Opettajankoulutuksen valintamenetelmä uudistuu. Eilen asiasta keskustelin entisen työkaverini ja nykyisen OKL-opiskelija Nummelinin Anniinan kanssa ja tänään asiasta kirjoittaa myös päivän Helsingin Sanomat. OKL:n opiskelijavalinnoista poistetaan nyt ns. esikarsintapisteet. Tämä tarkoitti mm. yo-papereiden ja työkokemus pisteiden kautta tehtyä karsintaa, millä hakijoista pudotettiin jo ensi metreillä pois suuri osa. Nyt tehtävällä uudistuksella halutaan taata, että soveltuvuuskokeisiin pääsisivät muutkin kuin ylioppilaskirjoituksissa erinomaisesti menestyneet. Tämä on varmasti aivan hyvä ja järkevä muutos. Toisaalta uudistuksella halutaan antaa mahdollisuus opettajankoulutukseen myös uusille ylioppilaille ja miehille.
Vanhan järjestelmän ongelmana pidettiin sitä, että soveltuvuuskokeisiin pääsivät vain ylioppilaskirjoituksissa menestyneet tai työkokemusta hankkineet. Toisaalta vanha malli toi monen opettajaksi aikovan ensin vuodeksi kouluihin koulunkäyntiavustajaksi. Sekään ei ollut huono asia. Nuori sai hyvän kuvan kouluelämän arkipäivästä ja ehkä vahvisti haluaan opettajaksi tai toinen huomasi, että ei – tämä ei ole minun juttuni.
Mutta maailma muuttuu ja minusta on hyvä, että pääsykokeisiin tietä madalletaan. Sillä ehdottomasti pelkkä hyvä menestyminen lukiossa ei tee kenestäkään hyvää opettajaa. Opettajuus on ainakin minusta hyvin pitkälle persoonaa. Nyt ensi keväänä siis esikarsintapisteet korvataan monivalintakokeella, johon pääsevät osallistumaan kaikki korkeakoulukelpoiset. Mielenkiintoinen uudistus, mutta yhtä tärkeää olisi lisätä resursseja opettajankoulutukseen. Siitäkin puhuin eilen Anniinan kanssa hetken ja tätä panostusta opiskelijat ehdottomasti kaipaavat.
Aamun uutiset kertoivat myös toisesta opiskelijoita koskettavasta aika vakavasta asiasta. Uutisten mukaan neljän vuoden sisällä valmistuneista kulttuurialan opiskelijoista 20 prosenttia oli työttömänä vuoden 2004 lopussa, kun vastaava luku Sosiaali- ja terveysalalla oli vain 10 prosenttia. Nämä luvut ilmenevät Länsi-Suomen lääninhallituksen tekemästä selvityksestä, joka perustuu Tilastokeskuksen tietoihin.
Kulttuurialalta taiteen ja viestinnän alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneet ovat siis muita ammattitutkinnon suorittaneita useammin vailla töitä. Sen sijaan lähihoitajille ja metalliosaajille riittäisi töitä enemmänkin kuin nuoria aloille valmistuu.
Kyse on siis siitä, että maamme ammatillinen koulutus ei vastaa halutulla tavalla yritysten ja työelämän työntekijätarpeeseen. Muistan aikanaan kun Riihimäen Seudun Ammattioppilaitoksessa neljä vuotta olin kuntayhtymän hallituksessa ja osaksi varapuheenjohtajana. Tämä asia puhutti usein kokouksissa – miten vastata alueen yritysten työntekijätarpeisiin. Olen viimeisinä vuosina kantanut useassa eri paikassa huolta kulttuurialan opiskelijoiden tulevaisuudesta. Omassa yrityksessänikin on ollut muutama media-assistenttiopiskelija työharjoittelussa ja tietääkseni kumpikaan ei ole työllistynyt omalle alalleen. Toisaalta oppilaitokset haluavat pitää näitä ns. rafllaavia koulutuslinjojaan itsellään. Niille löytyy hyvin opiskelijoita ja opiskelijapaikkojen täyttyessä valtionosuudet tulevat täysinä. Tyhjä paikka tietäisi miinusta tulopuolelle.
Nyt kyse on minusta siitä pitäisikö ammatillisen koulutuksen oppilaskohtaista valtionosuusjärjestelmää uusia? Pitäisi nimittäin löytää ratkaisuja siihen, että pian työvoimapulasta kärsivät alat saisivat lisää koulutuspaikkoja. Pakolla emme ketään tietylle alalle saa, mutta oikeanlaisella markkinoinnilla ja tiedottamisella kylläkin. Ja aivan ehdottoman varma olen siitä, että työttömyyteen ei yhtäkään nuorta ole yhteiskuntamme oikein kouluttaa. Toivotaan, että tämä asia nousee laajempaankin keskusteluun.
….
Sain eilen mielenkiintoisen vanhan kirjan lahjaksi ja onnentoivotukseksi. Saukkosen, Rihtniemen ja Korjukset kirja Kokoomus eilen ja tänään vuodelta 1968. Kirjan minulle antoivat sisarukset Pälsin Meija ja Mirja Vaasantähti isänsä jäämistöistä. Kaunis omistuskirjoitus kirjassa. Kiitos Meijalle ja Mirjalle!
….
Nyt Lauantaiseuran pariin ja sitten töihin. Lauantaiseurassa tänään mielenkiintoinen vieras puhemis Paavo Lipponen. Katsotaan miten rohkeasti Lipponen ottaa tänään kantaa ajankohtaisiin asioihin, kun hänen eduskuntauransa lähestyy loppua ja Lipponen on saavuttanut sellaisen aseman että siihen on varaa ja sitä toivottaisiin.
….
Äärimmäisen mielenkiintoinen Lauantaiseura tänään. Vieraana oli siis Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen, joka mm. totesi, että Suomen ei pitäisi lisätä riippuvuuttaan Venäjän energiasta. Lipponen torjui juuri päättyneessä suorassa TV1:n ohjelmassa mm. aikeet rakentaa merkikaapeli Venäjän ja Suomen välille. Lipponen totesi, että Venäjän energiateollisuus on suorastaan kriisissä.
Samalla puhemies otti kantaa myös energiapolitiikkaan muutenkin ja piti kuudennen ydinvoimalan rakentamista tarpeellisena hiilidioksiidipäästöjen kurissapitämiseksi ja energiakapasitettin turvaamiseksi. Heinäluoman esityksiä Lipponen ampui ainakin sivuosumalla, kun totesi, että biopolttoaineet eivät kykene korvaamaan perinteistä energiatuotantoa seuraavien 10 – 20 vuoden aikana.
Samassa ohjelmassa Lipponen otti myös kantaa Natoon. Lipponen toivoi, että Suomessa ei olisi nyt Nato-allergiaa ja toivoi samalla, että arvio mahdollisesta Nato-jäsenyydestä pitäisi tehdä seuraavassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.
Lipponen otti itse myönteisen kannan Natoon. Puhemies totesi, että Suomen pitäisi periaatteessa kuulua demokraattisten länsimaiden järjestöihin, mutta että mahdollinen jäsenyys pitää selvittää ja siitä pitää päästä laajasti yhteisymmärrykseen.
Samalla Lipponen hieman näpäytti Vanhasta ja toivoi, ettei nyt annetaisi sellaisia lausuntoja, joissa vähätellään Natoa ja sen merkitystä ja yhteistyötä ja totesi samalla ettei Suomen pitäisi suoralta kädeltä sulkea pois osallistumista Naton nopean toiminnan NRF-joukkoihin, kun Ruotsi harkitsee osallistumista. Presidentti Tarja Halonenhan on suhtautunut ajatukseen torjuvasti.
Lipposen tapaisi vahvoja ja kokeneita valtiomiehiä maamme kaipaa. Politiikkoja jotka uskaltavat sanoa mitä mieltä ovat ja ottaa kantaa myös laajasti jopa omaa puoluettaan vastaan. Tällaisia ovat Lipponen, Aho, Niinistö ja Viinanen – etunenässä. Tärkeitä Suomelle edelleen.
….
HPK voitti TPS:n sitten jatkoaikamaalilla niukkamaalisen pelin jälkeen. Ensin maaleja ei tahtonut tulla millään ja sitten Tepsi rankaisi kaukolaukauksella. Kerho hyvin kyllä hallitsi kaukalon tapahtumia, mutta viimeistely ei onnistunut. Jani Hurme turkulaisten maalissa pelasi upean pelin vaikka tappioon peli lopulta päättyikin.
Oli mukava jälleen olla Kerhon pelissä mukana. Sain kutsun ja kun sellainen käy niin tottakai paikalla pitää olla ja varsinkin kun vasta TPS niin luvassa aina hyvää vääntöä. Oli mukava myös nähdä Hämeenlinnan joukkoja ja samalla hieman ehdimme puhua Vihman Pekan kanssa ralleistakin. Näyttää vaan tämä keli nyt haittaavan alkuvuoden ralleja ja pahalta näyttää tuleeko ajokeliä lainkaan. Ensimmäinen kilpailu olisi legendaarinen Riihimäki Ralli Loppiaisena, missä minun pitäisi olla Laivolan Arin kartturina ja sitten puolivälissä SM-sarjan tärkeä ennakko testiralli Vanajanlinnaralli, mistä teemme oman erikoisohjelman Maikkarille. No toivotaan, että pakkasta tulisi eteläänkin ja kisat päästäisiin ajamaan ennen tammikuun lopussa ajettaa Artic Lapland Rallya eli tuttavallisemmin Tunturirallia.
No nyt juuri kotiin. Synkää tuo keli muutenkin kun ei lunta yhtään ja lämmintäkin lähes 10 astetta. Sellaista joulukuuta.
….
Illalla oli mukava vielä viettää hetki aikaa hyvien ystävien kanssa. Ei varsinaisia pikkujouluja, mutta hieman sellaista tunnelmaa. Oli myös mukava nähdä sellaisia vanhoja tuttuja joita harvemmin näkee ja vaihtaa vähän kuulumisia. Kiitokset tsempeistä.