Tänään minulla on kunnia isännöidä Juhani Peltosen Kirjallisuusseuran puheenjohtajana jo 9. kerran joka keväistä kirjallisuustapahtumaamme. Tänään Lopella Fallesmannissa Juhani Peltosen seuran tapahtumassa kysytään: Mitä minuudelle on tapahtumassa? Mitä on minuus sosiaalisen median pauhussa, avatarten rokatessa, faktan ja fiktion rajojen hämärtyessä. Olemmeko muuttuneet itsellemmekin tuntemattomiksi? Tai kuten kirjailija Juhani Peltonen runossaan sanoo: Minua ei ehkä enää ole.
Minun on ikävä minua.
Minun on ikävä minua.
Minne minä olen joutunut?
Monet, etenkin lapset ja vanhukset
kääntyvät Taivaan Isän puoleen.
Minä turvaisin yksin minuun
ja tunnustaisin minulle kaiken,
pyytäisin ymmärtämystä ja hetkeksi rauhaa.
Mutta minua ei ehkä enää ole.
Tai minä olen muuttunut tuntemattomaksi.
Minun ikäni äänettömyydessä enteet
käyvät ylivoimaisiksi kestää
aamuöisin huhtikuussa.
(Juhani Peltonen, kokoelmassa Näköisveistos ruumiskirstusta1987 ja Koko valittu runous –kokoelman toiseksi viimeinen runo)
Tilaisuudessamme kello 12.00 filosofi, kirjailija ja Juhani Peltosen seuran perustajajäsen Johannes Ojansuu pohdiskelee tätä mielenkiintoista aihetta ja keskustelua alustaa myös toimittaja Outi Uotila, jonka näkökulma lähtee perinteisestä mediasta. Tilaisuutemme juontaa jälleen kerran seuramme varapuheenjohtaja Risto Nurmi.
Minun on ikävä minua –tapahtuma on jo siis yhdeksäs Juhani Peltosen seuran kirjallisuustapahtuma. Järjestelyissä on mukana Lopen opisto ja sen 40-vuotisen toiminnan kunniaksi tapahtumamme on taas parin vuoden tauon jälkeen koko päivän kestävä.
Päivän seminaarin jälkeen iltapäivällä on vuorossa elokuvaesitys, Juhani Peltosen tekstiin pohjautuva Ei jälkeäkään. Televisioelokuvan ensiesitys oli 14.3.1988, ja ohjaajana oli muitakin Juhani Peltosen näytelmiä valmistanut Pauli Virtanen ja tuottajana MTV. Pääosassa Valto Hakamaana nähdään Markku Toikka, kertojana on Veikko Honkanen ja muissakin rooleissa nähdään eturivin näyttelijöitä Kristiina Elstelästä Hannu Huuskaan, Eila Pehkoseen ja Katriina Rinteeseen.
Illalla saamme sitten vielä nauttia teatterista. Rosa Liksomin novelleista kootun Pruuklinin kissat on ohjannut Seppo Halttunen ja rooleissa nähdään kesäloppilainen Marja-Leena Kouki sekä Mira Kivilä.
Kirjallisuuden ystäviä Lopelle kokoavan tapahtuman järjestäjiä ovat seuramme ja opistomme ohella tietenkin Lopen kirjasto ja kulttuuritoimi ja samalla tavalla perinteisiä ovat myös yhteistyökumppanit Lopen Osuuspankki, Majan Herrat Oy ja Lopen kirjakauppa.
Majan Herrat huolehtivat, että sielun ohella on tilaisuus ravita myös ruumista. Kirjakauppias Terttu Romanoff taas myy tilaisuuden ajan Peltosen kirjoja Fallesmannissa, ja varmistaa, että Juhani Peltosen kirjojen kokoelmia on mahdollisuus täydentää.
Kirjallisuusseminaari alkaa siis tänään klo 12, elokuvaesitys klo 15 ja teatteri klo 18. Kirjallisuuspäivän tapahtumapaikka on Lopen kirjaston Fallesmannisali Lopen kirjonkylässä Kauppatie 3. Olette hei kaikki todella tervetulleita mukaan. Nähdään.
….
Mielenkiinnolla kuuntelin eduskunnassa tässä yksi päivä käytyä keskustelua takuueläkkeestä. Joku lehti uutisoikin, että takuueläke maistuu opposition suussa happamalta. Ja tämän ymmärrän hyvin. Jälleen kerran siis sellainen asia, jota ei aiemmin ole kuntoon laitettu. Voisi hyvin kysyä, että onko siinä jotain häpeällistä tai jopa valtion varojen väärin käyttöä auttaa pelkkää kansaneläkettä saavia?
Takuueläke ei kata köyhyysongelmasta kuin osan, mutta se torjuu oikeata köyhyyttä. Takuueläke tuli nyt siis eduskunnan käsittelyyn ja ehdotuksen mukaan ne, joiden työ- ja kansaneläke on yhteensä alle 650 euroa saavat jatkossa erotuksen kansaneläkkeen täydennyksenä. Tällä hetkellä eläkeläisiä on yli miljoona ja heistä vähän yli satatuhatta hyötyy nyt takuueläkkeestä.
Takuueläkkeen saajien joukossa on paljon esimerkiksi juuri kotiäitinä elämäntyönsä tehneitä naisia sekä maatilojen emäntiä, jotka ovat tehneet kovaa työtä koko ikänsä, mutta jääneet ilman vakuutuksia ja vaille kunnollista eläketurvaa. Heitä tämä nyt auttaa. Takuueläke nostaa siis erityisesti juuri pienituloisten naisten eläketuloa, sillä takuueläkkeen saajista arvioilta noin 65 prosenttia on naisia. Tämä tilanne muuttuu koko ajan, sillä nyt vanhuuseläkkeelle siirtyvistä naisista enää alle kaksi prosenttia saa pelkkää kansaneläkettä ja miehistä ei enää juuri kukaan.
Toinen suuri joukko, joka hyötyy takuueläkkeestä, ovat työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ihmiset, joiden eläketurva ei mahdollisena työssäoloaikana ole vielä ehtinyt kehittyä. Pelkän kansaneläkkeen varassa olevista työkyvyttömyyseläkeläisistä noin kolmasosa on kehitysvammaisia ja muiden taustalla on usein työtapaturmia, onnettomuuksia ja myös mielenterveysongelmia.
Hyvänä asiana tässä esityksessä on se, että perhesuhteet eivät vaikuttaisi takuueläkkeen määrään: täysimääräinen takuueläke olisi yhtä suuri riippumatta siitä, onko henkilö avo- tai avioliitossa vai asuuko hän yksin. Muut tulot kuin eläketulot eivät vaikuttaisi takuueläkkeen määrään.
Takuueläke on halpa ja hyvin kohdistettu keino tehdä jotain juuri kaikkein köyhimpien hyväksi. Takuueläkkeen saa ensi vuoden alussa yhteensä arviolta noin 120 000 suomalaista. Takuueläkkeestä aiheutuva valtion menojen lisäys olisi vuodessa noin 111 miljoonaa euroa.
On totta, että maailma ei tältäkään osin ole vielä valmis, ja työtä riittää. Takuueläke on kuitenkin luonnollinen lisä sinivihreän hallituksen sosiaalisesti oikeudenmukaiseen politiikkaan. Tämä hallitus on kansaneläkkeiden tasokorotuksella, kalleusluokituksen poistolla ja eläkeläisten veronalennuksilla laittanut kolmena ensimmäisenä vuotenaan eläkeläisten ostovoiman lisäämiseen jo 831 miljoonaa euroa. Takuueläke nostaa tämän summan 942 miljoonaan, kun koko viime kaudella neljässä vuodessa vastaava summa oli 95 miljoonaa euroa. Eli tämän hallituksen teot ovat rahallisestikin lähes 10 kertaiset verattuna edelliseen demari-keskusta-hallitukseen. Se kertoo paljon.
Takuueläke on kauan odotettu ja varmasti tarpeeseen tuleva parannus kaikkein pienimmillä eläkkeillä eläville, kun laki astuu voimaan maaliskuussa 2011. Joku voi edelleenkin toki tulla sanomaan, että esitys on hyvä mutta riittämätön, lisää rahaa on saatava. Kun kuitenkin katsotaan edellä esitettyjä lukuja, kuka voi rehellisesti syyttää hallitusta yrityksen puutteesta? Kuten jo sanoin, työtä riittää varmasti myös tuleville vuosille, mutta jälleen on otettu yksi askel kohti oikeudenmukaisempaa Suomea.
…..
Yksi sellainen iso juttu josta ajattelin vielä olevan paikallaan kirjoittaa on tämä Kreikan jättilaina. Olen saanut teiltä lukuisia kiukkuisia viestejä liittyen aiheeseen ja voin todeta, että olen nyt kiukkuinen ja pettynyt itsekin. Ketuttaa. Todellakin.
Torstaina Ben Zyskowiczin kanssa puhuin asiasta useampaankin otteseen. Olen täysin samaa mieltä Benin kanssa siitä, että myös pankkien omistajat on saatava mukaan kantamaan vastuuta velkakriiseistä. Tarvitaan sääntelymekanismejä, että tällainen ei pääse toistumaan. Ja olen samaa mieltä myös siitä, että nyt kuitenkaan Kreikan kriisihoidolle ei ole vaihtoehtoja. Benin sanoin tilanne on sietämätön. Siihenkin on helppo yhtyä.
Mistä tässä kaikessa sitten oikein on kyse. Sitäkin moni on kysynyt ja niin kysyi torstainakin upeampikin kun Benin kanssa muutamassa tilaisuudessa kävimme.
Kyse on siis yskinkertaisesti siitä, että Kreikalla erääntyy nyt 19.5 yli 8 miljardin euron suuruinen laina ja jos rahaa ei tämän lainan maksuun löydy niin Kreikka ajautuu selvitystilaan ja sitä kautta konkurssiin. Ja tiedämme, että sen seuraukset ovat arvaamattomat ja tuhoisat. Myös Suomeen.
On todettava, että emme siis ole tässä auttamassa Kreikkaa mistään solidaarisuudesta. Senkin voisi tehdä, jos maa olisi ollut reilu ja hoitanut asiansa rehellisesti. Mutta mitä. Kreikan sosialistihallitus valehteli kaiken jo pyrkiessään euroon ja sama huijaus ja valehtelu jatkui ja jatkui. Vaikka hallituskin vaihtui.
Mutta nyt siis me Suomessa olemme tekemässä lainapäätöstä vain siksi, että voisimme estää maamme – Suomen – taloudet ajautumisen uudestaan vielä syksyä 2008 pahempaankin lamaan ja syöksyyn. Tuon 2008 Lehman Brothers –pankin konkurssista alkaneen kriisin myös Suomen kansantalous supistui vuonna 2009 lähes 8 %. Sitä ei enää maamme heti perään kestäisi.
Enää ei rahaa olisi mittavaa elvytykseen. Olemme käyttäneet sen kortin. Taantumassa maamme hallitus päätti mittavista talouden elvytystoimista, joilla työttömyyden hallitsematon nousu saatiin estettyä. Suomella, kuten muillakaan euromailla, ei siis kuitenkaan ole enää varaa toiseen massiiviseen elvytyspakettiin, siksi Kreikkaan liittyvän tilanteen vakauttamiseksi on nyt tehtävä kaikki tarvittava. Valitettavasti näin.
Eli vaikka Kreikassa on toimittu siis erittäin harkitsemattomasti ja epärehellisestikin niin nyt päätettävä lainananto on varmasti toimintavaihtoehdoista meidän suomalaisten kannalta vähiten huono. Niin kuin totesin on tilanne vastenmielinen, mutta lainananto välttämätöntä. Se on Suomenkin etu. Se on meidänkin etu, että Kreikka saa lainoituspaketilla ja kovalla kulukuurilla taloutensa parempaan kuntoon. Näin toivomme, että ongelma voidaan rajata Kreikkaa koskevaksi, eikä se leviä laajemmin euroalueelle aiheuttaen mahdollisesti useamman maan kriisin sekä uuden taantuman.
EU:ssa harkittiin siis sitäkin että Kreikan annettaisiin vajota konkurssiin. Mutta tämä vaihtoehto todettiin vielä nyt tehtävää paljon huonommaksi. Kreikan valtion päästäminen maksukyvyttömyyden tilaan aiheuttaisi koko Euroopassa ja jopa mahdollisesti laajemminkin valtioiden, kotitalouksien ja yritysten lainanoton kustannuksissa ja saatavuudessa arvaamattomia vaikutuksia. Syntyisi negatiivinen kierre, joka voisi nopeasti johtaa tietynlaiseen lumipalloefektiin, jonka seurauksena nyt orastava talouskasvumme kääntyisi uudestaan negatiiviseksi ja ajautuisimme syvään lamaan.
Eli Kreikka-päätös tehdään siis ennen kaikkea Suomen ja muiden maiden vakaan talous- ja työllisyyskehityksen turvaamiseksi.
Taloutta pelastamaan ja tätä kautta myös suomalaisten yritysten tulevaisuutta pelastamaan on siis valmistelty poikkeuksellisen huolellinen ja laaja lainaohjelma. Kreikalle annettavan lainapaketin kokonaismitoitukseksi on nyt sovittu 110 miljardia euroa. Tästä Jyrki Kataisen vaatimuksesta Kansainvälinen valuuttarahasto IMF kattaa 30 miljardia euroa ja euromaiden jäljelle jäävä osuus on 80 miljardia euroa. Kunkin euromaan osuus lainapaketista määräytyy suoraan sen mukaan, mikä on niiden osuus Euroopan keskuspankin pääomasta.
Kokonaisuus siis lähtee siitä, että kaikki euromaat osallistuvat lainajärjestelyyn. Vaikka siis meidän osuus lainoituskokonaisuudesta on alle kaksi prosenttia, niin Suomen kuten muidenkin yksittäisten euromaiden pois jättäytymisellä voisi olla arvaamattomia seurauksia. Seurauksena voisi olla poisjättäytymisten dominoefekti, joka johtaisi todennäköisesti koko lainapaketin kaatumiseen ja siitä koituviin seurauksiin.
Ja haluan nyt vielä kerran alleviivata, että kyse ei ole pankkituesta eikä muustakaan tuesta vaan maamme nimenomaan lainaa rahaa, joka Kreikan kuuluu maksaa takaisin.
Yksi hyvin perusteltu kysymys on vielä se, että miksi Kreikan tilanteeseen ei puututtu aiemmin?
Voin vakuuttaa, että Kreikan taloudenpitoon olisi puututtu vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen mukaisesti kovalla kädellä paljon aikaisemmin, jos siitä olisi annettu oikeaa tietoa ulos. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ja mikä pahinta, tämä oli kreikkalaisen tietoisen vääristelyn tulosta. Siksi tämä koko lainapaketti tuntuu niin vastenmieliseltä. Kreikka antoi vääriä tietoja paitsi EU:lle, myös omille kansalaisilleen.
Tällaista tietoista harhautusta on hyvin vaikea saada nykykeinoin selville, muilla euromailla tai komissiolla ei tällä hetkellä ole valtuuksia marssia jäsenmaiden ministeriöihin tarkistamaan lukujen paikkansa pitävyyttä. On kysymys suvereeneista valtioista ja kaikilla on luonnollisesti todella korkea kynnys syyttää toisen valtion edustajia enemmän tai vähemmän suoraan valehtelijoiksi.
Siksi tästä onkin otettava opiksi. Maamme hallitus tukeekin nyt komission perusajatusta siitä, että komissiolle on annettava tästä opiksi ottaneena aiempaa suuremman valtuudet selvittää jäsenmaiden tilastotoimen paikkansapitävyyttä sellaisessa tilanteessa, jossa siitä on epäilyksiä.
No nyt edetään lainapaketin kanssa vastuullisesti. Kreikka on jo päättänyt todella kovista lainaehdoista. Kreikka joutuu historiallisen kovalla säästökuurille. Ja mikäli laina tai osia siitä jätettäisiin maksamatta, olisivat poliittiset seuraukset ennennäkemättömän kovat. Todennäköisesti tämän jälkeen ryhdyttäisiin keskustelemaan Kreikan erottamisesta euroalueesta tai koko unionista tai vähintäänkin kysymykseen tulisi se, että ellei Kreikka maksaisi lainojaan takaisin, menettäisi se EU:lta saamansa tukirahat – maksujen laiminlyömisestä tulisi siis Kreikalle kaksinkertainen haitta.
On aivan selvää, että jos Kreikka jättäisi muiden euromaiden antaman lainan maksamatta, se ei saisi enää miltään markkinoilta rahoitusta budjettinsa alijäämien tai erääntyvän velan kattamiseksi, mikä ajaisi nopeasti maan talouden nykyistäkin pahempaan, täydelliseen umpikujaan.
Kreikan lainariskin minimoimiseksi on tehtävä kaksi asiaa: 1) Kreikan talousohjelman on oltava niin ankara, että sen täytäntöönpano turvaa Kreikan kyvyn hoitaa lainansa. Nyt hyväksytty ohjelma vastaa tätä ehtoa. 2) Ennen jokaisen lainaerän maksamista euroryhmän on yksimielisesti todettava, että Kreikka on todella pannut täytäntöön sovitut asiat. Samalla on yksimielisesti sovittava, mitä Kreikan on ennen seuraavan lainaerän maksamista tehtävä.
Kreikan ohjelman toimeenpanon seurannan kannalta onkin tärkeää, että koko lainaa ei makseta kerralla. Nyt onkin sovittu järjestelystä, jossa lainaosuuksia maksetaan Kreikalle aina neljännesvuosittain – 3 kuukauden välein. Kaksisuuntainen prosessi alkaa toukokuun puolivälissä, jolloin maksetaan ensimmäinen osuus ja Kreikassa toimeenpannaan ensimmäiset talouden tervehdyttämistoimet. Lainan takaisinmaksu tapahtuu siten, että kutakin lainaerää aletaan lyhentää kolmen vuoden kuluttua lainan nostamisesta siten, että maksuaikaa on kaksi vuotta.
Jos aivan lopuksi vielä muutaman saman totean siitä, että paisuuko tämä kriisi joka tapauksessa. Sitä on vaikea ennustaa. Ilman lainaa niin tapahtuisi joka tapauksessa ja myös Suomi valuisi syvään lamaan. Mutta lainasta huolimatta ilmassa on pelkokuvia. Voi kysyä perustellusti myös sitä, että joudumme seuraavaksi tukemaan vastaavasti Espanjaa ja Portugalia?
On todettava kuitenkin, että esimerkiksi Espanjan julkisen velan kokonaismäärä on vain reilut puolet Kreikan vastaavasta, eli noin 65 % BKT:sta. Portugalissa se on 85 %. Olisi siis väärin niputtaa nämä maat täysin samaan kastiin Kreikan kanssa. Vaikka tämä pelko onkin olemassa. Lisäksi Portugali myös ilmoitti viime viikolla uusista toimista julkisen taloutensa vakauttamiseksi, mikä kasvatti myös luottamusta.
Kreikan lainapaketin perustarkoituksena on nimenomaan koko euroalueen tilanteen vakauttaminen pysyvällä tavalla, jolloin mitään uusia lainatarpeita ei synny.
Mutta itse nyt haluan vielä, että saamme ennen Suomen lainan myöntämistä varmuuden siitä, että EU:n talouden valvontaa ryhdytään uudistamaan kovalla kädellä. Siitä neuvotellaan paraikaa. Tarvitaan myös järjestelmät joilla pankit joutuvat vastuuseen. On myös kysyttävä onko pankki silloin jo liian iso jos se on liian siihen, että sen voitaisiin antaa mennä konkurssiin. Näitä kysymyksiä on perusteltua nyt miettiä ja selvittää.
Erittäin tyytyväinen olin myös siihen mitä aamun Helsingin Sanomat kertoi. Valtaosa meistä suomalaisista ymmärtää tämän tilanteen vakavuuden ja enemmistä on ”valmis auttamaan pulassa olevaa euroalueen jäsenmaata tapauskohtaisesti”. Vain noin kolmas oli sitä mieltä, että kunkin valtion tulee itse vastata taloudestaan ja siis tässäkin tilanteessa seurauksista ja dominiefekteistä välittämättä tulisi Kreikan antaa painua lamaan ja konkurssiin. Saman tutkimuksen mukaan reilusti yli puolet meistä suomalaisista (55%) luottaa siihen, että myös me saisimme apua, jos maamme talous romahtaisi.
Tämä on hyvä osoitus siitä, että meillä suomalaisilla on vahva tahto rakentaa yhteistä Eurooppaa kriisistä huolimatta. Ja ennen muuta hyvä osoitus siitä, että näemme suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisen ja uhraustenkin arvoiseksi. Se on meille kokoomuksessa tehtävä numero yksi.
….
Mutta nyt aamun lehtien pariin. Aamuposti ja Hämeen Sanomat tuossa odottavat ja myös eilinen Suomen Kuvalehti. Jos niillä aloitan sateen kasteleman lauantaina. Puolilta päivin sitten Lopen Fallesmanniin. Kirjallisuuden pariin.
….
Nyt taasen kello jo kohta 21 ja odottelen tässä Suomen pelin alkua Saksan jääkiekon MM-kisoista. Vihreiden Toivotalkoiden päivä ympäri Suomen onnistui hieman kehnostakin säästä huolimatta erinomaisesti. Viestejä monesta eri paikasta ja väkeä ja ennen muuta tekijöitä valtavasti liikkeellä. Päivä oli jälleen mainio osoitus siitä, että politiikassa on mukana paljon ei vain puhujia vaan myös tekijöitä. Ja toisaalta siitä, että moni puolue tänään puhuu ympäristöstä ja kertoo olevansa vihreä, mutta ani harva oikeasti tarttuu toimeen ja tekee. Pelkästään mieltä osoittamalla ei ympäristömme pelastu.
Myös meidän kirjallisuustapahtumamme onnistui kivasti. Hieman sateinen sää jätti väkeä koteihin. Mutta tiedän tapahtumia paljonkin järjestäneenä, että aina säästä löytää selityksen. Jos aurinkoista ja kesäistä – väki meni mökeille ja pihatöihin. Ja jos taasen sateista ja koleaa – ei kukaan viitsinyt lähteä. Jäivät kotien lämpimään. No osaksi tässä varmasti perää, mutta säästäkin huolimatta meillä siis kuitenkin kivasti väkeä liikkeellä koko päivän ja ennen muuta kertakaikkisen korkeatasoinen ja upea ohjelma. Kiitokset järjestelyistä vastanneille Karvisen Erjalle ja Pirisen Tuulalle sekä Toivosen Tarjalla ja tietenkin päivämme esiintyjille Johannes Ojansuulle, Outi Outilalle ja illan teatterin näyttelijöille Marja-Leena Koukille ja Mira Kivilälle. Paljon koimme ja paljon mieleemme saimme. Nuo kuvat ja kuvatekstit kertovat päivästä lisää.
Mutta ensi vuonna sitten juhlavuotemme. Seuramme perustamissanoista tulee kuluneeksi 10 vuotta ja Juhani Peltosen syntymästä 70 vuotta. On siis juhlien aika. Teemanamme silloin itseoikeutetusti säästelty Elmo. Silloin isompi juttu siis edessä. Paljastamme myöhemmin mitä kaikkea.