Tänään Lopella pidimme Ampumaurheilukeskuksemme vuosikokouksen. Viime kesänä radallamme käytiin kisat metsästysammunnan Suomen mestaruuksista. Silloin paikat saatiin kisakuntoon vauhdilla, mutta kisojen jälkeen on työt jatkuneet ja rataa kehitetty ja rakennettu eteenpäin.
Lopen Ampumaurheilukeskuksen alueen uusimmat radat rakentuvat nyt vauhdilla ja rata saa mm. päivitetyt toimintamontut ja myös ensitilassa 300 metrin radan. Myös uuden 1000m radan ympäristölupa on myös haussa. Isona asiana on kuitenkin nyt työnalle lähdössä radan meluvallien rakentaminen. Koko rata-alue tullaan ympäröimään jopa noin 30 metriä korkein maavallein niin, että äänet voidaan ohjata ylöspäin. Tällöin äänimallinnuksen mukaan radan ampuäänet eivät enää leviä ympäristöön ja asutusta kohden vaan hallitusti ylöspäin.
Toivottavasti nämä työt saadaan nyt nopeasti liikkeelle ja näiden kautta rakastamme myös äänten osalta ympäristöystävällinen. Tuo uusi 1000 metrin rata ja toimintamontut tulevat osaltaan vahvistamaan radan käyttöä myös vapaaehtoisen maanpuolustustyön osalta. Ja totta kai uudet radat myös luodikkopuolella tulevat parantamaan radan käytettävyyttä metsästäjien osalta ja myös urheiluammunnankin parissa. Isoja juttuja siis eteenpäin.
Hienoa työtä siis tehty jälleen menneen vuoden aikana radallamme. Iso kiitos tästä Lopen Ampumaratayhdistykselle Kari Kuparisen johdolla, Reijo Aaltoselle ja kaikille talkoolaisille ja RTA-yhtymälle Jarmo Lindströmin johdolla. Tehtävää ja tekemistä vielä riittää, mutta päivä päivältä rahamme menee kohti 2030-luvun ympäristöystävällistä ampumaurheilukeskusta.
Mutta päivään mahtui myös aamun hyvinvointialueen hallituksen kokous Hämeenlinnassa ja päivällä myös lounastapaaninen entisen avustajani ja nykyisen ystäväni Derya Özgunin kanssa Riihimäellä Feeniksissä. Ja illalla vielä kotikunnan strategiatyötä. Ja olipa ihan kun mukana strategiaillassa oli myös rakas oma kummityttöni Venlakin. Nuorissa on tulevaisuus.