Tänään vietetään Lasten oikeuksien päivää. Tämän vuoden teemana meillä Suomessa on kouluhyvinvointi. Julkilausumassa todetaan, että ”meidän pitää taata jokaiselle lapselle turvallinen kouluympäristö, jossa hänen persoonallisuutensa, taitonsa ja lahjansa pääsevät kehittymään täyteen mittaansa.”
Näin varmasti on ja on hyvä, että kouluasiaa pidetään esillä. Itse kuitenkin nostaisin tämän vuoden teemaksi lasten oikeuden hyvää perheeseen ja turvalliseen kotiin. Minusta tuntuu, että jotenkin tämä vanhemmuus ja perheiden rooli on tässä maassa enemmän hukassa kuin koulun. Tarvittaisiin paluuta välittävään kotiin ja hyvää vanhemmuuteen. Enkä nyt tarkoita, että kaikissa perheissä näin olisi. Meillä on paljon hyviä ja erilaisia perheitä, mutta aivan liian paljon perheitä joissa arki on ”hukassa”.
Itse siis toivon, että perhe nostetaan nyt esille. Perheet voivat olla erilaisia ja hyviä. Mutta tärkeintä olisi se, että perheessä vanhempien rooli olisi selkeä, rakkautta ja välittämistä olisi riittämiin ja kannustavaa ilmapiiria ja tilaa kehittyä omaksi itsenäiseksi ihmiseksi.
Ja tärkeää tässä on sekin, että annetaan myös kaikille vanhemmille oikeus olla vanhempia. Liian moni vanhempi ja isovanhempi on eristetty tavalla tai toisella lapsensa elämästä. Tässäkin työtä riittää ja kun ohjenuorana on lapsen etu niin uskon, että parempaan suuntaan mennään.
Hyvää Lasten Oikeuksien Päivää kaikille.
…
Nyt siis takaisin duunissa. Isyysvapaa pidetty ja paluu arkeen. Nuo sata prosenttiset päivät perheen kanssa olivat elämän parhautta – sitä parasta vain elämää. Nyt kuitenkin työt kutsuvat ja aamusta Helsinkiin ja eduskuntaan. Valiokunnat aamusta ja siitä se paluu työarkeen alkaa.
…
Kello 20.15 ja kotona. Tänään siis todellakin reipas paluu arkeen. Valiokunnat ja täysistunto ja hieman lukiotyöryhmää ja kaikkea muuta siinä välissä. Ei siis todellakaan mitään kevyttä laskua arkeen. En sellaista kyllä kaivannutkaan. Minulle tuo liike jotenkin luotu ominaispiirteeksi.
Tänään tosin yksi murheen päivä. Takarivin Taavimme hajosi ainakin fyysisesti kun Petteri Orpo siirtyi eduskuntaryhmän puheenjohtajana uudelle istumapaikalle keskelle salia. Kokoomusta johdetaan kuulemme edestä eikä takaa 🙂 Hieman harmillinen juttu kun nelikkomme salissa näin hajosi, mutta täytyy se todeta, että tästä rivistä ponnistetaan. Aikanaan eräs presidenttikin viihtyi täällä ja nyt täältä tullut niin opetusministeri kuin kuntaministerikin ja puolueen pari varapuheenjohtajaa ja nyt ryhmämme puheenjohtaja jne. Kova porukka. Tai kasvattava paikka.
Mutta se nyt täytyy vielä todeta, että nelikkomme jää eloon. Kvartetti on viritetty ja jo uusiakin juttuja sovittuna.
Huomenna jatkamme. Niin ja suuri kiitos palautteesta liittyen tuohon päivän avaukseeni Lasten Oikeuksien Päivästä. FB:ssä kommentoitiin ja kysyttiin, että eikös kelpaa jos perheitä on kaksikin. Siihen totesin vain, että minä tiedän hyviä yksinhuoltajaperheitä, hyviä ”kahden äidin” perheitä, hyviä ydinperheitä, hyviä uusioperheitä jne. Mutta myös huonoja ydinperheitä ja huonoja kaikissa muissakin malleissa. Hyvyys ei siis ole perheen mallista tai muodosta kiinni vaan vanhemmuudesta ja rakkaudesta. Siitähän se lähtee. Olkoot siis yhteinen lupauksemme tältä päivältä päivän ensimmäinen Facebookin statuspäivitykseni: ”Lupaus lapsille hyvään, välittävään ja rakastavaan perheeseen.”