Länsi-Vanajan Metsänriista ry 85 vuotta JUHLAPUHE

Kynästä, tiistaina 04.09.2018

Länsi-Vanajan Metsänriista ry 85 vuotta
JUHLAPUHE

Timo Heinonen

Arvoisat juhlavieraat, hyvät Länsi-Vanajan Metsänriista ry:n jäsenet, maanomistajat – hyvät naiset ja herrat.

Olemme tänään juhlimassa seuranne 85-vuotistaivalta. Seuranne historia on pitkä. Se perustettiin nuoreen vasta itsenäisyytensä ensi vuosikymmeniä eläneeseen Suomeen vuonna 1933 – vanhaan Vanajan pitäjään.

Seuranne 85- toimintavuoden aikana on maassamme tapahtunut paljon, mutta myös metsästyksessä. Länsi-Vanajan Metsänriista syntyikin erilaiseen toimintaympäristöön myös metsästyksenkin näkökulmasta. Toimintaympäristö on muuttunut ja muuttuu alati ja se myös haastaa osaltaan meitä metsästäjiä ja metsästysseurojen aktiiveja toiminnassamme.

Ei voi olla mainitsematta myöskään tämän päivän metsästysmahdollisuuksia ja metsästysoikeutta – niitä tarjoamaan aikanaan myös nämä seurannut ovat syntyneet. Teillä Länsi-Vanajan Metsänriistastassa on mukana paljon myös maanomistajia ja se myös osaltaan pitää seuranne toimintaa aktiivisena ja myös kokonaisvaltaisena.

Tällaiset juhlat, peijastein lisäksi, on tärkeä perinne ja mitä paras mahdollisuus meille metsästäjille kiittää myös maanomistajia, siitä että meillä on mahdollisuus harrastaa tätä erinomaista harrastustamme.

….

Hyvät metsästäjäveljet ja -sisaret.

Perinteet metsästyksellä maassamme on pitkät. Varmasti osittain tästä johtuu sekin, että maassamme on nykyisinkin väkimäärää suhteutettuna enemmän metsästäjiä kuin missään muussa maailman maassa.

Voimme olla ylpeitä myös siitä, että vaikka metsästyskulttuurimme on muuttunut yhteiskuntakehityksen myötä, siinä on säilynyt hyvin paljon perinteisiä arvoja ja siihen on omaksuttu erittäin vähän vieraita vaikutteita.

Enemmän kuin perusteltua onkin puhua ainutlaatuisesta ja täysin omaleimaisesta Suomen metsästyskulttuurista, kun kerrotaan metsästyksemme historiasta tai tämän päivän metsästyksestä.

Valitettavasti jotkut metsästystä tuntemattomat nykypäivän ihmiset paljastavat välillä täydellisen tietämättömyyden tuomalla varmuudella, että metsästys olisi pelkkää ampumista.

Tosiasiassa nämä saalislaukaukset ovat häviävän pieni – joskin tärkeä – osa metsästystä. Metsästykseen kuuluu olennaisina osina riistanhoito, metsästysmajatoiminta, koiraharrastus, yhdistystoiminta, kilpailutoiminta ja jatkuva perehtyminen luontoon. Jos emme tunne metsiämme ja niistä huolta kanna ei Tapio meille antejaan anna.

Konkreettinen esimerkki tältä syksyltä vastuullisesta toiminnastamme on vaikkapa vesilintujen metsästyskauden alku. Metsästäjäliitto ja BirdLife Suomi muistuttivat meitä metsästäjiä lajintunnistuksen tärkeydestä ja kehottivat välttämään taantuvien lajien metsästystä. Järjestöt julkaisivat myös oppaan, joka esittelee tärkeimmät tuntomerkit taantuneiden vesilintujen tunnistamiseksi. Myös valtioneuvosto on tässä asiassa ryhtynyt toimeen. Siitä hieman myöhemmin.

….

Hyvät ystävät,

Metsästys maassamme perustuu hyvin paljon Länsi-Vanajan Metsänriistan tapaan juuri metsästysseura toimintaan.

Ensimmäiset seurat perustettiin maahamme jo vuonna 1865. Seurat syntyivät tilanteessa, jossa metsästyksen elinkeinomerkitys oli jo katoamassa yhteiskunnan muuttuessa. Osin lähtökohta oli riistanhoidollinenkin.

Seuratoimintahan alkoi 1800-luvun lopulla, ja sen uranuurtajana oli Suomen Metsästysyhdistys. Vähitellen seuroja alettiin perustaa enenevässä määrin, ja niiden yhdyssiteeksi syntyi Metsästysyhdistyksen työn pohjalta vuonna 1921 Suomen Metsästäjäliitto, joka valmistautuu jo tulevaan 100. toimintavuoteensa.

Nykyisin maassamme on n. 4000 aktiivisesti toimivaa metsästysseuraa. Ja  noin 300 000 metsästyskortin lunastanutta henkilöä. Me olemme yhdessä tärkeä joukko, mutta myös ryhmä jota pitää ja on syytä kuunnella.

Metsästystä on pidetty kautta aikojen hyvin miehisenä harrastuksena, joten aika yllättävää, mutta ennen muuta myönteistä on se, että naispuolisten metsästäjien määrä on viimevuosien aikana erinomaisen hyvin kasvanut. Muutamassa vuodessa heidän lukumääränsä on lisääntynyt reilusta tuhannesta kahteenkymmeneen tuhanteen.

Tänä päivänä metsästysseurat hoitavat metsästysmaiden vuokraukset, organisoivat metsästystapahtumia ja ovat muutoinkin samaa harrastavien luonnosta nauttivien henkilöiden yhteenliittymiä, joissa kaikki jäsenet ovat samanarvoisia ja tekevät kukin mahdollisuuksien mukaan työtä porukkansa, riistan ja koko metsästysharrastuksen hyväksi.

Metsästystä myös tarvitaan ja meidän metsästäjien tahto on tietenkin voida toimia ilman, että yhteiskunta säädöksin tai rajoituksin vaikeuttaa metsästystä kohtuuttomasti. Meidän lainsäätäjien ja myös valvovien virkamiesten tulee aina muistaa metsästäjien tärkeys ja mittaamattoman arvokas talkootyön määrä.

On myös yhteiskunnan etu, että metsästäjät harrastuksensa yhteydessä hoitavat yhteiskunnan kannalta välttämättömiä asioita, talkootyönä vieläpä.

Riistatilanne Suomessa on tänä päivänä elinolosuhteet huomioon ottaen kohtuullisen hyvä. Hirvellä on aina ollut kannaltamme oma ja erityinen merkityksensä. Myös peurakanta on runsas ja kiivasta vauhtia riistamaillemme tekee tuloaan maailman kaunein hirvieläin, metsäkauris.

Metsäkauriskannat ovat vahvistuneet ja kauriin talviruokintaan on paneuduttu taimikkovahinkojen estämiseksi. Metsästäjät ovat omilla alueillaan hoitaneet riistanruokintaa esimerkillisesti.

Mutta kasvavat kannat luovat ongelmiakin kuten toisaalta taantuvatkin kannat.

Toukokuussa Valtioneuvosto antoi asetuksen, jonka tavoitteena on mm. vähentää riistaeläinten aiheuttamia vahinkoja sekä tarvetta metsästykseen liittyviin poikkeuslupiin ja toisaalta parantaa saalistietoa erityisesti taantuvien vesilintujen osalta.

Metsästysajat pitenivät kesäkuusta alkaen useiden riistalajien osalta. Hirven, valkohäntäpeuran ja metsäkauriin metsästysaikoja pidennettiin erityisesti metsä- ja liikennevahinkojen estämiseksi. Vahvistunut hirvieläinkanta näkyy esimerkiksi taimikkotuhoina ja tähän puututaan nyt.

Runsaat sorkkaeläin kannat näkyvät myös liikenneonnettomuuksien määrissä. Näihin tuhoihin uppoaa merkittävä määrä myös yhteisiä vakuutusmaksujamme. Siksikin on syytä huolehtia kantojen pysymisestä järkevillä tasoilla. Toisaalta riista-aidat ovat tärkeä turva, mutta esimerkiksi teidän alueellanne valtatiet, kaupunkiasutus ja runsas muukin asutus edellyttää aktiivisia kannanhoidollisia toimia.

Ja kun onnettomuuksia sattuu. Mitä merkitsee maanlaajuisesti esimerkiksi se, että metsästäjät hoitavat lain edellyttämällä tavalla liikenteessä loukkaantuneet hirvieläimet pois maastosta.  Poliisin aikaa vapautuu muihin tehtäviin.

….

Hyvät ystävät,

Samaan aikaan myös meri- ja kanadanhanhien metsästys pelloilla alkaa jatkossa jo 10. päivänä elokuuta. Peltometsästyksellä pyrimme rajoittamaan alkusyksyn maatalousvahinkoja, joita hanhet aiheuttavat muiden riistaeläinten tapaan.

Hirven ja peuran lisäksi asetuksella muutetaan myös mm. metson, teeren ja pyyn rauhoitusaikoja. Muutokset mahdollistavat metsästyksen jatkamisen hyvinä lintuvuosina joulukuun 10. päivään asti. Toisaalta valmius on toimia toisinkin nopeastikin.

Myös rajusti levinnyt naakka poistettiin rauhoitettujen lintujen listalta. Moni talonomistaja ja maanviljelijä kiitti.

Toisaalta meidän metsästäjien on elokuun 2020 alusta alkaen tehtävä riistakeskukselle ilmoitus myös saaliiksi saamastaan haapanasta, jouhisorsasta, heinätavista, lapasorsasta, punasotkasta, tukkasotkasta, haahkasta, allista, tukkakoskelosta, isokoskelosta sekä nokikanasta. Saalistiedon parantaminen on välttämätöntä, sillä edellä mainittujen vesilintujen kannat ovat taantuneet jo pitkään. Ilmoituksen tekeminen onnistuu helposti Oma riista -palvelussa, mutta myös lomakkeella tehtävä ilmoitus on mahdollinen.

Tähän huoleen halusimme myös vastata johtamani Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan ympäristöjaoston toimesta. Teimme kesän aluksi poikkeuksellisen päätöksen ja osoitimme Metsästäjäliitolle 100 000 euron valtiontuen juuri mm. kosteikkojen rakentamiseen ja muihin ympäristötöihin. Tällä tavalla pystymme yhdessä turvaamaan myös näiden lajien elinolosuhteita ja luonnon kestävää tasapainoa.

Kannustakin teitä vielä hakemaan Metsästäjäliitolta tukea jos teiltä ympäristötyöhankkeita tälle vuodelle löytyy. Valtion tukirahaa on nyt enemmän kuin koskaan ennen.

….

Arvoisat metsästäjät

Nykyään ilves on meillä Hämeessä varsin yleinen ja kannan runsastuminen on veroittanut peura ja kauriskantoja aika-ajoin runsaastikin. Karhuhavaintoja tehdään vuosittain kaikkialla Hämeessä, toistaiseksi on vältytty suuremmilta ongelmilta.

Mutta huolta aiheellisesti on aiheuttanut myös sudet. Teidän jahtimaat ymmärtääkseni lukeutuvat hyvinkin Hämeen susilauman reviiriin. Meillä tulee olla riittävät mahdollisuudet huolehtia susikannoista ja pitää pihat ja muut turvallisina.

Tänä päivänä ehkä tyypillisin lisäpiirre on ollut metsästettävien ulkomaantulokkaiden ilmaantuminen luontoomme. Aina nämä eivät ole olleet niin toivottujakaan, kuten minkki ja supikoira, mutta metsästykseen nekin ovat vaikuttaneet. Pienpetojen pyynti onkin riistanhoitoa parhaimmillaan. Tätä työtä me varmasti haluamme yhdessä jatkaa.

Päivänpolttava kysymys on myös villisikojen ampuminen sairasepäilyjen takia. Tämä jakaa jonkin verran myös meidän metsästäjien mielipiteitä ja ajatuksia. Toisaalta ymmärrän hyvin villisian upeana lisänä peurojen, kauriiden ja hirvien rinnalle riistaeläimiksi, mutta en myöskään voi ummistaa silmiä sen mahdollisilta uhilta.

Afrikkalaisen sikaruton uhka on jonkinmoinen. Vielä sikaruttoa ei esiinny Suomessa, mutta rajan takana Venäjällä ja Baltiassa sitä on. Itse kuitenkin uskon, että ennemmin kuin Suomen luonnossa elävistä villisioista sikarutto leviää maahamme Venäjältä – jos ruttoiset villisiat edes jaksavat tulla tänne asti. Tai yhtä hyvin sikarutto tulee Suomeen matkailijoiden mukana.

Suomen virallinen tavoite on, että villisikakantaa pitää rajata. Siksi villisian metsästystä on helpotettu säädösmuutoksin. Sitä saa metsästää muun muassa valon avulla ja ympäri vuoden.

Monien, minunkin, mielestä villisika on taasen kiintoisa riistaeläin.

Ja lopuksi.

Yksi paljon puhuttanut asia on metsästys luonnonsuojelualueilla, mikä jakaa mielipiteitä. Niin se tekee myös muualla maailmassa.

Meidän on syytä etsiä kansainvälisten esimerkkien kautta erilaisia toimintamalleja kestävään metsästykseen luonnonsuojelualueilla myös Suomessa.

Meillähän Pohjois-Suomessa metsästys on sallittua luonnonsuojelualueilla hyvin laajalti. Etelä-Suomen suojelualueilla metsästys on puolestaan kiellettyä ja sitä ympäröivät monimutkaiset poikkeukset.

Aiheellisiksi kysymykseksi on myös noussut käytämmekö tulevaisuudessa suojelualueilla vapaaehtoisia metsästäjiä vai maksammeko ammattimetsästäjille tehdystä riistanhoitotyöstä.

Asiallinen keskustelu on siis tarpeen, koska se parhaimmillaan lisää keskinäistä ymmärtämystä ja luottamusta. Eri maissa tilanne on kuitenkin hyvin erilainen ja metsästysjärjestelyt ovat kehittyneet vuosikymmenten saatossa kunkin maan kulttuuriin sopiviksi. Myös suojelualueiden luonnontilaisuudessa ja riistakantojen säätelyn tarpeessa on suuria eroja. Meillä vastuullinen riistanhoito ja metsästys on kuulunut metsiimme siitä asti kun tänne joskus kymmenen tuhatta vuotta sitten ensimmäiset ihmiset tulivat. Tämä oikeus ja vastuu pitää pitää meillä tulevaisuudessakin.

….

Huolta me metsästäjät tunnemme myös siitä, että nuoria ei tule nykyisin samaan tapaan metsästysharrastuksen pariin kuin aiemmin. Syitä on monia. Nuorille on tarjolla hyvin moninaisia harrastuksia eikä metsästäjäksi ryhtyminen taajamaseuduilla ole muutoinkaan aivan helppoa. Nuorison keskuudessa on myös erilaisia muotivirtauksia ja muita harrastuksia, jotka kaikki kilpailevat metsästysharrastuksen kanssa. Esim. ottamalla koulujen biologian opetukseen metsästys olisi varmasti suuri vaikutus.

Nuorisoasiassakin yksityiset metsästäjät ovat avainasemassa. Paljon työtä nuorten saamiseksi mukaan onkin muutaman viimeksi kuluneen vuoden aikana tehty, paljon on vielä tehtävää edessä.

Joku saattaisi kuvitella, että me metsästäjät kannamme nuorista hyvin itsekkäistä syistä eli haluamme saada nuoria mukaan suorittamaan seuroissa sellaiset raskaammat työt, jotka itsellemme tuottavat ikääntymisen myötä vuosi vuodelta suurempia hankaluuksia. Vakuutan, että tästä ei ole kyse. Kyse on pelkästään vilpittömästä toiveestamme, että tuleva sukupolvi ja tulevat sukupolvet voisivat kokea metsästyksen merkeissä luonnossa ja metsästysseuroissa samanlaisia hienoja hetkiä kuin olemme itse saaneet viettää. Siksi itse olisin valmis myös alentamaan riistanhoitomaksuja nuorten osalta.

Itselläni on kuitenkin vankka usko, että suomalainen metsästys tulee hankaluuksista huolimatta jatkumaan pohjimmiltaan samanlaisena luonnonläheisenä, kestävän käytön periaatteella tapahtuvana harrastuksena kuin nykyisin. Perusedellytyksenä kuitenkin on, että metsästäjien ja maanomistajien hyvä yhteistyö säilyy. Tänään juhlivan seuran alueella yhteistyö on aina ollut saumatonta, missä erityinen kiitos kaikille seuralle maitaan vuokranneille maanomistajille ja metsästäjille.

Metsästysoikeus Suomessa kuuluu lähtökohtaisesti maanomistajalle. Ilman maanomistajien myötävaikutusta ei metsästystä voitaisi nykyisellä tavalla toteuttaa. Selvääkin selvempää on, että metsästyksen harjoittamisen on riittävällä tavalla palveltava kaikkien etua. Asioiden menestyksekäs kehittäminen edellyttää jatkuvaa ja kiinteää yhteistyötä, jossa aidosti ja laajasti sitoudutaan hyvän lopputuloksen saavuttamiseen.

Toivotan vielä parhaimmat onnittelut juhlivan Länsi-Vanajan Metsänriista ry:n jäsenille ja maanomistajille perheineen.  Uskon, että illasta tulee miellyttävä hyvien ystävien kanssa.

Tänään pääsemme nauttimaan erinomaisista tarjoiluista ja riistaruuista. Ilahduttavaa on huomata, että Riistaruuan arvostus on myös kasvanut valtakunnantasolla.

Vielä kerran lämpimät onnittelut, tarkkoja osuvia ja hyvää jahtikautta.

 

 

 

Kommentit