana syksynä ja uudistusten muodossa myös muutamiana seuraavina vuosina.
….
SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen verotietämys näyttää olevan kovin kevyellä pohjalla. Urpilainen kirjoittaa blogissaan mm. että ” Progression periaate ei toteudu suurituloisilla – nythän verotus ei kiristy tulojen noustessa esimerkiksi 6000 eurosta 16 000 euroon kuukaudessa. Tämän vuoksi veroprogression asteittaista kiristämistä yli 6000 euroa kuussa ansaitseville kannattaa pohtia, kun verouudistusta tehdään.” Tämä ei yksinkertaisesti vain pidä paikkaansa mitä Urpilainen väittää. Kokeilin uteliaisuuttani Vero.fi sivuilta laskurilla veroprosenttia näille kuukausituloille. Valitsin paikaksi aakkosista ensimmäisen eli Akaan kaupungin ja tulos oli seuraava: 6000 euroa kuukaudessa tienaavan veroprosentti on 36% ja 16 000 euroa kuukaudessa tienaavan veroprosentti on 45,5 prosenttia. En siis oikein ymmärrä mistä Urpilainen tuollaisia väitteitä keksii ja hämmentää uskomattomalla tavalla tätä verokeskustelua ja luo erikoista vastakkainasettelua. Keskustan veroasioihin perehtynyt Mika Lintilä totesikin minusta ehkä kuvaavimmin, että ” Ehkä se lähinnä kertoo siitä, että jonkin verran ovat kotiläksyt tekemättä. Enemmän nämä perustuvat mutu-tuntumaan kuin puhtaaseen faktaan”.
Erikoinen oli myös Urpilaisen pohdinta pienituloisuudesta. Urpilainen totesi, että alle 3000 euroa tienaava on pienituloinen. Kun tätä Urpilaisen rajaa vertaa maamme palkansaajien keskiansioihin niin aikalailla erikoiseen valoon se saadaan. Tilastokeskuksen mukaan nimittäin palkansaajat ansaitsevat keskimäärin 2 940 euroa kuussa. Eli se siitä. Tai no tuossa vielä yksi linkki aiheeseen: Uusi Suomi Pienituloisuudesta
Urpilaisen blogi-kirjoitus onkin saanut aikamoisen täystyrmäyksen mediassa ja netissä ja veroasiantuntijoidenkin suunnasta. Ei siis yhtään ihme. En ymmärrä mikä tavoite tällä sitten on ollut vain onko vain yksinkertaisesti tuota läksyjen tekemättömyyttä. Se olisi ainakin helpompi antaa anteeksi.
….
Kello 22.14 ja juuri hetki sitten kotiin. Huomenna alkaa syysistuntokausi eduskunnassa ja aikamoinen syksy onkin tulossa. Monessakin mielessä. Mutta palataan siihen huomenna ja tässä lähipäivinä laajemminkin.
Mutta tänään siis päivä tehokkaasti talousalueemme ja seutukuntamme asioiden parissa. Päivällä muutama palaveri ja neuvottelu ja sitten syksyn ensimmäinen talousaluetoimikunta Hyvinkäällä. Olen nyt ollut mukana tässä ryhmässä jo monta vuotta ja näiden vuosien aikana tämänkin toimijan rooli on muuttunut jo montakin kertaa. Siis aina tilanteen ja tarpeiden mukaan. Yhdessä vaiheessa aluekeskusohjelma työllisti paljon ja sitten Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ensimmäinen vaihe ja luonnollisesti rakenteelliset uudistuksemme mm. toiseenasteen ammatillisessa koulutuksessa ja myös elinkeinopuolella ovat olleet aikamoisia urakoita. Välillä tuntuneet kivireiltäkin. Mutta nyt tänään saimme ajankohtaiskatsaukset niin Hyriasta kuin Hyvinkää-Riihimäen Elinkeinoyhtiönkin toiminnasta ja täytyy todeta, että olipa mukavaa kuultavaa. Hyriassa siis yhdistimme kaikki neljännen kunnan toisenasteen ammatillisenkoulutuksen tarjoajat yhteen ja nyt on tarkoitus sitten etsiä suurempana toimijana entistä parempaa ja laadukkaampaa toimintamallia ja sitä kautta opetusta alueellemme. Valtava urakka, joka lopullisesti tämän käynnistämisenkin jälkeen vasta valmis muutamien vuosien päästä. Henkilöstörakenne ja hallintohimmeli vaatii vielä työtä kuten myös kiinteistömassojenkin hallinnointi ja järkeistäminen. Itse uskon 110 prosenttisesti, että Hyriassa onnistumme ja voittajia tässä tulevat olemaan ennen muuta alueemme nuoret ja yritykset. Yritykset tulevat myös hyötymään uudesta elinkeinoyhtiöstämmekin joka siis perustettiin lakkautetun EKES:n jälkeen. Homma käynnistymässä hyvin ja monessa mielessä iskee tärkeään saumaan. Esillä luonnollisesti myös kuntien ajankohtaiset asiat ja talousalueemme yhteiset isommatkin asiat, mutta palaillaan niihin taas myöhemmin kun etenevät.
Ilta sitten Lopella kouluverkkotyöryhmämme infotilaisuudessa. Kunnanhallituksen puheenjohtajamme johdolla vedetty ja konsultin toimesta työstetty kouluverkkoselvitys saatiin näin valmiiksi ja tänään infotilaisuudessa esiteltiin pohjaesitys valtuustolle, sivistyslautakunnalle ja rehtoreille. Itsekin pääsin tänään vasta pumaskaan ja ehdotukseen tutustumaan ja siitä täytyykin antaa ryhmälle kiitosta. Alunperin jo sovimme, että työlle annetaan työrauha ja tietoja ryhmästä ei vuodeta etukäteen julkisuuteen ja siinä nyt siis hyvin onnistuivat. Itsekin halusin ehdottoman tarkkaan tätä kunnioittaa enkä papereita halunnut aiemmin nähdäkään. Olimme sopineet niin, että nyt ryhmä ja konsultti tekee selvityksen ja sitten se julkistetaan ja tämän jälkeen on tilaa sitten keskustelulle. Tänään jo tuo keskustelu alkoi ja jatkuu varmasti nyt vilkkaana ja toivon ainakin itse, että mahdollisimman laajasti työryhmän esitykseen nyt perehdyttäisiinkin ja annettaisiin palautetta ja ideoita miten asiassa pitäisi edetä. Itse olen tässä varannut tällä viikolla aikaa tämäniltaisen suusanallisen infon jälkeen materiaalin läpikäymiseen ja tutkimiseen enemmänkin ja tarkoitus hieman sitä käydä laajemminkin läpi. Keväällä myös sovimme, että kouluverkkoselvitykseen pyydetään Opetushallitukselta lausunto tai kommentti ja se silloin myös meille luvattiinkin. Tuota myös itse odotan suurella mielenkiinnolla. Mutta palataan tähänkin aiheeseen kun materiaali tarkemmin kahlattu läpi.
Valtakunnankin tasolla tehdään paraikaakin lukuisia selvityksiä. Tänään saimme tietoa Valtiovarainministeriön verotyöryhmän esityksistä. Työryhmähän on käynyt läpi maamme verotusta laajemminkin tavoitteena suurempikin esitys kokonaisuudesta. Tyytyväinen olin siihen, että lähtökohdaksi on esityksessä alustavasti otettu meidän jo pitkään esilläpitämämme verotusmalli, jossa painopistetta siirretään työnverotuksesta kulutuksen verotukseen. Tällainen kokoomuslainen veroajettelu, jossa pääpaino työllisyyttä tukevassa verotuksessa on erittäin tervetullut ja voisi todeta, että uudistuksella on jo kiire.
Sen sijaan hieman epäillen otin vastaan työryhmän pohdinnat siitä, että kotitalousvähennyksen tarpeellisuutta pohdittaisiin. Kotitalousvähennys on yksi niistä veroporkkanoista jotka ovat parhaiten juuri tuoneet ja tukeneet työllisyyttä ja mikä minusta myös erittäin tärkeää on suurelta osin kitkenyt harmaata taloutta – pimeantyön teettämistä – mm. remonttimarkkinoilta pois. Itse en siis lämpiä tämän toimivan instrumentin hautaamiseen. Itse olisin enemminkin valmis kehittämään ja laajentamaan sen käyttöalaa. Myös kaavaillut asuntolainojen verovähennysoikeuden poistamisesta tuntuvat erikoisilta ja en niitä tuon tänään tulleen tiedon valossa ole valmis karsimaan.
Ja toinen esitys johon itse sanon ei on työryhmän suunnitelmat joiden mukaan perintövero säilytettäisiin jatkossakin. Olin enemmän kuin tyytyväinen, että tällä hallituskaudella saimme merkittävästi perintöverotusta jo kevennettyä erityisesti lapsien ja leskien osalta ja oma tavoitteeni on tulevaisuudessakin se, että kertaalleen tai kahdestikin jo verotetusta omaisuudesta ei enää perintöveroa ole tarpeen maksaa. Kokonaan perintöverosta luopuminen olisi merkittävä askel myös kotimaisen omistamisen ja työpaikkojen säilymisen suuntaan ja siksi se on pidettävä agendalla jatkossakin.
Mutta tämä siis vasta työryhmän työn välitilinpäätöstä ja homma siis jatkuu. Työryhmän esityksen on tarkoitus valmistua ensi vuoden lopulla ja näin se on käytettävissä sitten vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen työpaperina myös hallitusohjelmissa ja toivottavasti myös jo eduskuntavaalien kampanjoinnissa ja väittelyissäkin. Verotuksessa tullee varmasti näkymään tulevaisuudessa myös entistä vahvemmin puolueiden väliset erot ja arvostukset ja hyvä niin.