Maahanmuutossa on katsottava totuutta silmiin – Eurooppa ei kestä hallitsematonta maahanmuuttoa

Blogi, keskiviikkona 03.02.2016

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö avasi tänään valtiopäivät Finlandiatalossa. Presidentti piti poikkeuksellisen puheen. Talousmiehenä tunnetuksi tullut Niinistö puhui vain lauseen taloudesta ja keskittyi käytännössä koko puheensa maahanmuuttoon. Hän vetosi löytämään keinot hallitsemattoman maahanmuuton saamiseksi aisoihin sillä Eurooppa ei tätä kestä. Presidentin sanoin on tunnustettava tosiasiat, että ”Eurooppa, Suomi, länsimainen ajattelu ja arvomaailma ovat tulleet haastetuiksi” ja tällä menolla Euroopan perusta rapautuu. ”Vielä muutama vuosi sitten olimme viemässä arvojamme muualle, pidimme niitä ylivertaisina, mutta nyt joudumme miettimään, kykenemmekö pitämään niistä itsekään kiinni.”

12650828_10153934858011670_124866167822189990_n

Upea puhe Tasavallan presidentillä ja myös puhemiehellä.

12647213_10153934585356670_6614663408092161408_n Niinistön mukaan Eurooppa ei enää pitkään kestä hallitsematonta kansainvaellusta ja että sietorajan ylittyminen romahduttaa arvojärjestelmämme. Muuttoliikkeen rajoittaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä lähes kaikkia toimia epäillään kansainvälisen oikeuden ja sopimusten vastaisiksi. Sopimukset ja säännökset ovat kuitenkin syntyneet aivan toisenlaisissa olosuhteissa. Sisäministeri Petteri Orpo totesikin avajaisten jälkeen, että ”presidentti onnistui kuvaamaan sen vaikeuden, missä me olemme, kun meillä on kansainväliset sopimukset, EU-lainsäädäntö ja kotimaan lainsäädäntö.”

Olen täysin samaa mieltä, että ratkaisua tulee etsiä yhdessä koko Euroopan ja ehkä koko maailmankin kanssa. On syytä arvioida uudelleen tätä kansainvälistä sopimusmallia, EU:n lainsäädännön ajanmukaisuutta ja sen jälkeen vielä myös oman maamme lainsäädännön toimivuutta tällaisissa tilanteissa. On varmasti niin että niistä mitään tehdessä ei ole osattu edes pelätä tällaista tilannetta. Presidenttikin totesi, että ”Olen varma, että jos kansainvälisiä ja niihin perustuvia kansallisia säädöksiä tehtäisiin vasta nyt, niiden sisältö olisi olennaisesti tiukempi, mutta ne silti pitäisivät kiinni ihmisoikeuksista ja auttaisivat hädässä olevia. Ei siis ole hyviä vaihtoehtoja. Joudumme pohtimaan, suojellaanko eurooppalaisia arvoja ja ihmisiä ja todellisessa hädässä olevia, vai suojataanko ahtaan tarkasti kansainvälisiä velvoitteita muista seuraamuksista piittaamatta”.

EU:n on tunnistettava tosiasiat ja raivattava tilaa pahimmassa hädässä oleville

Puheessaan Tasavallan presidentti muistutti, että hyviä vaihtoehtoja ei ole. On siis pyrittävä tyydyttävään tasapainoon, jossa turvataan yhtäältä eurooppalainen arvoperusta ja järjestys ja toisaalta autetaan niitä, jotka ovat hädässä tai vainon kohteena. ”Eurooppa hakee edelleen tasapainon ratkaisua. Nyt monet hallitukset tekevät sitä omin päin, ja vain kohdaltaan tai uhitellakseen ja pelottaakseen. Jossain vaiheessa jonkun on tunnustettava, että emme kykene, juuri tässä ja nyt, täyttämään kaikkia kansainvälisten sopimusten velvoitteita. Siitähän noissa kansallisissa ehdotuksissa on enimmäkseen kyse.”

Päätösten on Niinistönkin mukaan parasta syntyä siis EU-tasolla. ”Parasta on tunnustaa tosiasiat, ja parasta, että tunnustuksen antaa EU ja ryhtyy yhteisen rajavalvonnan, muuttoliikkeen hidastuttamisen ja nopeutettujen käännytysten tielle ja sitä kautta raivaa turvaan tilaa pahimmassa hädässä oleville.”

Toisiamme haukkumalla ongelmat vain lisääntyvät – Tolkun Suomi.

Puheessaan presidentti otti myös kantaa maassamme alkuvuodesta käytyyn keskusteluun, jossa niin miehet, naiset, suvaitsevaiset, suvaitsemattomat kuin poliisitkin ovat saaneet haukkuja osakseen. Presidentti Niinistö muistutti, etteivät ongelmat näin poistu, vaan päinvastoin. Kansainvälisillä mittareilla mitattuna Suomella menee hyvin. Hänen mukaansa Suomessa on vallallaan heikon itsetunnon tila; ”Maailmalla ihmetellään, etteivät nuo suomalaiset saa enemmän irti itsestään. Mahdollisuuksien ja toteuman välillä on ammottava aukko”. Presidentti toisti, ettei kevättä ole hyvä riidellen kohdata – oli sitten kyse taloudesta tai maahanmuutosta. ”Olisi tolkun aika.”

Lyhyesti presidentti sivusi myös yhteiskuntasopimusneuvotteluja antaen ohjeen nuorilta yrittäjiltä. Hänen mukaan lisääntyvä nuori yrittäjäsukupolvi voisi toimia neuvottelijoille esimerkkinä: ”Meillä on nuorten yrittäjien annos uutta. Antakaa neuvottelijat sen tuulahtaa kammareihinne.”

Lopuksi presidentti totesi, että eduskunnalta odotetaan ja vaaditaan nyt paljon, myös perustuslain suhteen. ”Turvallisuutta pitää vahvistaa, maahanmuutto on ongelma, talous ahdistaa; ja mitä muuta vielä voi tulla. Tulette olemaan, syvemmin kuin eduskunta vuosikymmeniin on ollut, perustuslaillisten perimmäisten kysymysten äärellä. Työnne ei tule olemaan vailla tuskaa. Eduskunnan päärakennuksen ylätasanteella on presidentti Ståhlbergin käyttämä kirjoituspöytä, jonka äärellä perustuslakimme laadittiin. Näkymä viestii: Tässä se syntyi ja täällä se on vastannut aikojen muutoksiin.”

Tässä vielä Tasavallan presidentin avajaispuhe kokonaisuudessaan:

 

Puhe Valtiopäivien Avajaisisssa Finlandia Talossa 3.2.2016

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe valtiopäivien avajaisissa 3.2.2016

”Arvoisa puhemies, hyvät Suomen kansan edustajat,

Ette varmasti tienneet, vuosi sitten aloittaessanne, mitä vastaanne tulee. Yhtä lailla vähän kaikista vastaan jo tulleesta tiesin minä, silloin, toimikauteni alussa.

On sanottu, että tämä vuosikymmenen puolivälin aika jää historiaan; elämme murroksen aikaa.  Että se, mitä nyt päätetään tehdä, on oleva ratkaisevaa tulevaisuudellemme.

On myös sanottu, että olemme viime vuodet kohdanneet olemistamme järisyttäneitä ilmiöitä, toinen toisensa perään ja että sama meno jatkuu. Että tänä vuonna vain tulisimme sitten näkemään sen seuraavan vaiheen, jota emme yhtään olleet osanneet odottaa.

Näihin sanomisiin te täällä, minä, hallitus tahollaan, joudumme vastaamaan. Että miten juuri Suomi ja juuri suomalaiset tulevaisuutensa kohtaavat. Viime kädessä vain me itse vastaamme siitä.

* * *

Alkuvuonna olemme käyneet keskenämme mieleenpainuvaa julkista keskustelua. Osa toki tarpeellista varoittelua, kun ihmisiä on rikollisesti sanoin tai teoin loukattu. Mutta sen lisäksi olemme oppineet perusteellisesti haukkumaan toinen toisemme. On haukuttu miehet, on haukuttu naiset, on haukuttu suvaitsevaiset ja suvaitsemattomat, ja sitten hyväksi lopuksi poliisitkin; olemme perin itsemme haukkuneet.

Miksikö juuri nyt?  Siksi, että meillä on ongelmia. Viimeisin niistä on hallitsematon maahanmuuttoliike. Teemme pahan virheen, jos kuvittelemme, että se peittyy, kun olemme keksineet tarkkailla toistemme tekemisiä ja kunkin sanavalintoja ihan pilkkuun asti, ja tehdä sitten niistä suurta numeroa ja nimittelyä. Ongelmat eivät näin poistu, tällä suunnataan ehkä huomio muualle, mutta ongelmat tästä vain lisääntyvät.

Tässä suhteessa olisi todellakin tolkun aika, kuten kirjailija Paretskoi Iisalmen Sanomissa kirjoitti.

* * *

Muuttoliikkeen ongelma on syvä. Eurooppa, Suomi, länsimainen ajattelu ja arvomaailma – kaikki nämä ovat tulleet haastetuiksi.

Muutos on räikeä – vielä muutama vuosi sitten olimme viemässä arvojamme muualle, pidimme niitä aivan ylivertaisina, mutta nyt joudumme miettimään, kykenemmekö pitämään niistä itsekään kiinni.

Maahanmuuttovirta Eurooppaan, myös Suomen osalta, on paljolti kansainvaellusta, siis muuta kuin välitöntä hätää pakenevaa. Kaikkien arvioiden mukaan ihmisvirta on tänä vuonna kasvussa. Tämä haastaa koko läntisen demokratian kyvyn auttaa. Ja haastaa eurooppalaisuuden rakenteet.

Sekavassa tilanteessa tulijoidenkin tilanne saattaa vain paheta. Tiedossa on, että pakolaisia käytetään hyväksi. Olemme juuri kuulleet Euroopassa kadonneista 10 000 alaikäisestä. Pakolaisia riistävät ja rahastavat ihmissalakuljettajat, jotka harjoittavat valtaisaa laitonta liiketoimintaa, usein liikkeellä olevien hengen menettämisen uhallakin. On myös riski, että pakolaisia käytetään kyynisen valtapolitiikan välineinä.  

Kuulemme paljon puheita siitä, miten rajat pitää sulkea, tai ainakin rajoittaa tulijoiden määrää ja etenkin palauttaa takaisin heti kaikki ne, jotka pahaa tekevät. Ja moni on ihan samaa mieltä ja ihmettelee, miksei näin jo ole tehty. Siihen on selitys.

Tulen nyt lähemmäs keskeistä kysymystä. On tehty kansainvälisiä sopimuksia, EU-direktiivejä ja kansallisia lakeja, ja on ajateltu kauniisti ja oikein – että kaikkia hädässä olevia autetaan.

Käytännössä se toteutuu niin, että jokainen, joka osaa sanoa sanan ”asylum”, turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen, sana tuottaa tavallaan subjektiivisen oikeuden ylittää raja. Vailla mitään oikeaa perustettakin saa täyden, vuosiakin kestävän tutkinnan, ja pystyy sen jälkeen välttämään pakkotoimia, elleivät turvapaikan edellytykset täytykään, ja siis jäämään sinne, minne väärin perustein tuli.

Sitten itse dilemmaan, joka liittyy syvästi arvomaailmaamme.

Eurooppa ei pitkään enää kestä hallitsematonta kansainvaellusta. Sietorajan ylittyminen romahduttaa arvojärjestelmäämme. Käy niin, että pyrkimys hyvään tuottaa kaikille pahaa.

Useimpia, ellei lähes kaikkia, rajoitustoimia on epäilty kansainvälisen oikeuden ja sopimusten vastaiseksi. Siitä seuraa, ettei voida tehdä sitä, mitä välttämättä monien mielestä pitäisi tehdä.

On väläytelty myös kansainvälisten pakolaissopimusten muuttamista. Se tie on hidas ja tuskin tuottaa ratkaisua akuuttiin tilanteeseen.

Kansainväliset säännökset ovat syntyneet ja niiden tulkinta on kehittynyt aivan toisenlaisissa olosuhteissa. Olen varma, että jos kansainvälisiä ja niihin perustuvia kansallisia säädöksiä tehtäisiin vasta nyt, niiden sisältö olisi olennaisesti tiukempi, mutta ne silti pitäisivät kiinni ihmisoikeuksista ja auttaisivat hädässä olevia.

Ei siis ole hyviä vaihtoehtoja. Joudumme pohtimaan, suojellaanko eurooppalaisia arvoja ja ihmisiä ja todella hädässä olevia, vai suojataanko ahtaan tarkasti kansainvälisiä velvoitteita muista seuraamuksista välittämättä.

Meidän on nyt pakko hahmottaa, mihin pyrimme. Tavoitteena on tasapaino, joka olisi kaikilta näkökulmilta katsottuna vähintäänkin tyydyttävä, sitä parempaan emme mitenkään nyt yletä.

Ensinnäkin eurooppalainen arvoperusta ja järjestys on turvattava, tästä ei voi olla epäselvyyttä. Toiseksi meidän on autettava niitä, jotka ovat hädässä tai vainon kohteena. Me emme voi nyt auttaa niitä, jotka hakevat parempaa tai tuntevat olonsa tai tulevaisuutensa kotimaassa vaikeaksi.

Eurooppa hakee edelleen tasapainon ratkaisua. Nyt monet hallitukset tekevät sitä omin päin, ja vain kohdaltaan tai uhitellakseen ja pelotellakseen. Jossain vaiheessa jonkun on tunnustettava, että emme kykene, juuri tässä ja nyt, täyttämään kaikkia kansainvälisten sopimusten velvoitteita. Siitähän noissa kansallisissa ehdotuksissa on enimmäkseen kyse.

Parasta on tunnustaa tosiasiat, ja parasta, että tunnustuksen antaa EU ja ryhtyy yhteisen rajavalvonnan, muuttoliikkeen hidastuttamisen ja nopeutettujen käännytysten tielle ja sitä kautta raivaa turvan tilaa pahimmassa hädässä oleville.

Konfliktien, kuten Syyrian sodan, päättäminen olisi sekin välttämätön osa ratkaisua. Tämä vaatii laajaa kansainvälistä yhteistyötä, jossa mekin toki teemme osamme. Nopean helpotuksen varaan ei kuitenkaan kannata laskea, kuten ei siihenkään, että tämä estäisi muista syistä liikkeellä olevia.

* * *

Uudenvuodenpuheessani sanoin, ettei kevättä ole hyvä riidellen kohdata. Kansainvaelluksen tuomaa haastetta ei voida kohdata siten, että ollaan sisäisesti rempallaan.

Talous on elintärkeä, muttei elämän tärkeä asia. Siksi se on juuri nyt vaikeista ongelmistamme se helpompi.

Meille on tullut itsemme moittimisen lisäksi uudelleen tavaksi tuijottaa, mitä maailma meistä oikein puhuu ja ajatteleekaan. Ja valitettavasti, useimmiten mediassa etsiä pienetkin viitteet jostain ikävästä. Ilmassa on ikään kuin heikon itsetunnon julistamisen kaipuuta.

Maailma kyllä oikeasti mittaa ja huomioi meitä, monellakin tavalla. Otan malliksi joitakin sijoituksiamme kansainvälisissä vertailuissa: olemme parhaiden joukossa muiden muassa onnellisuudessa, hyvinvoinnissa ja luovuudessa tai houkuttelevaisuudessa, muistaen myös kilpailukyvyt ja koulutukset. Itse asiassa on vaikea löytää hyvien ominaisuuksien tutkimuksia, joissa emme olisi ihan kärjen tuntumassa.

Että jos jotain maailmalla ihmettelevät, niin sitä, etteivät nuo suomalaiset saa enemmän irti itsestään, vaikka liki kaikki on kohdallaan. Olemme pitäneet visusti kynttilää vakan alla. Mahdollisuuksien ja toteutuman välille on tullut ammottava aukko.

Näinä aikoina jatketaan viidenteen kertaan viritettyjä keskusteluja taloudestamme, joka jo viimeiset kahdeksan vuotta onkin ollut nuorallakävelyä paikallaan. Meillä on nyt menossa nuorten yrittäjien tuoma annos uutta, antakaa sen, hyvät neuvottelijat, tuulahtaa kammareihinne. Yllättäkää meidät!

Arvoisa puhemies, hyvät Suomen kansan edustajat,

Teiltä odotetaan ja vaaditaan nyt paljon. Turvallisuutta pitää vahvistaa, maahanmuutto on ongelma, talous ahdistaa; ja mitä muuta vielä voi tulla. Tulette olemaan, syvemmin kuin eduskunta vuosikymmeniin on ollut, perustuslaillisten perimmäisten kysymysten äärellä.  Työnne ei tule olemaan vailla tuskaa.

Eduskunnan päärakennuksen ylätasanteella on presidentti Ståhlbergin käyttämä kirjoituspöytä, jonka äärellä perustuslakimme laadittiin. Näkymä viestii: Tässä se syntyi ja täällä se on vastannut aikojen muutoksiin.

Onnittelen puhemiehistöä saamanne tuen johdosta sekä toivotan teille kaikille parhainta menestystä ja viisautta vaativassa työssänne.

Julistan vuoden 2016 valtiopäivät avatuiksi.”

12670408_10153935506741670_3899492094457570253_n

Kerran kuoropoika, aina kuoropoika. Upea Tapiolakuoro tänään valtiopäivien avajaiskonsertissa. Vanhan kuorolaisen lisäksi myös vanhan opettajan sydän sykähteli. Kerran kuoropoika, aina kuoropoika. Upea Tapiolakuoro tänään valtiopäivien avajaiskonsertissa. Vanhan kuorolaisen lisäksi myös vanhan opettajan sydän sykähteli.

12654206_10153935506836670_1911415488212869739_nIllalla vielä upea avajaiskonsertti Finlandiatalolla. Puhemies Maria Lohela on tuonut näihin eduskunnan juhlallisuuksiinkin tolkkua ja malttia. Itseasiassa jatkanut Niinistön puhemiesajan käytäntöjä. Ja mikä hienointa Lohela on halunnut nostaa esille myös lapsia ja nuoria ja tänäänkin konsertissa esiintyi legendaarinen Tapiolakuoro. Muistan kuoron jo omilta lapsi- ja nuorisokuoroajoilta ja niiden jälkeen kuoron ”läpi” on mennyt monet pojat ja tytöt ja taso säilynyt maailman huipulla. Tänäänkin upea konserttikokonaisuus Jean Sibeliuksen musiikkia ja täytyy todeta, että kyllä siinä entisen kuoropojan ja entisen opettajankin sydän pompahteli. Upea konsertti. Kiitos.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit