Vuosi sitten kunnallisvaalien 2004 alla ei kyseisen sanahirviön tai virkkeen kyhäelmän olemassaolosta paljoa tiedetty. Kuluvan vuoden keväällä asiasta alkoi tihkua tietoa ja toukokuussa tänä vuonna käynnistyi hanke kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta tavoitteena vastata tulevaisuuden haasteisiin mm. jyrkästi kasvavaan vanhusten määrään. Kiire on ollut siis kova ja kierteitä ja vauhtia on riittänyt. Haastattelupyyntöjä on tullut paljon ja mielipiteitä on kysytty ja kommentteja vaadittu monelta eri taholta. Mistä siis oikeastaan on kyse?
Valtioneuvoston Sisäasiainministeriön asettaman Jukka Peltomäen johtaman projektin ja hankkeen tehtävänä on reilussa vuodessa:
• arvioida ja tehdä ehdotus kuntien vastuulla olevien lakisääteisten ja kuntien itselleen tehtäväksi ottamien palveluiden tarkoituksenmukaisista järjestämisvastuualueista. Tarkastelun kohteina ovat kuntajaotuksen muutokset sekä kuntarajat ylittävä yhteistyö kaikilla aluetasoilla kunnista valtakunnantasolle saakka.
• selvittää ja edistää palveluiden eri järjestämis- ja tuottamistapojen parhaiden käytäntöjen käyttöönottoa
• arvioida ja tehdä kehittämisehdotukset palveluiden ohjaus- ja kehittämisjärjestelmistä sekä tutkimustoiminnasta sekä arvioida valtion ja kuntien tehtävien ja kustannusten jakoa sekä tehdä tarvittavat esitykset
• valmistella tarvittavat lainsäädännölliset muutokset.
Erittäin vaativa tehtävä, kun vielä taustatuessa, hallituksenkin taholta, olisi selkeästi toivomisen varaa. Suurimman puolueen puheenjohtaja Eero Heinäluoma on jo päättänyt, että kuntien pakkoliitoksia ei tule, pääministeri Matti Vanhanen ei oikeastaan tiedä mitä pitäisi tietää ja eri ministerit puhuvat asiassa ristiin ja rastiin. Toisaalta ehkä on hyväkin, että tilanne on tällainen. Nyt on aika siis keskustella.
***
Mitä Riihimäen seutukunnalla tapahtuu?
Keskusteluissa on esille noussut erilaisia kuntamalleja. 1) Peruskuntamalli, jossa kunta muodostuu työssäkäyntialueesta ja joka on väkimäärältään vähintäänkin noin 20 000 asukkaan keskittymä. Kunnilla olisi sekä rahoitus- että palvelujen tuottamisvastuu. Esiaskel tähän olisi peruspalvelupiiri, joka toimisi samalla väestöpohjalla. Erikoissairaanhoidon vaativimmat palvelut ja sosiaalitoimen erityispalvelut voitaisiin hankkia vieläkin laajempaan väestöpohjaan tukeutuvalta esimerkiksi sairaanhoitopiiriltä. Tämä malli toteutuessaan olisi suunnitelmien mukaan valmis astumaan voimaan jo vuoden 2009 alusta.
Peruskuntamalli sopisi meidän seutukunnallemme helposti. Riihimäen seutu muodostaa reilustikin vaadittavan kokoisen väestöpohjan ja se toteutuu luontaisena työssäkäyntialueena ja vanhana yhteistyöntekemisen alueena. Terveydenhoidon ja ammattikoulutuksen kuntayhtymät ovat luonneet hyvää perustaa tälle mallille. Muutos ei siis olisi suuren suuri – kysymys olisikin: Toisiko tämä malli riittävän suurta muutosta – muutosta joka riittäisi vastaamaan tulevaisuudeen haasteisiin?
Ilmaan on siis aiheesta noussut jo kysymys ratkaisisiko tämä malli ongelmaa lainkaan, pystyttäisiinkö tällä mallilla vastaamaan hyvinvointipalveluiden turvaamisesta ja löytyykö kunnilta aitoa tahtoa asian eteenpäin viemiseksi? Ei kuntarajojen summittainen poispyyhkiminen eikä edes harkittukaan sellainen automaattisesti asiaa ratkaise.
***
Piirimalli tai aluekuntamalli
Muita esillä olleita kuntauudistusmalleja ovat mm. Piirimalli ja Aluekuntamalli. Piirimallissa sosiaalihuolto, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito irroitetaan kuntien suorasta toiminnasta. Kuntien järjestämisvastuu siirtyy yli 100 000 asukkaan Piirille meidän alueella todennäköisesti Hämeenlinnan varaan tukeutuvalle alueelle, joka tosin jakautuisi taas pienempiin palvelualueisiin. Muuten kunnat jatkaisivat ennallaan huolehtien muista nykyisistä palveluista itse. Malli siis ratkaisisi vain sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisongelmia tai haasteita – mutta riittäisikö se?
Aluekuntamallissa taas Suomi jaettaisiin 20-25 aluekuntaan ja nykykunnat jäisivät ns. lähikunniksi. Aluekunnilla olisi palveluiden järjestämisvastuu ja tuottamisesta vastaisivat sitten ainakin osin lähikunnat. Verot ja valtionosuudet kirjautuisivat aluekunnille ja aluekunta sitten suuressa viisaudessaan jakaisi rahaa lähikunnille jne jne. Viimeisimmän mallin käyttöönotto vaatisi mittavaa lainsäädäntötyötä, mutta liikkeelle ja siirtymakausille voitaisiin jo päästä muutaman vuoden kuluttua. Aluekuntamallin haasteena olisi ennen kaikkea tuo mittava lainsäädäntötyö ja toisaalta päätöksenteon liukuminen kuntalaisten lähettyviltä kauas usein kasvottomaksi päätöksenteoksi.
***
Riihimäen seudulla toiset ovat jo lukinneet valintansa jo varsin tiukasti peruskuntamallin taakse. Malli tuntuisikin luontevalta – jopa järkevältäkin. Toisaalta nyt olisi aika miettiä asiaa ennen kaikkea kysymyksen: Millä tavalla voimme vastata tulevaisuuden haasteisiin? Millä tavalla selviämme seuraavat 20 vuotta?
Hämeeseen on nyt luotu hankkeelle koordinaatioryhmä, joka on sama kuin maakuntahallituksemme. Riihimäen seutukunnalla asiaa valmistelee Talousaluetoimikunta kuntajohtajien johdolla. Kunnissa keskustelu asiasta on vasta käynnistymässä ja kaduilta alamme saada mielipiteitä asiasta vasta pikkuhiljaa.
Nyt minusta onkin aika avoimesti ja rehellisesti tuoda asiat kuntalaiskeskusteluun. Kukaan ei ole määrännyt, että meidän alueellamme ratkaisun pitäisi tukeutua johonkin kolmesta esitetystä mallista vaan meidän alueemme ehdotus voi olla meidän alueellemme parhaiten sopiva sopiva sekoitus näitä kaikkia. Nyt on siis aika miettiä millä väestöpohjalla tulemme jatkossa tuottamaan perusterveydenhoidon, erikoissairaahoidon, sosiaalitoimen erityispalvelut, koulutuspalvelut esikoulusta amattikorkeaan asti, lastenhoidon palvelut ja vanhustenhuollon.
Tärkeintä tässä kaikessa on palvelutuottaminen – laadukkaasti ja ihmiset huomioon ottaen.
Lopella 9.11.2005
Timo Heinonen