Tänään aloitimme upean talvipäivän Hämeenlinnassa. Aulangon Puistometsän ratastusreitit olivat saaneet yöllä lisää kaunista valkeaa lunta ja siitä pääsimme nauttimaan. Ratsastuskaverikseni sain jälleen Janakkalan kunnanjohtajana Anna-Mari Ahosen ja siinä siis samalla työtä kuin parasta huviakin. Esillä monet ajankohtaiset ja tulevat asiat ja voisiko olla parempaa tapaa resuneerata ja sondeerata kuin ratsain pikkupakkasessa.
Kotimatkalla vielä muutama puhelu maanantaina työn asioista. Itseasiassa mennessä jo turvesoiden vaikutuksista lähivesiimme. Arvostelin joskus syksyllä turvesoiden vaikutuksia lähivesille ja sain aika kovaakin palautetta alan urakoijalta ja VAPO:lta. Sovimme silloin heti, että tammikuussa menemme paikanpäälle tutustumaan ja mielenkiinnolla odotan sitä mitä he esimerkiksi vastaavat puolueettoman Svänbeckin väitöskirjan tuloksiin, jotka paljastivat Havu- ja Pajusuolta muistaakseni Hartola-Joutsa-alueelta, että todelliset kiintoaineen päästöt olivat 10-kertaiset lupaehtoihin. Eli lupaehtovaade oli 52kg/ha ja todellinen järveen päätynyt määrä 520kg/ha. Mielenkiintoinen oli myös väite siitä, että mittauksissa käytetään tavallisesti aivan liian harvoja seuloja eli pieni kiintoaine menee iloisesti järveen ilman tilastokirjausta.
Nyt onkin syytä selvittää sitä miten näitä raja-arvoja seurataan. Kuka mittaukset tekee? Toimija itsekö? Koska? Keväällä tulvavesien aikaan kun ojat ja lammet tulvii yli vai talvella tai keskikesällä kun vettä ei juuri nimeksikään ole? Mutta näihin haluan maanantaina vastausta.
Ja myös siihen kuka vastaa lähijärven kunnostuksesta jos se on 10 tai 20 vuotta sitten turpeennostolla pilattu? Eli kun polttoaineaseman yrittäjä on vastuussa takautuvastikin niin miksi ei tämän alan yrittäjä?
Kyse ei siis ole turpeennostosta. Minusta sitä saa nostaa. Mutta lähivesien pilaamista en hyväksy. EN!
…
Nyt hiihtokisoja seuraamaan ja huomenna sitten VM Motorshown vieraaksi Helsinkiin. Työviikonloppu siis aikalailla kivalla ohjelmalla.