Lopen Uupuneiden Loppiaisen Jänisjahti Pekkalan laavulla – ”Metsänpoika tahdon olla…”

Blogi, sunnuntaina 05.01.2020

Metsän poika tahdon olla. Todellakin. Sankariksi en halua eikä taida ollakaan.

Mutta tänään järjestin ensimmäistä kertaa Loppiaisen Lopen Uupuneiden Jänisjahdin. Rakensimme sukumme jahtimaille viime kesänä laavun ja silloin syntyi ajatus myös omasta Loppiaisen jahdissa. Tänä vuonna päätimme ottaa mukaan haulikot ja lähteä laavultamme jänismetsällä. Sain kavereikseni jahtiveljiä vuosien varrelta ja ystäviä. Aamulla teimme jo Santerin kanssa laavulle tulet ja kahvit ja ruisleivät Makulihan hämäläisellä savukinkulla odottivat metsästäjiä. Pieni pakkanen ja vähän edes talventuntua ja kauniisti paukkuva nuotio. Kummityttöni Venla oli nuotiolla pitämässä ystävineen kipinää ja ruisleipien ja kahvien jälkeen laskimme koiran metsään ja lähdimme liikkeelle.

Jänisjahdissa oltu ennenkin. Tässä Paavo-vaari Jänisjahdin jälkeen. Vaarini siis kuvassa edessä oikealla jänis käsissään.

Jahdin välissä päivällä sitten Lopen Uupuneen laavulla oli makkarat jo meitä odottamassa ja ennen pimeän tuloa ehdimme vielä Hevosojan Heikkilän, Rantamaan ja Tuomolan metsiin ja peloille jahtia jatkamaan. Samoilla mailla siis aikanaan myös Pekkalamme rakentanut Pekka Heikkilä – rakas enoni – metsästi ja häntä ennen jo Paavo-vaarini ja monet muutkin. Ja löysihän kaverini pari vuotta sitten läheiseltä mäeltä myös vanhan nuolenkärjen eli saalista täältä on haettu ennenkin.

Pekka-enoni hirvimetsällä. Viimeiset Pekan koirat olivat kuitenkin nimenomaan jäniskoiria eli beaglet Kiri I ja Kiri II sekä Piki.

Halusin tällä jahdillani myös kiittää ja kunnioittaa Pekka-enoni ja Paavo-vaarini metsästäjäaikoja, mutta myös luoda uuden jutun Lopelle Loppiaisen viettoon. Illalla vielä saunoimme Loppijärven rannassa ja nautimme illallista Pekkalassa. Kiitos erinomaisen hyvästä ruuasta Simosen Tertulle. Ja tarjoilusta Tertun kanssa vastanneille Jessicalle ja Janinalle. Sienikeittoa, hirveä ja muussia ja jälkiruuaksi kahvia ja konjakkia. Saunassa toki Karjalaa. Luulen, että Pekka olisi tarjonnut juuri tätä samaa. Ja ilta oli myös mitä parhain tarjota ensimmäistä kertaa myös vanhasta Paavo-vaarin Hulda-siskon vuoden 1930 reseptikirjasta tekemääni Mannerheim Kakkua. Ensimmäisen palan sai totta kai mukana metsälläkin ollut ystäväni ja Marsalkka Mannerheimin Metsästysmajan nykyinen puheenjohtaja kenraali Ilkka Korkeamäki. Ja historiallista herkkua myös koko jahtipoukalle. Kiitos ystävät. Oli hyvä olla. Isoin kiitos Santeri Nousiaiselle ja Tomi Järviselle jahdin järjestelyistä. Kiitos myös Kuparisen Karille, jonka kanssa aina hieno uuttakin kehitellä. Ja kiitos myös koiramiehellemme Kaleville upean ajokoiran kanssa. Jänikset saatiin liikkeelle vaikka vähän haastava sää ajolle olikin. Ja taidettiin parhaassa jänisajossa nähdä jäniksen lisäksi myös yhdeksän sorkkaeläintäkin, valkohäntäpeuroja ja kauriita. Vahvat riistakannat.

Ja vielä hieman vanhempia jahtikuvia. Paavo Heikkilä metsällä 1920-luvulla.

Vaarini Hevosojalla nykyisen Pilpalantien varressa. Vaari oli syntynyt 1903 ja nämä kuvat 20-luvulta. Sadan vuoden takaa siis.

Ai, saimmeko saalista? Saimme. Ainakin kokemusta. Ja saatiin yksin rusakkokin. Hyvä koira ja tarkka riistalaukaus naapurin Tompalta!

Ja millainen se Mannerheim Kakku oli? Siitä voisin huomenna kertoa teille hieman lisää.

 

Kommentit