Huomenta Suomi! Tänään aamu Helsingissä ja kohta jo siis kokouksiin. Tämä päivä on varattu Kokoomuksen kokouksille. Aamusta ensin puoluehallitus ja sitten puoluevaltuusto jne. Ja mahtuuhan päivään jälleen myös presidentinvaalijuttujakin ja monenlaista.
Lehdet ovat pullollaan kaikkea ”valetta” – siis nyt en tarkoita sisältöä vaan juttujen aiheita. On valelääkäriä, valehoitajaa ja nyt jo valeasianajajia. Olen näistä huolissani ja ihmeissäni, että valvonta on pettänyt tällä tavalla. Kyllä nyt ministeriltä vaaditaan myös vastuuta ja toimia asian selvittämiseksi. Selittäminen ei vain riitä.
Mutta yksi asia mikä minua hämmentää ja sydämmelleni kovasti käy on se, että kukaan ei ole huolissaan siitä, että meillä on yksi ammattikunta missä saa ihan laillisesti olla ilman koulutusta. Kyse on siis opettajista. Joku voisi sanoa, että kouluissa on tälläkin hetkellä satoja liekö tuhansia ”valeopettajia” siis opettajan työtä ilman koulutusta tekeviä. Jos olemme aikanaan päättäneet, että haluamme, että maassamme lastentarhanopettajat ja peruskoulun ja lukioiden opettajat ovat korkeastikoulutettuja niin on ihmeellistä että siitä huolimatta maassamme on sallittua ja laillistettua toimia ”valeopettajana” vaikkapa vuosikymmeniä.
Tiedän itse opettajana, että opettajuudessa on paljon paljon persoonaa. Mutta myös koulutus on tärkeää. Pitää tietää mitä tehdä ja miten tehdä jne. Siksi itse en oikein voi hyväksyä sitä, että monissa kouluissa jopa tietynlaisen hyväveli-järjestelmän kautta aina valitaan epätäydellisellä valintaprosessilla samat epäpätevät opettajat tehtäviin. Ymmärrän sen, että joskus voi olla välttämätöntä ottaa sijaiseksi epäpäteviä puhumattakaan lyhyistä sijaisuuksista, mutta kyllä ketjuttaminen lukuvuodesta toiseen pitäisi estää. Ja myös se, että yhteiskuntamme kauniisti vielä suojelee tätä epäpätevien opettajien joukkoa jotka sinänsä tekevät usein erittäinkin hyvää työtä, mutta eivät lähde kouluttautumaan kun työtä on tarjolla muutenkin.
Esitänkin, että opettajan-ammattinimike suojataan vain koulutuksen saaneille opettajille. Olen tätä esittänyt jo vuosia sitten eduskunnassa. Asia ei ole edennyt, mutta jos nyt vaikka valelääkärikohu saisi tähänkin asiaan liikettä. Eikö olisi ihan oikeutettua tietää, että onko koulussanne ja lapsillanne pätevä vai epäpätevä opettaja? Ja ketjuttaako koulunne rehtori epäpäteviä työhön vuodesta toiseen? Siksi minusta voisi hyvin tehdä opettajan-ammattinimikkeistä suojattuja ja samalla luoda kansallisen opettaja-rekisterin.
Joku varmasti toteaa, että on niitä huonoja koulututtejakin opettajia. Myönnän, että ainakin erilaisia ja tiedän sen, että myös hyviä epäpäteviä, mutta tiedän senkin, että jossain vaiheessa työuraa sormi menee suuhun ja olisi hyvä tietää lasten ja nuorten kehityksestä ja opetusmenetelmistä enemmänkin kuin mutu-tuntumaa. Ja pitää muistaa sekin, että opettajalla on aivan valtava valta lastemme maailmassa ja arjessa. Joskus epäpätevä opettaja voi opettaa lasta kuusi vuotta 1-6 luokkaan ja joka koulupäivä sellaisen neljä tuntia aktiivista toimintaa. Miettikääpä mitä hyvää, mutta myös huonoakin siinä ajassa voi osaamattomuuttaa saada aikaan.
Tehdään siis Suomeenkin kansallinen opettajarekisteri ja suojataan opettajan-ammattinimike vain koulutuksen saaneille maailman parhaille opettajillemme.
…
Pääministeri Jyrki Katainen piti tänään parikin erinomaista puheenvuoroa ja niiden perään pitkät ja perusteelliset keskustelut niin puoluehallituksessa pienemmällä porukalla kuin sitten puoluevaltuustossakin suuremmalla sakilla.
Puoluevaltuuston puhe oli ns. julkinen ja sitä ajattelin hieman tännekin referoida. Piti nimittäin sisällään vahvaa viestiä tulevasta.
Kataisen viesti oli, että ”Suomi muuttuu pohjamutiaan myöden, sillä hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu
toisenlaisen Suomen varaan kuin missä tulevina vuosina eletään. Viesti oli selkeä ja herättelevä.
Kuntauudistus on tarpeellinen ja pääministerimme haluaa, että isosta muutosprosessista keskustellaan
aktiivisesti ja avoimesti
Erityisesti pääministeri muistuttaa siitä, että yhä vähenevä joukko joutuu huolehtimaan yhä suuremmasta
joukosta – huoltosuhde muuttuu siis dramaattisesti. Koska väestörakenne muuttuu, myös palveluiden
rakenteen on muututtava.
Jyrki kiteytti viestin jatkossa mm. kysymällä, että ”lisääkö väestörakenteen muutos verotuloja? Ei.
Lisääkö muutos palvelutarpeita? Kyllä”
Puheessa pääministeri muistutti, ett 1970–80-luvuilla suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin
sen varaan, että noin sata työikäistä elättää 40–50 lasta ja vanhusta. Noin 15 vuoden päästä elätettäviä
on yli 70. Itseasiassa monessa nykyisessä kunnassa sataa työtätekevää kohden on 15 vuoden päästä yli 100
jopa 130 lasta ja ikäihmistä. Meinaakohan joku, että sellainen malli tulee toimimaan ja sellainen kunta
voi tarjota laadukkaat palvelut lapsille ja vanhuksillekin? Itse epäilen, että ei onnistu.
Kataisen mainitsemat vaihtoehdot ovat palveluiden karsiminen tai rakenteiden muuttaminen. Jokainen voi
sitten itse miettiä kummasta mieluummin säästää rakenteista ja hallinosta vai palveluiden laadusta ja jopa
saatavuudesta?
Jyrki Katainen antoi oman vastauksensa eli ”Muutetaan siis rakenteita, että saadaan hyvinvointiyhteiskunta
turvattua.” Tähän on muuten aika helppo yhtyä.
Itse toivon tästä nyt hyvinkin avointa keskustelua ja ratkaisuesityksiä. En usko, että nykymallilla kaikki kuntamme
tulee selviämään. Jotain haasteesta kertoo sekin, että esimerkiksi Pohjois-Savon tämän hetken parhaiten
pärjäävä kunta on ilman muutoksia 15 vuoden päästä yhtähuonossa tilanteessa kuin tällä hetkellä alueen
huonoin kunta. Muutostarvetta on siis ihan kaikkialla. Jos oikein katsoin niin yhtä kuntaa lukuunottamatta
kaikkien kuntien väestö vanhenee seuraavina vuosina ja huoltosuhde heikkenee.
Kannattaa muuten tutustua vaikkapa oman kunnan talous- ja tulevaisuuslukuihin nettiosoitteessa:
www.kuntauudistus.fi. Siellä muuten muutenkin paljon mielenkiintoista materiaalia.
Jatketaan keskustelua ja jos joku keksii jonkun muun tavan selvitä tulevaisuuden haasteista niin minä olen
valmis siihenkin. Ideoita otetaan vastaan ja tehdään parempaa Suomea yhdessä.