Hyvää joulua!
Pekkalan kuusessa on perinteen mukaan pieni maapallo. Se muistuttaa meitä täällä maailman rauhasta ja yhteisestä maapallostamme ja vastuustamme siitä.
Tänä vuonna tämä Zacharias Topeliuksen kirjoittama ja Jean Sibeliuksen säveltämä Joululaulu (Julvisa) pysäytti erityisesti. Vanhassa joululaulussa rukoillaan maailmanrauhaa sekä onnellista joulua niin rikkaille kuin köyhillekin. Topelius kirjoitti tämän puhuttelevan tekstin ruotsiksi vuonna 1887 nimellä Julvisa eli Joululaulu. Sanat julkaistiin samana vuonna Jul-Qvällenin etukannessa ja myöhemmin Sibelius teksti siihen koskettavan sävellyksen. Historian kirjat eivät tarkkaan osaa kertoa milloin laulu sai sävelensä, mutta Sampo-lehdessä se ilmestyi ensi kertaa vuonna 1909. Kuitenkin siis paljon ennen maailmansotia tämä kaunis pyytävä ja toivova joululaulu syntyi ja tänäänkin 150 vuotta myöhemmin Topeliuksen sanat ovat ajankohtaiset – tarpeenkin.
Jean Sibeliuksen sävellysluettelossa opusnumero 1 käsittää viisi joululaulua, jotka mestari sävelsi vuosisadan vaihteessa 1895-1913. Näistä neljäs on tämä ”En etsi valtaa loistoa”, jolla oli myös erityinen asema Sibeliusten Ainolankin joulussa. Sibeliuksen tytär on kertonut, että tämän pianolla säesti aina perheen äiti Aino Sibelius, kun muuten pianon ääressä istui itse perheen isä. Viiden joululaulun sarjaan sisältyi lisäksi numerona yksi ”Joulupukki kolkuttaa” ja ”Jo on joulu täällä” (nro 2), ”Jo joutuu ilta” (nro 3) ja ”On hanget korkeat, nietokset” (nro 5).
Lapsuudessani vuonna 1986 Sibeliuksen sävellys otettiin mukaan suomenkieliseen virsikirjaan virtenä numero 31.
”En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.
Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu
Jumalan sanan valoa, joss’ sieluin kirkastuu
Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin
Jumalan sanan valoa, ja mieltä jaloa.
Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa
Sua halajan, Sua odotan, Sa Herra maan ja taivahan
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo.”
Tämä yksi kauneimmista ja puhuttelevimmista joululauluista on kaikut vuosikymmenet. Kun se aikanaan syntyi oli maamme nähnyt historiallisen rajut katovuodet ja nälkävuodetkin. Ihmisiä oli kuollut nälkään jopa 150 000. Myöhemmin laulua on varmasti laulettu samassa toivorikkaudessa maamme itsenäistyessä ja kohdatessaan sisällissodan kauhut. Olen varma, että toisen maailman sodan aikana on tämä virsi myös kaikunut monissa paikoissa varmasti kodeissa, mutta myös korsuissa. Kylmän sodan aikaan myös toive rauhasta oli varmasti myös monien mielissä ja niin tänäänkin, kun olemme joutuneet seuraamaan Ukrainan omaa taistelua vapaudesta ja itsenäisyydestä samaisen Venäjän julmaa hyökkäyssotaa vastaan.
”Ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.”
Viime yönä täydessä Lopen kirkossakin tämä laulu soi kauniina ja toiveikkaana. Timotein Jouluyön Laulut keräsi jälleen väen yhteen juuri keskiyön hetkellä. Kirkonmäellä rauhoituttiin jouluyöhön, mutta kohdattiin myös ystäviä ja heitäkin joita harvemmin tulee tavattua. Joulu tuo väkeä kauempaakin – lapsuuden koteihin – ja sukulaisiin.
Ja onhan tässä laulussa myös vahvasti läsnä ne joulun tärkein viesti ja sanoma. Joulu kuuluu jokaiselle.
Hyvää joulun jatkoa teille kaikille. Päivä on jo valjennut täällä Loppijärven rannalla. Linnut ovat syömässä joulun herkkujaan. Tuvassa lämmin ja aamukahvi tippumassa.