Isänpäiväviikonloppuun. Huomenna siis Isänpäivä – kaikista tapahtumista huolimatta – ja toivotaan, että nyt kun perheemme kokoontuvat yhteen niin saamme annettua toisillemme sitä aikaa mitä tällaisen viikon jälkeen on tärkeää olla ja antaa.
Media alkaa pikkuhiljaa täyttyä otsikoista jotka ovat seurausta viikon tapahtumista. Tänään mm. tällaisia: ”Rehtorit väkivaltaviihdettä vastaan”, ”Suomi ei enää vastusta asedirektiiviä”, ”Hallitus valmis tiukentamaan aselakia”, ”Hallitus kieltää aseen hankinnan alaikäisiltä” ja ”Kouluterveydenhoito ei kykene seulomaan psyykkisesti oirehtivia nuoria”. Tässä vain muutamia poimintoja.
Minustakin on varmasti aivan aiheellista pohtia ja todella tarpeellistakin miettiä tapahtumaan liittyviä asioita. Syitä ehkä emme saa koskaan tietää, mutta palasia voimme tutkailla. Minusta kuitenkaan ei nyt olisi mitään syytä tehdä hätiköityjä päätöksiä. Monissa keskusteluissa on nähtävissä irtopisteiden keräämisen makua ja sellaiseen ei tällaisessa tilanteessa saisi kukaan sortua. Nyt on tärkeintä hoitaa tapahtumaan liittyvää jälkihoitoa Tuusulassa ja Jokelassa ja ympäri maan. Antaa toisille aikaa ja keskustella ja surra. Ei suru yhdessä eikä kahdessakaan yössä mihinkään katoa. Tärkeää on myös ohjata voimavaroja sairaiden huhu- ja uhkausviestien lopettamiseksi. Meidän täytyy saada nyt arki palaamaan. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta tiedän, että tämänkin jälkeen se on mahdollista.
Olen aivan varma, että meistä jokainen miettii mielessään mitä yhteiskunnassamma ja mitä paikallisesti ja mitä perheissämme voisimme tehdä toisin. Tämä on varmasti luonnollista. Niin teen minäkin. Mutta pidetään ne ajatukset vielä sisällä – niille on aikaa. Kerrotaan myöhemmin ajatuksia siitä mihin nyt olisi tarve ohjata lisäresursseja, mitä tulisi muuttaa, mitä tulisi tehostaa. Niitä jo nytkin monessa paikassa pohditaan. Kiitos siitä.
Tänään minulla vapaapäivä. Viikolla päivät venyivät pitkiksi ja nyt on hyvä saada hetki aikaa. Lueskella lehtiä ja vain olla.
…
Kello 21.15. Tänään vapaapäivä edennyt rennoissa tunnelmissa. Päivällä ensin menimme Sadun vanhemmille etukäteen Isänpäivä lounaalle. Kari oli tavan mukaan savustanut jälleen lohta ja pöydässä myös mätiä ja muita herkkuja. Kalaa saa liian harvoin ja vielä harvemmin ammattimiehen tekemänä. Sitten ystävien kanssa kahville ja nyt ilta mennyt kotona vierassohvaa ja -sänkyä kokoessa. Sellaista mukavaa puuhaa tällaiselle tavalliselle kuusiokulma-avaimen käyttäjälle. Valmista tuli ja jo siivottukin.
Kiitos myös palautteesta mitä Tehy-asia on tuonut. Postia on tullut laidasta laitaa vastustavaa, puoltavaa, ymmärtävää ja ihmettelevää. Toivotaan edelleen, että ratkaisu löytyy ennen joukkoirtisanoutumisia. Mutta itse olen sitä mieltä, että työtaistelutilanteissakin meidän on taattava mm. palo- ja pelastustoimen toimivuus, poliisin toimivuus, vankiloiden vartiointi ja -hoito, lääkäripalvelut, sairaankuljetus ja puolustusvoimien toiminta. On töitä joita emme voi jättää oman onnen nojaan ja uskon, että tästä on valtaosa täysin samaa mieltä. Tämä ei tarkoita sitä, että työtaisteluun ja palkkavaatimuksiin ei olisi oikeutta – ei luonnollisestikaan. Vaan yhteisen yhteiskuntamme toimivuudesta ja turvallisuudesta kaikissa mahdollisissa tilanteissa – riidoissa, kiistoissa, rauhassa ja arjessa.