Tänään vietämme valtakunnallista Toivotalkoopäivää jälleen. Kymmeniä kevättalkootapahtumia on ympäri maan ja moni nurkka ja puistonkulma saadaan tänään kuntoon ja monessa paikassa autetaan läheisiä ja ollaan yhdessä. Olen todellakin iloinen, että Toivotalkooperinne elää Suomessa näin ja talkoita halutaan koko ajan lisää ja ideoita riittää. Hämeessäkin tänään useammatkin Toivotalkoot ja kädet eivät jää taskuihin.
Lopella vietetään tänään myös talkoopäivää sopivasti siis Toivotalkoiden kanssa samaan aikaan. Erälopella järjestetään tänään jälleen jokakeväiset Lintupönttötalkoot. Sinne tarkoitus aamupäivällä suunnistaa ja sitten myös uudelle Loppijärven lintutornille joka otetaan tänään virallisesti käyttöön. Talkoita, lintuja ja luontoa siis tänään minun aamussani. Hauska kelikin ulkona. Aurinko paistaa ja yön jäljiltä hieman luntakin maassa. Vanhan surma.
Iltapäivällä olen lupautunut Riihimäelle HAMK:lle alustajaksi talousseminaariin yhdessä Risto EJ Penttilän kanssa. Mutta sitä ennen siis ehtii tapahtua monenlaista.
Tuossa viikolla eduskunnassa käsittelimme pitkäaikasta hallituksen EU-selontekoa. Hieman ihmettelinkin, että tällaista selontekoa ei eduskunnalle ole annettu vuosikausiin, mutta onneksi tämä hallitus korjasi tämänkin asian. Itse nostin EU-politiikan eduskunnassa jo esille heti edustajakauteni alussa ja painotin itseasiassa urani ensimmäisessä puheessa muutostarvetta EU-politiikkaan. Peräänkuulutin toimia ja siirtymistä takaisin EU:n päätöksenteon ytimiin ja se olikin nyt pari vuotta myöhemmin myös meidän yhteinen viestimme kun salissa selontekoa pureskelimme.
Nostimme hieman esille myös ulkopolitiikkamme ja nimenomaan Eurooppa-politiikkamme johtoa ja olen juuri sitä mieltä, että jatkuva lautaskiista saisi jo loppua ja meidän pitäisi tälläkin tavalla terävöittää asemaamme. Viimeinen EU-USA-huippukokoushan oli yksi surullisimmista esimerkeistä kun pääministeri Vanhasen puheenvuoro meni kun presidentti Halonenkin olisi halunut puhua. Niin siis sitten siinä kävi niin, että Suomi menetti kokonaan puheenvuoronsa. Että sellaista. Tässä ja johdossa tarvitaan siis selkeää terävöittämistä.
EU on muuttunut merkittävästi maamme jäsenyyden alkuvuosista. Tässä yksi merkittävä syy on se, että jäsenmaiden määrä on lähes tuplaantunut. Samaan aikaan unionin toimiala on laajentunut ja on myös kiistatta totta, että EU:n poliittinen merkitys on myös kasvanut mm. yhteistyön syventyessä. Tämä on osaltaan aiheuttanut tai nämä ovat aiheuttaneet myös tahtiongelmia ja myös hieman vetoa eri suuntiin. Tässä onkin minusta yksi EU:n suurimpia haasteita nyt. Eli miten vanhat perinteiset EU-maat ja uudet ja pienemmät maat löytävät yhteisen tahtotilan kehittää EU:ta.
Nyt tehtyyn tuoreeseen selontekoomme onkin onneksi kirjattu erittäin vahvasti maamme halu kasvattaa vaikutusvaltaan EU:ssa ja olla näin aktiivinen ja aloitteellinen unionin kehittäjä. Korotistimme salissa myös erittäin vahvasti tavaroiden, palveluiden, pääomien ja ihmisten vapaan liikkuvuuden merkitystä, jotka korostuvat entisestään talouden laskusuhdanteessa. Ryhmäpuheemme pitänyt Eero Akaan-Penttilä totesikin aivan oikein, että protektionismille ei ole syytä antaa piiruakaan periksi.
Vuosien aikana on vahvistunut myös se, että maamme EU-jäsenyys on ollut meille merkittävä turvallisuuspoliittinen valinta. Olemme EU:ssa sitoutuneet vahvasti EU:n puolustusyhteistyön syventämiseen ja siinä keskiössä on EU:n rinnalla myös Nato. Toivottavasti vielä tänä vuonna voimaan saatava Lissabonin sopimushan luo sitten todella vahvan mahdollisuuden yhtenäiselle politiikalle unionin ulkosuhteissa.
Otimme myös kantaa EU:n laajentumiseen. Mielestäni on erittäin tärkeää, että pidämme nyt tiukasti kiinni kaikista jäsenyyden ehdoista. Mutta niiden täyttyessä on minusta ja myös kokoomuksen puolesta Pohjoismaat, Länsi-Balkanin maat sekä Turkki tervetulleita eurooppalaiseen arvoyhteisöön.
Yksi mistä selonteossamme olen erittäin tyytyväinen on siihen kirjattu esitys katto EU:n nettomaksuihin. Nettomaksun EU:hun on oltava oikeassa suhteessa. Nyt esimerkiksi jokainen suomalainen maksaa EU:lle 32 euroa vuodessa. Tämän rahoituskokonaisuuden kanssa tulee edetä määrätietoisesti. On kiistatta totta, että EU:n maksuosuudet pitää saada järkeviin mittoihin ja kaikkien kantokyvyn rajoihin.
Mutta summa summarum. Minä uskon, että tällä selonteon linjalla on hyvä edetä. Ja uskon, että pääministerin ja ulkoministerimme johdolla meillä on mahdollisuus ottaa vielä uusia askelia syvemmälle EU:n päätöksentekoon. Se on ainoa tapa jolla voimme aidosti vaikuttaa yhteisen Eurooppamme tulevaisuuteen. Niin tai ehkä toinen tapa. Toinen on nimittäin EU-vaalit. Kun äänestämme kesäkuussa EU:hun vahvoja osaajia ja valmiita EU-tekijöitä niin äänemme kuuluu Stubbin ja Vatasen ja Korholan tapaan sielläkin. Kannustan meitä jokaista näihinkin Toivontalkoisiin.
….
Kaunista, mutta koleaa. Juuri niin ja se hieman kiusasi tämän päivän luontopäivää. Aamusta heti Erälopelle Kanta-Hämeen Lintutieteellisen yhdistyksen ja Erälopen perinteiseen Pönttöpäivään. Jos aiempina vuosina pönttöjen tekijöitä on ollut ruuhkaksi ja pönttöjä on tehty satoja niin tänä tuo kylmä sää kyllä karkoitti aikalailla tekijöitä. Itse nakertelin parisen tuntia pönttöjä ja olikin kiva hieman verestellä vanhoja opettaja-aikojen lintupönttötalkoita ja linturetkiä. Itseasiassa vanha opettajani ja myöhemmin myös opettajakollegani ja ystäväni Liukkosen Seppokin kävi tänään talkoissa ja hieman siinä vanhoja urakkatalkoita muistelimmekin. Mm. sitä miten sirkelin kanssa Sinivuoren Esan kanssa urakalla ensimmäisiä aihioita pienimmille oppilaille teimme. Hienoja muistoja. Tänään sitten illalla jo veinkin pari kottaraisen pönttöä ja pari tintin porapönttöä metsään ja pari jäi vielä odottamaan josko niille löytäisin ja saisin paikan eduskunnalta. Katsotaan ensi viikolla. Loput pönttöni sitten menivät kaupaksi muille.
Pönttötalkoista sitten Loppijärven rantaan uuden lintutornin avajaisiin. Rakkaan järvemme suojeluyhdistys Loppijärven Ystävät rakensivat EU-hankkeena todella mahtavan tornin Kyyniönlahden ja Isojoen välille ja varmasti tulee paikkaa käytettyäkin. Tänään vain niin kovin koleaa ja pohjoistuullista että ei paljon liikettä näkynyt. Vain joutsenpari odotti jäidenlähtöä jo sulassa jokisuussa. Mutta kiitokset talkoolaisille ja tekijöille. Tämä on hieno juttu ja lisä Isokorkeen lähimetsäalueelle ja meille loppilaisille ja myös koululaisillemme.
Aamun luontopuuhastelun jälkeen sitten hieman vaatteita vaihtoon ja Riihimäelle Hämeen Ammattikorkeakoulun HAMK:n auditorioon puhumaan taloudesta yhdessä Risto EJ Penttilän ja Heikki Autton kanssa. Risto ja Heikki ovat myös EU-ehdokkaitamme ja kyllä siinäkin on kaksi erinomaista miestä Eurooppaan lähettää. Erinomaiset ja asiantuntevat puheenvuorot seminaarissa. Itse keskityin omassa puheessani maamme hallituksen ja eduskunnan toimiin talouden taantuman edessä ja hieman pohdin myös sitä miten tästä eteenpäin pääsemme. Keskusteluosuudessa esillä myös maahanmuuttopolitiikka, koulutus ja tiede sekä kuntaliitosasiat.
En nyt muuten lähde sen laajemmin läpikäymään esitykseni sisältöä, mutta muutaman sanan viime viikollakin eduskunnassakin puhuttaneesta maahanmuuttopolitiikasta on ehkä paikallaan. On erityisen valitettavaa, että nykykeskustelu on demonisoinut kaikki ulkomaalaiset ja myös kaikki jotka maahanmuuttopolitiikasta haluaa puhua vähänkin kriittiseen sävyyn. Itse edustan ajattelutapaa jossa myös kriittisyyteen pitää olla sijaa. Ja en voi hyväksyä sitä, että keskusteluissa kaikki ulkomaalaiset niputetaan yhteen samaan joukkoon ta sekoitetaan vielä iloisen tahattomasti tai tahallisesti maahanmuuttajat, pakolaiset jne. Tämä kertoo jotain maamme keskustelun tasosta.
Itse kannatan sitä, että hieman nyt tarkennamme linjaamme. On tärkeää, että toimisimme Euroopassa hyvin samanlaisin linjoin. Se ei ehkä ole täysin mahdollista, mutta jotain kertoo esimerkiksi se, että ulkomaalaispolitiikassa aivan erilaisella tasolla toimineessa Ruotsissa esimerkiksi ns. perheiden yhdistämisessä voi mukaan ottaa viisi muuta sukulaista. Suomessa hyväksytään perheen yhdistämiseen maksimissaan 42 henkilöä. Ja toisaalta Ruotsissa turvapaikanhakijan käsittelyprosessi kestää maksimissaan vain muutaman kuukauden. Meillä Suomessa samaan mennee yli vuosi tai jopa kaksi. Nämä täytyy saada johonkin järjestykseen ja mm. tuo käsittelyaika järkeväksi.
Määristä voisi nyt lyhyesti todeta sen, että viime vuonna maahamme tuli 4000 turvapaikanhakijaa, 2700 1400 ja tämän vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana jo 1400. Samaan aikaan Ruotsissa missä määrät toki suurempia on turvapaikanhakijoiden määrä puolittunut. Osasyynä mm. se, että Ruotsi on luokitellut mm. Irakin turvalliseksi maaksi eikä sieltä turvapaikanhakijoita oteta vastaan. Meillä Irak ei siis ole turvallinen maa. Voi siis vain miettiä miten Irakista tulevat ratkaisevat maahan mistä turvapaikkaa hakevat. Ruotsiin oli vuosikausia helpompi päästä kuin Suomeen ja nyt siis tilanne on toisinpäin.
Mutta tässä hieman faktaa ja pohdintaa. Asiasta pitää nyt puhua ja olla järkevä. Vastuumme meidän tullee kantaa ja sitä kannatan ehdottomasti, mutta sellainen vastuu johon suomalaisen yhteiskunnan hartiat kestävät.