Ei, en tänään kirjoita politiikasta ja petetyistä lupauksista vaan mainiosta Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajasta ja hänen miniästään.
Eilen Riihimäen uuden Teatterin ensimmäisenä ensi-iltana nimittäin näimme erinomaisen Mielensäpahoittajan miniä -näytelmän. Iso sali oli täynnä väkeä ja tunnelma kertakaikkisen hyvä ja mukaansatempaava. Jotain kertoi sekin, että näytelmä keskeytyi pari kertaa tilanteisiin, että ”normaalin”, ei siis laulukohtauksen jälkeen, näytelmä keskeytyi spontaaneihin aplodeihin. Toiset menivät hämmentävän vahvan ja tunnerikkaan roolin miniänä tehneelle Linda Wiklundille ja hieman myöhemmin toiset itse mielensäpahoittajalle eli Heikki Nousiaiselle. Molemmat lavalla aivan uskomattoman hyviä ja taitavia. Jokainen ilme ja asento loppuun asti pohdittu. Vahvoja myös hetkissä missä piti olla heikkona. Tunnelmaskaalaa siis todellakin riitti. Niin ja helppohan se on näytellä sillä näyttelijät Heikki Nousiainen ja Linda Wiklund ovat myös oikeassa elämässä toisilleen appiukko ja miniä. Kokemusta ei siis puutu. 😂
Kyrön komediassa Mielensäpahoittajan ja hänen miniän mukavuusalueet menevät pahasti päällekkäin miniän joutuessa viikonlopuksi mielensäpahoittajan omaishoitajaksi. Raskaan työviikon jälkeinen odotettu vapaa-aika ja oma-aika muuttuu siis ajaksi appiukon ja lopulta myös töiden päällekaatumisen kanssa. Kuka sitä nyt pahoittaisi mielensä, jos appiukko lähetetään seuraksi tai siis hoidettavaksi yllättäen ja pyytämättä? Tuomas Kyrön Miniä- pienoisromaanin pohjalta kirjoitettu näytelmä on kyllä aikalailla täydellinen kuvaus tästä törmäyskurssista ja ei vain appiukon ja miniän suhteesta tai näytelmän sanoin ”mistä suhteesta” vaan Mielensäpahoittajan Sysi-Suomen ja miniän Espoon välillä on aikalailla ammottava kuilu, mikä ei muodostu vain kilometreistä vaan Mielensäpahoittajan ja miniän välillä ammottavista ihanan elon pikkueroista. Mitä niitä nyt sitten onkaan; lähes puolen vuosisadan ikäero, hienoin elämänkatsomuksellinen ero jne. Miniä on eräänlainen jatko-osa kuunnelmasarjana, kirjoina ja teatteri-esityksinä suosiota niittäneelle Mielensäpahoittajalle. Kirjajulkaistiin Kirjan ja Ruusun päivänä 23.4.2012 ja silloin sitä jaettiin kaupantekijäisenä kirjakaupoissa. Tämän jälkeen sitä ei ole ollut saatavissa muualta kuin kirjastoista ja ehkä divareista. Haluttua keräilykamaa.
Iso kiitos vielä Riihimäen uudelle Teatterille ja ennen muuta Lindalle ja Heikille. Toivottavasti seikkailunne saavat jatkoa tosielämän lisäksi myös näyttämöillä. Iso kiitos myös tarinan kirjoittaneelle Tuomas Kyrölle ja sen lavalle ohjanneelle Pentti Järviselle. Hieno näytelmä ja toivottavasti väki löytää sen myös kauempaakin. Voin vahvasti suositella ja kannustaa lähtemään teatteriretkelle vaikkapa sieltä Hyvinkäältä missä ei omaa teatteria ole tai vaikka kauempaakin. Niin ja älkää nyt hyvinkääläiset tästä kuittailusta mieltänne pahoittako 🙂
Itse jään odottamaan Riihimäen Teatterin jo seuraavaa ensi-iltaa. Tulossa mm. toimistokomedia Pomo missä pääosissa nähdään upeat Ilkka Heiskanen ja Antti Peltola. Lisäksi lavalla nähdään Juha-Pekka Mikkola, Maija Siljander ja Riihimäen Nuorisoteatterin Otto Haaparanta ja Janita Juvonen. Paikalla ollaan!
Nyt jälleen jo eduskunnassa. Veikkauksen aamuinen kokous jo takana ja nyt valtiovarainvaliokuntaan ja sitten täysistunto ennen iltapäivän Eduskunnan avoimia ovia. Tervetuloa piipahtamaan!
….
Kello 21.21. Ystävien kanssa tänään työpäivän jälkeen vielä saaressa nuotiolla. Olipa rentouttava päätös kovaan viikkoon. Huomenna vielä raskas päivä, kun saatamme hyvän ystävän viimeiselle matkalle. Liian nopeasti ja liian aikaisin.
Tänään eduskunnassa valiokunnan ja täysistunnon jälkeen sitten avoimet ovet. Väkeä valtavasti liikkeellä ja monta hienoa kohtaamista. Eduskunta ja kansanvalta kiinnostaa ja onneksi nauttii myös korkeaa arvostusta. Arvostellakin saa, mutta silloinkin järjestelmää voi kunnioittaa. Vahva kansanvalta on meidän kaikkien etu ja parhaaksi.
Huomista kovaa päivää kohden.