Lapset liikkumaan ja opettajat opettamaan. Turvallisesti.

Blogi, sunnuntaina 29.09.2013

Olen huolestuneena seurannut keskustelua joka nousi aiheellisesti esille kun oikeus päätti tuomita koulun rehtorin yläkoulun liikuntatunnilla tapahtuneesta pulkkaonnettomuudesta. Oikeuden mukaan rehtori oli onnettomuudesta vastuusta. Liikunnanopettaja ko. tapauksessa vapautettiin syytteistä. Tuomio sai aikaan sen, että Opetusalan Ammattijärjestö OAJ kertoi harkitsevansa kieltävänsä opettajia opettamassa tällaisessa tilanteessa onnettomuusherkkiä tai -mahdollisia lajeja kuten hiihtoa, suunnistusta, maastojuoksua jne. Syynä pohdintaan oikeuden antama tuomio ja se, että rehtori tai opettaja ei kaikkia vahinkoja voi tällaisissa lajeissa millään toiminnallaan estää. Toki samaa voi pohtia koulujen välituntien piha-alueista. Pahaa pelkään, että nekin menevät tämän oikeuden linjauksen mukaan jatkossa entistä tylsemmiksi. Onhan keinuissa, kiipeilytelineissä ja muissa aina vahingon mahdollisuus olemassa.

Itse en usko, että OAJ:n linjaus koululiikuntaa lopettaa. Vähentää se sitä toki entisestään voi. Mutta en usko sitäkään. Ehkä tässä nyt enemmänkin kyse avata keskustelua siitä mitä kaikkea voidaan laittaa rehtorin kansliassa istuvan rehtorin tai suunnistustuntia valvovan opettajan vastuulle puhtaissa vahinkotapauksissa. Enkä siis nyt tarkoita laiminlyöntejä joita niitäkin voi toki tapahtua valvonnassa ja esimerkiksi välituntialueiden rajaamisessa. Vaan siis ihan puhtaita vahinkoja, onnettomuuksia esimerkiksi ojaa ylitettäessä tai pulkalla laskettaessa. Siis tällaisia ei-tuottamuksellisia onnettomuuksia.

Näyttää siis siltä, että tämä jatkaa samaa linjaa johon olemme saaneet tottua ja kehitys on huolestuttava. Periaate siis se, että lakikirjan pitäisi olla ohjekirja arkeen. Maalaisjärjen käyttö on siis kielletty ja kaikki pitää katsoa laki kirjasta – joko sallituksi tai kielletyksi. 

Itse toivon, että tämänkin tapauksen osalta avataan nyt keskustelua lisää opettajien vastuista ja velvollisuuksista. Itse toivon, että kouluihin saadaan jatkossa yhä lisää liikuntaa. On nimittäin aivan kiistaton tosiasia, että liikunnallinen välitunti oppituntien välissä lisää keskittymiskykyä ja työrauhaa luokissa ja lapsena opitut motoriset taidot kantavat hedelmää läpi elämän. Tätä varten olemme esimerkiksi aloittaneet Liikkuva koulu -ohjelman ja tuoneet erityisellä rahoituksella takaisin myös koulujen kerhot. Tavoitteena se, että jokainen lapsi liikkuisi ja saisi harrastaa hieman enemmän.

Itse siis pidän välttämättömänä, että koululiikuntaa lisätään peruskoulun tuntijakoon. Ja myös tärkeänä sitä, että koulupihoja suunnitellaan liikkumiseen kannustaviksi. Koulupihan pitää olla paikka missä lapset ja nuoretkin liikkuvat kuin vahingossa. Ja meillä on erinomaisia esimerkkejä miten myös yläkoululaisille voidaan tehdä liikuntaan innostavia koulupihoja. Yksi erinomainen esimerkki on juuri remontoidun Riihimäen Harjunrinteen koulupiha. Siellä yläkoululaiset liikkuvat ja tekevät eivätkä vain notku ja potki kiviä. Itseasiassa lakiin pitäisi kirjata velvoite koulupihojen virikkeellisyydestä ja toiminnallisuudesta. Liian usein kouluinvestoinneissa säästetään pihavälineistä ja pihan suunnittelusta kun budjetit ovat tiukkoja. Vahinko on usein suuri.

Kollegani, entinen opetusministeri Sari Sarkomaa nosti joku aika sitten esille myös liikunnan päivähoitolakia uudistettaessa varhaiskasvatuslaiksi. Sarkomaa ”piti välttämättömänä, että uuteen varhaiskasvatuslakiin kirjataan selkeästi lapsen jokapäiväinen oikeus riittävään liikuntaan ja leikkiin.” Tämä on erittäin tärkeää. Sarkomaa on täydellisen oikeassa vaatimuksillaan, että ”vain sitovilla valtakunnallisilla varhaiskasvatussuunnitelman perusteilla voidaan varmistaa se, että liikuntamyönteinen toimintakulttuuri ja riittävä liikunta on osa kaikkien lasten päivähoidon arkea.”

Sarkomaa kirjoitti blogissaan kesäkuussa, että ”Reipasta terveyttä edistävää liikuntaa on päiväkodissa puoleen päivään mennessä vain keskimäärin 24 minuuttia. Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen tulos on otettava vakavasti. Päiväkodeissa on tietenkin eroja, mutta jos liikuntaa on edes saman verran iltapäivällä, ei päivittäinen määrä ole kummoinen. Varsinkaan jos lapsi ei liiku päivähoidon ulkopuolella.”

Tälle tavoitteelle täysi tuki. Kuin myös sille, että opettajilla on tulevaisuudessakin mahdollisuus ja rohkeus opettaa ja tehdä. Ja lapsilla ja nuorilla turvallinen ympäristö nauttia liikunnan riemusta niin välitunneilla kuin monipuolisen koululiikunnankin parissa.

Vierivä kivi ei sammaloidu. Vanhanakaan. Kunhan laitetaan murusetkin jo liikkeelle 🙂

Itse teen niin tänäänkin. Lopella samoillaan tänään jo 47. Poronpolku. Riihisalosta lähdetään aamusta matkaan ja tarjolla upeaa luontoa ja hyviä polkuja. Koko perheenkin kanssa voi tulla mukaan, mutta reittejä löytyy myös tosivaeltajillekin. Tulkaahan tänään Lopelle. Lisää tietoa: www.poronpolku.fi.

Kello 19.51 ja hieno ulkoilupäivä takana. Poronpolku jälleen kerran kierretty ja valtavasti väkeä jälleen liikkeellä. Ei aivan kävijäennätystä, mutta noin sadan päässä siitä. Siis todella valtava väkimäärä nauttimassa Lopen kauniista syksyisestä luonnosta. Poronpolku ry on tehnyt hyvää työtä ja tapahtuma voi ja elää hyvin. Nyt jo suunnittelivat 50. juhla Poronpolkua ja silloin varmasti tehdään uusi ennätys. Tämä siis 47. kerta kun Lopella samoiltiin Länsi-Lopen ja Luutaharjun maastoissa. 

Tapahtumaa on kehitetty 2000-luvulla hienolla tavalla. Voisi sanoa, että pieteetillä. Vanhaa ja perinnettä on kunnioitettu ja pidetty kiinni siitä mikä aikanaankin ihmiset liikkelle sai. Siis kaunis ja puhdas suomalainen luonto ja kauniit maisemat. Ei siinä sen kummempia juttuja tarvita. Matkan varrella reittejä toki kehitetty ja luotu mukana pikkulenkki meille lapsiperheille Pirunlinnan Peikkoluolineen ja muineen. Mutta silläkin lenkillä pääosassa loppilainen luonto ja maisemat.

Riihisalo keskuspaikkana toimii hyvin ja matkan varrella sopivalla tavalla pysähdyspaikkoja ja evästä. Ja upeimpia paikkoja tietenkin Luutaharju ja Marskin Majan seutu ja kapulalossi Vorsmanni tuon Pirunlinnan ohella. Ja arvostan todella, että tapahtumasta on pidetty pois markkinahumu ja sellainen. Tämä tapahtuma ei sitä kaipaa eikä sietäisikään. Hyvä näin.

Muutaman vuoden päästä sitten Lopella 50. Poronpolku. Silloin takuuvarma luvassa jälleen jotain uuttakin. Jäädään odottamaan mitä poronpolkulaiset Sisko Keskitalon ja Juhani Kurjen ja kumppaneiden kanssa keksivät.

Kiitos vielä kerran. Iltapäivällä jatkoin vielä ulkoilua. Laitoin maahan toiset sata tammenterhoa. Oravilta piiloon ja pakkaskäsittelyyn. Ensi keväänä itävät ja aika paljon oli jo edellisvuosien terhot taimia antaneet. Hauskaa puuhaa.

Mutta huomenna sitten pitkä työpäivä. Aamusta junalla kolmen vaihdon kautta Harjuun. Saan avata oppilaitoksen uuden vierastallin. Hevosvoimia siis luvassa ja oppilaitosvierailua Vironlahdella.

 

Kommentit