Kokoomusnaisten varapuheenjohtaja, kollegani Lenita Toivakka nostaa tärkeän asian esille vaatiessaan rikoslain pikaista uudistamista ennen muuta väkivalta- ja raiskausrikosten tuomioiden osalta. On totta niin kuin Lenita toteaa, että nykyisiä tuomioita on vaikea ymmärtää meidän suomalaisten. Ne eivät istu oikeustajuumme vaan moni meistä ajattelee, että tällaisissa tapauksissa rikoslakimme suojelee enemmän raiskaajaa tai pahoinpitelijää kuin uhria. Hyvä huomio on myös se, että rikoslaissamme raiskaus on kategorisoitu yhdellätoista eri tavalla ja nyt Toivakan johdolla vaaditaankin nyt oikeusministeri Tuija Braxilta vihdoinkin toimia ja rikoslain uudistamista Valo – ei väkivaltaa -kampanjankin voimin.
Annan tässäkin työssä Toivakalle jälleen täyden tuen. Maamme on saanut lukuisia kertoja huomautuksia lähisuhdeväkivallasta YK:n valvontaelimiltä ja huolestuttavaa on myös se, että tutkimusten mukaan väkivallasta vaietaan edelleen Suomessa häpeän tai pelon tai jonkun muun takia. Eräs tutkimus kertoi, että nainen ottaa yhteyttä viranomaiseen keskimäärin vasta kun hänet on pahoinpidelty 40 kertaa. Ja usein ei tuota 40. kertaa itseasiassa enää tule. Avunpyyntö on myöhäistä.
On tärkeää, että tähän asiana nyt Kokoomusnaisten johdolla puututaan ja nostetaan se keskiöön. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee tässä suunnannäyttäjää ja rohkaisijaa. Tästä asiasta pitää uskaltaa puhua ja pyytää apua ja myös saada apua. On sitten itseasiassa väkivallan uhri perheen äiti, tai lapset tai yhä useammin myös isä. Myös henkinenväkivalta – alistaminen ja pelonilmapiirissä asuminen ja muu sellainen on asia joka pitää ottaa vakavasti. Tänään nimittäin edelleen hyvin moni lähisuhdeväkivallan uhri kokee itsekin syyllisyyttä eikä ryhdy toimiin asian korjaamiseksi. On siis tärkeää uppoutua itse ongelmaan, mutta myös niihin syihin miksi suomalainen on väkivaltainen ja tarttuu jopa aseeseen.
Lenita Toivakan sanoin voisi tähänkin sään puolesta aurinkoiseen päivään, mutta jollekin jälleen pelon ja ahdistuksen päivään totes, että ”Oikeus hengittää ja elää vapaasti ilman pelkoa kuuluu meille kaikille”.
….
Nyt aletaan päästä Ylen rahoituskeskustelussa oikeille raiteille. Hymyilytti, kun monet kansanedustajat älähtivät kun esille nostettiin uudistuksia joiden avulla Yle-vero voitaisiin saada edes jollain tavalla yleisesti hyväksytyksi. Itseasiassa samat kansanedustajat ovat älähtäneet myös sitä, että ”onpa törkeää, että Yle-maksuksi on tulossa 175 euroa”. Erikoista linjattomuutta vai populismiksikö sitä pitäisi kutsua.
Mutta siis nyt Iltelehti on ensimmäisenä tarttunut aihetta oikein. Lehti tekee selvitystä siitä minkäsuuruisen mediamaksun suomalaiset hyväksyisivät ja miten se tulisi kerätä. Erittäin mielenkiintoinen oli myös se, että Iltalehti tarjosi yhdeksi vaihtoehdoksi ja nosti keskusteluun myös katselukortit joiden avulla tv:n käyttäjä maksaisi Ylen ohjelmista katselukertojen mukaan eikä siis pakolla. Tekniikka tätä varten on olemassa ja tämäkin vaihtoehto on siis aidosti olemassa jos ei haluta, että kaikki maksavat katsovat tai eivät Yleä tai jopa lainkaan tv:tä.
Iltalehden nettiselvitys paljasti, että selkeä enemmistö olisi juuri tätä mieltä. Yli 42 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että oikea tapa olisi kerätä rahoitus katselukortin avulla käytön mukaan. Ja kyllä nyt jotain pitäisi kertoa ja avata myös meidän päättäjien silmiä sekin, että lähes kolmasosa vastaajista piti oikean suuruisena Yle-maksuna alle 50 euron Yle-veroa ja vain 14 prosenttia hyväksyisi 50-99 euron maksun.
Jos Ylen kaikki nykyiset toiminnot ja tarjonnat ja kasvattaminen halutaan turvata tulevaisuudessakin tullee Yle maksu olemaan noin 195-200 euroa ja jopa enemmänkin. Näin suuren Yle-veron hyväksyi kyselyssä vain 1,5 prosenttia vastaajista. Se kertoo paljon. Ja toivonkin, että nyt aidosti käydään kunnon keskustelu siitä millainen 2020-luvun Yle tulee olemaan. Paljon tarjotaan, mitä ja missä, ostetaanko kaikki mikä on myytävissä, kilpaillaanko kaikista jenkkisarjoista jne. Itseasiassa olisi mielenkiintoista nähdä jos joku voisi laskea sellaisen Yle-veron suuruuden joka vastaisi aidosti Ylen keskeisimpiin tehtäviin. Sen jälkeen me suomalaiset voisimme aidosti pohtia mitä haluamme ja paljonko olemme siitä valmiita maksamaan. Itse olen valmis myös pohtimaan aidosti tuon katselukorttiajattelun yhtenä rahoituksen osana. Olen kuitenkin sitä mieltä, että yhteisvastuullisesti meidän tullee vastata mm. erityisryhmien esim. kuulu- ja näkövammaisten ohjelmatarjonnasta, jonkin verran ajankohtaisohjelmista, suomalaisesta draamasta ja uutisista ja urheilustakin. Mutta ei sen sijaan miljoonadiileistä kilpailla urheilussa esimerkiksi F1:ten, rallin MM-sarjan tai vastaavien osalta tai kalliiden ulkomaalaisten tv-sarjojen esitysoikeuksista. Myös päällekkäisyyttä kannattaa varmasti purkaa ohjelmien välityksen osalta kun tiedämme, että internetiin pääsevät tv:t yleistyvät nyt jo kovaa vauhtia.
Mutta nautitaan tästä upeasta talvipäivästä nyt. Kertakaikkisen kaunis auringonpaiste ja ajattelimme siitä nyt ottaa kaiken irti. Mitä tässä vaiheessa vielä voimme. Ei siis pulkilla.
…..
Kerta kaikkisen mukava päivä takana. Rauhaisaa oloa kotosalla ja lyhyt visiitti myös Lahdessa Salpausselän kisoissa. Aurinkoiseen päivään ei muuta tarvittukaan. Illalla vain kummityttömme perheineen kävi pyörähtämässä ja nautitaan tästä.