Keskustelu ruuan alvin laskusta on juuttunut nyt arvovaltakuoppaan. On pohdittava onko koko tehty päätös nyt perusteltu ja oikea ja hyödyttääkö siihen menevät tai sen myötä vähenevät varat oikealla tavalla erityisesti pienituloisia ja myös työllisyyttä. Tätä on pohdittava tarkasti.
On myös vaikea ymmärtää, että ravintolaruuan alv jää jatkossakin 22 prosenttiin kun samaan aikaan kauppojen alv lasketaan 12 prosenttiin. Ero vain siis kasvaa kun nimenomaan siitä olisi päästävä eroon. Itse olisin ehdottomasti ollut tässä vaiheessa kannattamassa puolueemme esittämää ajatusta tasajaosta, jossa sekä kaupan että ravintolan alv olisi laskettu 14 prosenttiin. Se olisi ollut oikeudenmukainen ratkaisu myös yrittäjien näkökulmasta ja olisi samalla estänyt erikoisen keplottelun mahdollisuuden mihin nyt tehtävä alv-ratkaisu tullee johtamaan. Eli ravintolathan voivat jatkossa myydä ruuan myös 12 prosentin alvilla jos se myydään mukaan eli ns. take away periaatteella ja kaupat voivat myydä valmisruuat palvelutiskistä luonnollisesti ravintolahintoja halvella kun niidenkin alv laskee 12 prosenttiin. Varmasti ainakin pikaruokaloissa tämä tulee vaikuttamaan paljonkin kun väki luonnollisesti ostaa ruokansa mieluummin mukaan ja saa näin sen kymmen prosenttia halvemmalla. Euron alennus on jo aika iso ja se houkuttaa varmasti useita. Tämä alv-ratkaisu tulee olemaan erittäin ongelmainen ja kohtalokaskin hyvin työllistävälle ravintola-alalle ja siksi sitä on tässä työllisyystilanteessa vaikea hyväksyä. Jos nyt päädyttäisiin vielä laskemaan oikeudenmukaisuuden mukaan myös ravintoloiden alv 12 prosenttiin niin lasku olisi tuon kauppojen aiheuttaman 500 miljoonan lisäksi vielä noin 350 miljoonaa. Siihen en itse usko nyt varaa olevan. Siksi 14/14 –malli voisi olla oikea kompromissi. Tämä minusta oikeampi ja reilumpi veromalli vähentäisi vuodessa maamme verotuloja vain hieman enemmän kuin nyt suunniteltu pelkkä ruokakaupan ruuan arvonlisäveron alennus. Se siis olisi aidosti mahdollista ja aito vaihtoehto, jos vain tahtoa siihen olisi. Näyttää siltä, että meidän puolueessa tähän olisi aitoa valmiutta.
On totta, että eilen julkaistiin tutkimus jossa kerrottiin, että 2/3 suomalaisesta kannattaa kauppojen alvin alennusta. En yllättynyt lainkaan. On aivan totta, että tällainen tulos saadaan kun kysymys asetellaan oikeaan muotoon. Jos rinnalla olisi tarjottu 500 miljoonalle eurolle muitakin käyttövaihtoehtoja esimerkiksi Ben Zyskowiczin tapaan nuorisotyöttömyyden hillitsemiseksi ja pienituloisten tukemiseksi konkreettisin summin niin varmasti moni pohtisi tilannetta uudestaan. On nimittäin kiistatta totta, että tästä kauppojen ruuan alv:n laskusta vain hyvin pieni osa menee pienituloisten hyväksi ja toisenlainen käyttö 500 miljoonalle olisi huomattavasti tehokkaampaa.
Myös Kokoomuksen Talouspoliittinen Seura otti myös aiheeseen kantaa ja totesi, että nyt suunniteltu veronalennus on huonosti perusteltu ja se tulisi peruuttaa. Talouspoliittinen seura totesi lisäksi aivan oikein, että alennus ei elvytä maamme taloutta. On myös totta, että maamme ruuan alvista annetaan usein varsin vääränlainen kuva. Maamme ruuan alv on tosin EU:n keskiarvoa korkeampi, mutta esimerkiksi Tanskassa ja myös Virossa arvonlisävero meitä korkampi. Euroopassa muuten ruuan alvin keskitaso on noin 6-9 prosenttia.
Itse siis tulen vielä pitämään asiaa esillä omassa eduskuntaryhmässämme ja toivomaan sitä, että budjettiriihessä pohdittaisiin vielä kerran 14/14 –mallia eli laskettaisiin kauppojen ruuan alv sekä ravintoloiden ruuan alv kumpikin 14 prosenttiin. Sen kautta voi sitten pohtia mahdollisuutta katsoa koko ruuan alv-tulevaisuudessa uudestaan. Vaikka itse en uskokaan ministeri Sirkka-Liisa Anttilan esitykseen, että ruuan alvista voitaisiin kokonaan luopua Irlannin ja Britannian tapaan. On nimittäin varmasti tosiasia myös se, että joudumme lähivuosina myös joitakin veroja kiristämään. Se on väistämättä edessä velkaelvyttämisen jälkeen heti kun nousu alkaa. Meidän on huolehdittava vastuullisesti nyt kasvavasta valtionvelasta. Uskoisin, että tämä verojen korotus ajoittuu seuraavan vaalikauden alkupuolelle ja varmasti se on rehellistä myös myöntää ja kertoa.
Palaan päivän aiheisiin vasta illalla. Nyt kello 7.15 ja kohta liikkeelle.
…
Kello nyt 23.03 ja nyt siis näin päin. Päivä oli tänään todellakin työntäyteinen. Aamusta ensin olin sopinut metsälenkin Metsähoitoyhdistyksen edustajan kanssa ja se olikin erinomainen alku viikolle. Kävimme hieman läpi metsien tilannetta ja tarpeitakin. Sen jälkeen koneelle ja töihin. Muutamia kirjoitustöitä oli jonossa ja päiväksi tuli vielä Aamupostin haastattelu ja kuvaus liittyen nettiblogeihin. Sopivasti sainkin ruokatauon tätä kautta vaikka puhelin tänään ollut työllistäjäni numero yksi. Neuvotteluja muutamista Lopen asioista ja tulevien asioiden valmistelusta, kouluasioita niin Lopelta kuin hieman maanlaajuisestikin ja sitten myös Hämeenlinnan ajankohtaisia aiheita ja sen semmoista. Myös muutama mielenkiintoinen vierailu tuli sovituksi syksyyn. Tullen mm. osallistumaan aivan uudenlaiseen ajokoulutukseen yhdessä varsin mielenkiintoisen ryhmän kanssa Alastarolla. Nämä kaikki nyt vielä sellaisia, että palataan niihin myöhemmin.
Mielenkiintoisia askelmerkkejä on SDP nyt ottamassa. Tänään puolueen riveistä ilmoitettiin, että sekä kokoomus että keskusta ei enää kiinnosta hallituskumppanina. Kalliomäki ilmoitti, että edes neuvotteluihin ei näiden puolueiden kanssa ole tarvetta sillä tuloksena ei hänen mukaansa voisi olla sellaista ohjelmaa ja hallitusta jossa ”SDP voisi olla hyvällä omallatunnolla mukana”. Kalliomäki totesi, että SDP:n mahdollisuus on enemmistöhallitus ilman kokoomusta ja keskustaa. Mielenkiintoinen linjaus ja toki erittäin merkittäväkin tulevaisuuden kannalta. Muodostuisiko SDP:n hallitus sitten vasemmistoliiton ja perussuomalaisten varaan. (Itse en usko, että perussuomalaiset lähtisivät tällaiseen) Mutta ehkäpä niin. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että muutoksen vasemmisto-oppositiossa pitäisi olla huikea ja kirikin kova. Tällä hetkellähän SDP:n ja vasemmistoliiton yhteiskannatus on vain 26,7 ja perussuomalaisten kanssa 35,8 prosenttia. Kun samaan aikaan keskustan ja kokoomuksen yhteiskannatus on 42 prosenttia ja RKP:n ja Vihreiden kanssa 58 prosenttia. Mutta nyt on tärkeää, että SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen linjoittaa ja kertoo onko Kalliomäen ratkaisu myös puolueen ratkaisu. Itse uskon, että nykyisellä hallituspohjalla on hyvät mahdollisuudet jatkaa myös vaalien jälkeen jos puolueemme saavat siihen riittävän valtakirjan. Its olen ollut tyytyväinen nyt tehtyihin ratkaisuihin mm. eläkeläisten, opiskelijoiden ja lapsiperheidenkin kohdalla. Myös työnverotuksen keventäminen on ollut keskeisen tärkeää työllisyyden turvaamisessa yhä pahenevassa tilanteessa ja oikeita ratkaisuja on tehty myös perintöverotuksen ja myös energia- ja autoilun verotuksen suhteen. Mutta tärkeintä minusta hallituksessa on se, että siihen mukaan tulevat puolueet voivat yhdessä sopia hyvän ohjelman joka tekee Suomesta yhä paremman. Se vaatii kuitenkin ennen sitä vahvan valtakirjan meiltä suomalaisilta. Tärkeintä on hyvä yhteistyö ja hyvä työ. Siksi pidän erikoisena nyt SDP:n leiristä tullutta esitystä kahden ison puolueen poissulkemiseksi yhteistyöstä heidän kanssa. Jokaisella on kuitenkin tietenkin oikeus omiin ratkaisuihinsa.