Maanantai, 06.02.2012

Blogi, maanantaina 06.02.2012

Uuteen aamuun Suomenmaa. Niin se arki taas palaa. Nyt aamusta aikaisin Espooseen viikon ensimmäiseen kokoukseen ja sitten kello 10 aloitamme jo eduskunnassa. Eduskuntaryhmä kokoontuu silloin ja puhemiehet valitaan puoliltapäivin. Palaan päivällä huomiseen ja niitä kuviakin latailen kun pääsen laajakaistan varteen.

Tänään kokoomuksen eduskuntaryhmä järjestäytyi. Aika upeissa tunnelmissa eittämättä. En itse huomannutkaan pääministerillämme laastaria otsassa, mutta iltapäivälehti kertoi liukkauden yllättäneen. Jäin miettimään, että niin se valtionsäännön muutos näkyy arkipäivässäkin. Kun vanhan perustuslain aikaan presidentti joutui kaatumaan itse ja laittamaan laastarin otsaan niin uuden perustuslain aikaan sekin kuuluu pääministerille. Sitähän sä kysyit.

Mutta eduskunnassa tänään normaali järjestäytymiset. Samat puhemiehet jatkoon ja myös ryhmäjohtomme. Hyvä onkin nyt saada hieman jatkomoa sillä edessä todella vaikea politiikan kevät. Tänään jo kävimme läpi mm. puolustusvoimauudistusta ja kuntauudistustakin ja kyllä me niistä selviämme yhdessä kuntien kanssa, mutta iso asia tulleekin olemaan maamme talous ja sen vakauttaminen. Onneksi saimmekin nyt näistäkin asioista todella hyvin perillä olevan presidentin maallemme.

Jos siis muutama sana vielä vaaleista…

Presidentinvaalit huipentui eilen Finlandiatalolle. Sibeliuksen Finlandia kaikasi kuorolauluna ja väkeä aivan hurjasti paikalla. Me halusimme pitää vaalivalvojaiset kaikille avoimena emmekä minään kutsutilaisuutena. Kunnon kansanjuhlan paikkahan tällainen on ja sellainen siitä myös tuli.

Itse olin hyvinkin luottavainen tähän kampanjaan ja ennen muuta Sauli Niinistöön. Hieman piti itsevarmuutta toki peitellä, mutta sen verran salaa toki eiliseen valmistauduin että pari virallista presidenttikehystä kehystytin Riihimäen Kaihtimessa ja kehyksessä Koiviston Veijolla valmiiksi Saulin kuvin. Illalla heti ennakkoäänien tultua peli oli selvä ja avasin laukkuni ja ojensin kuvan puoluesihteeri Taru Tujuselle. Hän oli ratkaiseva nainen tässäkin kampanjassa. Taulu löytää paikkansa varmasti. Itse tänään aamulla aloitin eduskuntatyön ripustamalla vastaavan kuvan työhuoneeseeni. Taitaa olla Suomen ensimmäinen työhuone jossa jo uuden presidentin kuva on. Pian ympäri Suomenmaan.

Vaalien ratkaisu nähtiin siis minusta jo ensimmäisellä kierroksella. Paavo Väyrysen niukka karsiutuminen toiselta kierrokselta vei kisasta tiukimman väännön vaikka olen varma, että Niinistö olisi toisella kierroksella hänetkin selkein luvuin voittanut – ehkä 60-40 tai jotain. Mutta nyt Niinistö teki historiaa ja todellisen rökälevoiton. Kukaan ei ole koskaan saanut maassamme vaaleissa näin paljoa ääniä eikä toisaalta kukaan presidentivaaleissa näin suurta prosenttiosuuttakaan äänistä. Eli jos joskus Tarja Halosta tituleerattiin koko kansan presidentiksi niin nyt ne luvut lyötiin aivan toisiin lukuihin. 

Niinistön kanssa edes lähelle samoja lukuja pääsi 1994 Martti Ahtisaari kerätessään 1,7 miljoonaa ääntä. Sen jälkeen Haloselle 1,6 miljoonaa kaksi kertaa ja itseasiassa jopa 2000:sta 2006 äänimäärä Halosella vielä laskikin. Nyt Sauli Niinistölle peräti yli 1,8 miljoonaa ääntä. Prosenteissa Niinistö keräsi siis myös kaikkien aikojen ennätyksen 62,6 Haaviston joutuessa tyytymään aikalailla pieneen äänipottiin. Haavisto-ilmiö siis jäi kuitenkin vain sosiaaliseen mediaan ja muutamaan lehteen. Äänimäärä 37,4 prosenttia ja vain miljoona ääntä oli varmasti monelle suuri pettymys.

Itse en nähnyt Haaviston tulosta pettymyksenä vaan minusta siinä on todella paljon hyvää. Se osoitti Niinistön kannatuksen rinnalla sen, että maassamme ajatellaan edelleen hyvinkin suvaitsevaisesti ja toisia arvostaen. Maassamme saa olla erilainen ja erityinen. Maassaamme arvostetaan erilaista osaamista jne. Minun kunnioitus Pekka Haavistoa kohtaan nousi edelleen. Olen häntä aina arvostanut ja nyt viimevuosina kun päivittäin olemme kolme neljä tuntia aina samassa kokouspöydässä ensin puolustusvaliokunnassa ja sitten ulkoasiainvaliokunnassa niin arvostukseni on noussut entisestään. Ja kyllähän tämä kampanja ja sen taso ja tyyli nosti arvostusta edelleen.

Mutta minulle eilinen päivä oli yksi odottamampiani. 2006 meitä oli paikalla vain pieni joukko ensimmäisen kierroksen vaalivalvojaisissa kun voitto ja pääsy kakkoskierrokselle varmistui. Itse uskoin jos silloin, että NYT! Sne jälkeen on työtä tehty ja nyt viimeinen pari kuukautta lähes tauotta. Olen niin onnellinen maamme puolesta, mutta myös Saulin ja Jennin puolesta. Maamme sai aivan häikäisevän parin johtoonsa.

Sauli Niinistön karisma on omaa luokkaansa suomalaisessa politiikassa. Hänen osaamisensa on todella monipuolista niin talouspolitiikasta ja ulkopolitiikastakin. Hänen sydämensä on suuri ja se sykkiin mutta ei tee itsestään numeroa. Ja häntä täydentään täydellisesti puoliso Jenni. Oli hieno tunne päästä halaamaan heitä eilen heti tuloksen varmistuttua. Muistan ne Saulin sanat aina. 

 

 

 

 

 

Kommentit