Tapaninpäivä 26. joulukuuta. Jouluaatto ja joulupäivä jo takana ja nyt edessä tapaninpäivä, joka on Stefanuksen kuoliaaksi kivitetyn ensimmäisen marttyyrin muistopäivä. Ja meillä Suomessa tapaninpäivä on perinteisesti ollut meidän hevosmiesten ja hevosten päivä. Tänään en tosin itse hevosten luo ehdi, mutta eilen tuli käytyä ja olikin ulkona aikamoista juhlaa kun kaikki tallin hevoset pääsivät yhtaikaa joulupäivän rientoihin. Upeaa katseltavaa ja kun yhden kaverin Klaaran loimi hieman menossa repesi ja sitä menin korjaamaan niin ihmetys oli suuri. Taisivat luulla leikin loppuvan siihen. No ei suinkaan. Turvallisemmin vain sen jälkeen.
Tänään tulee kuluneeksi myös viisi vuotta tsunamista, joka iski Kaakkois-Aasiaan ja tappoi yli 220 000 ihmistä, heistä suomalaisia 179. Ja yksin Indonesian Acehin maakunnassa kuolleita oli lähes 170 000. Luonnonvoimat yllättivät silloin niin turistit kuin paikallisetkin asukkaat ja varoitusjärjestelmiä on tuon jälkeen luoto ja kehitty kovaa. Pelko on kuulemma edelleen suuri, että nykysatsauksetkaan eivät ole riittäviä ennakoimaan tulevia jättiläisaaltoja. Lueskelin jostain, että vastaavan voimakkuiseen maanjäristykseen alueella on lähitulevaisuudessa suuri todennäköisyys ja täytyy toivoa, että siihen pystytään ja osataan varautua oikein.
Lueskelin lehdestä, jompi kumpi iltapäivälehti, todella koskettavan tarinan nyt murrosikäisestä tytöstä, joka menetti tsunamissa äitinsä, isänsä ja veljensä. Nyt tyttö on rakentanut uutta elämää yksin lähisukulaistensa kanssa. Erittäin koskettava tarina – surullinen – mutta elämää kuitenkin lopulta huokuva. Sai todellakin mielen herkistymään ja ajatuksiin ne kaikki perheet ja ihmiset jotka menettivät viisi vuotta sitten unelmalomaansa viettäneitä läheisiä. Tänäänkin heille kaikille voimia ja tukea.
Tänään me suuntaamme pyryn keskellä kohti Tuusulaa. Siellä ystävämme juhlivat häitään upeasti lumen ja pakkasen keskellä. Päivä siis ystävien ja tuttujen kanssa Uudellamaalla.
…..
Yhdet kauneimmat häät tuli koettua tänään. Vanha kaunis Tuusulan puukirkko oli lumen ja pakkasen keskellä lämminhenkinen paikka, kun ystävämme ja pitkäaikaiset yhteistyökumppanit yritysrintamalta Johanna ja Jorma sanoivat toisillee ”tahdon”. Sitten läheisessä juhlapaikassa mukava juhla aivan erityisen ja yllätyksellisen ohjelman kanssa. Jätetään se nyt meidän paikalla olleiden salaisuudeksi. Oli hienoa saada olla mukana. Kiitos Johannalle ja Jormalle tästä ja ystävyydestä.
Oli erikoinen uutinen. Aamulla kirjoittelin tänne tsunamin viiden vuoden takaisista tuhoista ja siitä miten alueelle pelätään uusia järistyksiä. Muutama tunti tuon jälkeen uutiset jo kertoivatkin uudesta merenalaisesta järistyksestä. Tällä kertaa onneksi hyökyaalloilta vältyttiin ja tämän tiedon mukaan myös vahingoilta ja ihmishenkien menetyksiltä. Onni välillä näin.
Huomenna sitten välipäivä ja tarkoitus vielä tavata veljen perhettä ja nauttia vielä vapaista. Muutama kirjoitustyö uuden kolumnistipalstani kanssa kuitenkin odottaa ja josko vaikka tunnin tai pari sille uhraisi huomenna. Katsotaan. Jaksanko.