Eilinen ilta siis meni ystävien kanssa Riihimäellä Kallenpäivillä. Tapani mukaan otin mukaani jälleen jotain kokoelmistanikin huutokaupattavaksi veteraanien hyväksi. Tällä kertaa lahjoitin Kallenpäiville suuren öljyvärimaalauksen CGE Mannerheimistä sekä vanhan lotan saaman kunniakirjan Talvisodan Muistomitalin yhteydessä. Kokelmani esineet herättivätkin hienoa huomiota ja kiinnostusta ja niillä saatiin alueemme sotainvalidien ja sotaveteraanien tukemiseen kokoon 1000 euroa puhdasta rahaa. Hieno juttu ja suuri kiitos Kallenpäiville ja meklarille Mauri Keinäselle.
Lahjoitin Kallenpäiville suuren Mannerheim öljyväriteoksen ja aidon Lotan kunniakirjan Talvisodasta Mannerheimin allekirjoituksella. Tavaroilla saatiin 1000 euroa alueemme sotaveteraanien ja invalidien hyväksi.
Kallenpäivillä 71. juhlapuheen piti kenraali Kalervo Sipi. Paljon nähneen ja kokeneen upseerin puhe oli koskettava ja ajatuksia herättävä. Ja sitä puhetta pystyi myös peilailemaan tämänkin päivän tapahtumiin niin Ukrainassa kuin lähialueillammekin. Tärkeä oli myös kenraalin vetoomus meille poliitikoille siitä, että puolustusvoimat ovat nyt tehneet uudistuksensa ja säästönsä ja nyt on meidän tehtävä pitää lupauksemme lisämäärärahoista. Itse olen tähän sitoutunut ja pidän Ilkka Kanervan työryhmän esittämää lisärahoitusmallia minimivaatimuksena. Se siis pitää toteuttaa ja mielellään vielä hieman enemmän. Tällä tavalla pystymme turvaamaan riittävät maastovuorokaudet ja lentomäärät yms. PV:lle sekä kertausharjoitukset reserviläisille. Ja tämän lisäksi me tarvitsemme päätöksen siitä, että hankimme merivoimille, maavoimille ja ilmavoimille niiden välttämättömät suuremmat kalustohankinnat Hornetien korvaajiin asti. Itse tähän olen sitoutunut ja myös Kokoomus puolueena.
Meillä oli eilen arvokas pöytäseurue. Minulle kunnia-asia oli saada mukaan jälleen rauhanturvaaja- ja kriisinhallintatehtävissä mukana olleet ystäväni Arton ja Pekan. Näiden miesten työtä arvostan ja Pekan kovaa kohtaloa kunnioitan. Se jo yksin on ollut minulle sellainen asia joka on saanut tekemään työtä Kriisinhallintaveteraaniohjelman aikaan saamiseksi.
”ISIS-jihadisteilla paremmat tuet”
Pekka Jylhästä puheen ollen en voi olla kommentoimatta hieman Ruotsissa ostikoihin noussutta ruotsalaisupseerin Fredrik Brandbergin Facebook-päivitystä.
Brandberg kirjoitti:
”Om några månader kommer jag hem till Sverige efter att ha medverkat i vårt engagemang i Afghanistan, mot talibaner och andra som gör utvecklingen svår i detta mycket sargade land. Där finns ingen fast anställning som väntar mig när jag kommer hem.
Jag läser att Mona Sahlin och andra politiska företrädare i Sverige är angelägna om att ta hand om svenska IS-krigare som återvänder till Sverige efter sina insatser i Syrien, med särskilda program för arbete och annat som får dem att fungera väl i vårt samhälle. Ja, det är verkligen vad de uttryckligen vill, våra politiker.
Det vore underbart om undertecknad fick ett liknande bemötande vid hemkomst, där jag kan känna trygghet i att ha en anställning, en månadslön och en social förankring i samhället där jag slapp fundera på om jag är önskad eller inte.
Dela gärna detta vidare på det att så många socialdemokrater som möjligt, och gärna även Mona Sahlin, får ta del av min önskan. Må varje politiker som ömmar för IS-krigare nås av denna Utmaning och därtill på riktigt visa vad det betyder att ta ansvar och inte bara använda klädsamt vackra ord.
Skulle någon annan än just bara politiker vilja ta ansvar för mig, genom ett jobberbjudande t ex, så är det också ytterst välkommet.
Med vänlig hälsning”
Kirjoitus on puhutteleva ja hieman samanlaisia ajatuksia kyllä on ollut minunkin mielessäni kun olen kuunnellut keskusteluja siitä mitä kaikkea on ISIL-terroristejä varten täällä suunniteltu kun he matkaltaan takaisin tulevat. Brandbergin sanoihin ”Olisi mahtavaa, jos minua odottaisi kotiin palatessa vastaava ohjelma” on helppo yhtyä.
Vaikka olemme nyt saaneet hyviä askelia eteenpäin Kriisinhallintaveteraaniohjelman kanssa niin tuntuu siltä, että ISIL-rikollisille on edelleen luvassa parempaa apua. Vaikka heidän paikkansa olisi oikeasti vankilassa. Tai jos eivät ole Suomen kansalaisia niin minusta ei tänne paluuta enää tarvitsisi olla. Itse olen tehnyt lakialoitteen missä terroristijärjestöön kuuluminen kriminalisoitaisiin. Se helpottaisi tätä tilannetta vaikka tosin jo nytkin nämä naiset ja miehet ovat syyllistyneet rikoksiin ja heitä vastaan on varmasti löydettävissä keinot.
Mutta kaikki jotka eilenkin näkivät Afganistanissa vuonna 2011 haavoittuneen Pekan kanssani Kallenpäivillä niin eivät voi olla ihmettelemättä miten hänestä ja muista kovia kokeneista rauhanturvaajistamme ja kriha-veteraaneistamme emme kanna vastuuta.
Pekka Jylhä ostamassa Kallenpäivien historiakirjaa Jari Lehtoväreeltä eilen 31.1.2014 Kallenpäivillä.
Jatkan työtäni sen eteen, että Kriha-veteraaniohjelmasta saadaan yksiselitteinen ja kattava. Meidän naisilla ja miehillä pitää olla täysi takuu siitä, että heistä ja heidän läheisistään ja lapsistaan kannetaan vastuu pahimmallakin hetkellä. Toivon tähän nyt kaikki voimavarat myös puolustushallinnossamme ja sosiaali- ja terveysministeriössäkin kohdistettavan.
Maamme Kriha-Veteraaniohjelman nykytilasta löytyy laajemmin täältä blogistani viime vuoden lopulta. Siinä siis toki otettu nyt askelia eteenpäin.
…
Nyt suuntaan sunnuntain ohjelman pariin. Tänään Hämeenlinnaan jälleen.
…
Kello 19.44 ja kotona Lopella. Hämeenlinnassa tänään päivää ja mm. hienoilla Antiikki, Taide ja Keräilymessuilla. Elenia Areenalle siirtynyt perinteikäs antiikkitapahtuma keräsi tänäkin vuonna paljon väkeä ja kauppiaat kertoivat kaupankin käyneen. Minunkin matkaan jotain pientä sentään vielä tänään löytyi ja monta aikalailla mielenkiintoista kohtaamista ja keskustelua niin myyjien kuin muiden keräilijöidenkin kanssa.
Hämeenlinnan päivän jälkeen sitten Riihimäen kautta Lopelle ja illalla vielä ehdin hieman lasten kanssa ulkoilemaankin. Mukavasti lunta ja kiva suojasää niin mikäs siinä oli hieman temmeltäessä.
Jokaisella lapsella oltava oikeus varhaiskasvatukseen.
Tänään olin tyytyväinen siihen, että lopulta hallitus päätti luopua subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta. Se oli huonosti valmisteltu eikä se ottanut huomioon ainakin minulle oleellisen tärkeää lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen. Tämä on nimenomaan se aktiivinen aika päivästä aamusta puoleenpäivään mikä pitää minusta kaikille lapsille taata ns. oikeutena tavoitteelliseen varhaiskasvatukseen. Sitten voidaan pohtia enemmänkin päivähoitopainotteista osuutta päivästä ja sen myös rajaamista jos vanhemmat ovat kotona. Ja silloinkin sosiaaliset perusteet pitää pitää esillä ja huolehtia siitä, että jos lapsen etu vaatii niin päivähoito pitää hänellekin taata. Tällaisiakin tilanteita on. Eli tämä asia kannattaa ja pitää nyt valmistella uudestaan niin, että oikeus varhaiskasvatukseen säilyy tämänkin uudistuksen jälkeen.
Samalla hallitus päätti luopua kotihoidontuen jakamisesta. Minusta sekin järkevää. En itse löytänyt tästä sitä puhuttua tasa-arvonäkökulmaa. Kun se puhtaasti olisi ollut säästötoimenpide ja vielä kuntataloudelle iso menoerä niin siitä oli järkevä luopua. Ja touisaalta olisi ollut reilua sanoa se heti, että säästöä tässä haetaan ja sitten esimerkiksi vain leikata kotihoidontuenaikaa ja jättää päätäntä valta perheelle. Sekin olisi ollut parempi. Mutta paras ratkaisu oli nyt haudata tämä asia. Tämäkin oli valmisteltu niin huonosti, että oikeaa lopputulosta ei enää olisi ollut löydettävissä. Minä itse lopulta uskon, että kyllä perheissä itse tiedetään parhaiten se miten lasten hoito ja perheen arki on järkevintä järjestää. Siihen ei pakotusta tarvita.
Uudistuksia tarvitaan, mutta ne pitää tehdä hyvin ja huolella. Ja tässäkin taas tullaan varhaiskasvatuslakiin. Sieltä tämän kaiken pitäisi lähteä. Nyt iltapalaa ja tv:n ääreen. Huomenna aamusta radiohaastattelu ja sitten kuuden ohjelman tv-kuvaukset.