Lauantai, 30.05.2009

Blogi, lauantaina 30.05.2009

Valtavasti onnea kaikille kevään valmistuneille ja uusille ylioppilaille. Myös hyvää kesää kaikille koululaisille. Takana pitkä vuosi ja nyt kesä aikaa ladata akkuja uuteen opiskeluun.

Tänään myös yksi minun rakkaimmista luokistani on siinä vaiheessa elämää, että valkolakkeja painetaan päähän. Olette ajatuksissani tänäänkin. Ihana päästä juhlimaan teistä osan kanssa.

Nyt kuitenkin ensin Lopen Kirkonkylän koululle jakamaan Kunnon Kaveri -palkintoa. Sitten Lopen Lukion ylioppilasjuhliin ja sitten juhliin. Aurinkoa teille kaikille.

….

Kello 23.58 ja juuri saunasta tupaan. Iloinen koulujen päättäjäispäivä sai tänään surullisen käänteen kun tieto kolleegamme Susanna Haapojan yllättävästä kuolemasta saavutti meidät. Itse tutustui Susannaan eduskunnassa vain istunnoissa ja kahvilassa – emme siis toimineet samoissa valiokunnissa – mutta täysistunnoissa hänestä huokui vahva tahtopoliitikon henki. Hänen tiesi mistä puhui ja sanoi mitä ajatteli. Voimia hänen läheisilleen ja kaikille joita surunpäivä on koskettanut. Emme tiedä päiviemme määrää.

Muuten päivä oli aurinkoa ja iloisia ilmeitä täynnä. Aamusta ensin rakkaan koulumme kevätjuhlaan jakamaan jo 13. kerran Kunnon Kaveri -palkintoa. Aikanaan jo ennen opettajauraani aloitin ystävieni kanssa Kirkonkylän koulussa palkitsemaan vuosittain kuudesluokkalaisista Kunnon Kaverin – reilun, rehdin, esimerkillisen nuoren ja koululaisen. Olen halunnut jatkaa perinnettä ja tänään sain koulun rehtorin Erika Kauppi-Nykäsen kanssa palkita tunnustuksella ja patsaalla Ville Lastikan. Muutenkin mukava ja herttainen kevätjuhla, jossa jo taas niin paljon uusia lauluja, että en enää kaikki millään osannut. Perjantaina istunnossa juttelimmekin Hennan kanssa miten kouluissa nykyisin kivoja uusia lauluja ja loruja. Hennan piskuinen poika oli omassa kerhon kevätjuhlassa esittänyt yhden mikä oli jäänyt äidin mieleen. Minulle tosin se loru oli vanha tuttu.

Alakoululta sitten yläkoulun kevätjuhlaan ja sieltä Lopen Lukion lakkiaisiin. Tänä vuonna lakin sain yksi ”omista luokistani”, kun ysikymppiset olivat lakitusvuorossa. Tunsin tyytyväisyyttä ja iloa ja haikeuttakin katsellessa näitä nyt jo nuoria jotka suuntaavat jo seuraaviin haasteisiin. Muutaman entisen oppilaan juhlaan olimme saaneet myös kutsun ja tavan mukaan vein viemisinä kirsikkapuut muistuttamaan tästä päivästä ja myös ehkä niistä yhteisistä vuosistamme alakoulussa kun istutimme metsää, teimme linnunpönttöjä, perhosretkiä, opimme verbejä ja sijamuotoja, elämisentaitoja ja vaikka mitä. Ihania muistoja ja minullekin niin opettavaisia. Tänään ajatukset siis näiden nuorten matkassa ja vielä täältäkin kaikille heille onnea niin ylioppilaaksi valmistuneille, ammattiin valmistuneille ja ihan jokaiselle. En itseasiassa enää edes tiedä missä he kaikki menevätkään. Mutta mielessä ovat – jokainen.

Sitten vielä rakkaan ystävämme valmistujaisiin ja tupaantulijaisiin ja nyt jo takaisin siis Pekkalan mökillä. Kolmisen tuntia tuossa vielä puuhastelin puuvajassa ja nyt sauna pessyt pölyt pois. Huomenna vapaapäivä ja ajattelin jatkaa.

Kommentit