Ben Zyskowicz totesi joku aika sitten että hallitus ei ole löytänyt niin pientä säästöä, että se kelpaisi myös oppositiolle.
Tältä se meno näytti tänäänkin eduskunnan täysistunnossa kun käsittelyssä oli pääministeri Juha Sipilän ilmoitus alkaneen vuoden asioista. Huolestuneena kuuntelin opposition ryhmäpuheenvuoroja missä maamme tilanteessa ei nähty oikeastaan mitään huolestuttavaa ja tyrmättiin kaikki hallituksen tekemät säästöt. Kun silmien ummistaminen todellisuudelta ja kaiken mahdollisen säästämisen tyrmääminen populistisilla heitoilla on avittanut Antti Rinteen johtamat demarit gallup-suosioon niin tuntuu siltä, että siinä innostuksessa on unohdettu kaikki. Velkaantuminen ei vihervasemmistoa tunnu pelottavan ja eiväthän lapsemme tosin äänestäkään. Vielä.
Pääministeri Juha Sipilä piti erinomaisen puheenvuoron eduskunnalle. Oli hyvä, että puhemies Maria Lohela myös palautti eduskunnan eduskunnaksi ja jätti kaksintaistelut, vaaliväittelyt ja titaanien taistot tv-kanaville ja medialle. Tänään eduskunnassa nähtiinkin rapsakka ja moni-ilmeinen poliittinen keskustelu missä äänessä oli kansanedustajat. Niin kuin eduskunnassa kuuluukin olla. Kiitos puhemiehelle.
Sipilä totesi avauspuheessaan, että olemme edelleen kansainvälisissä vertailuissa kärkipäässä, mutta hyvinvointiyhteiskuntaamme uhkaa rahoituspohjan rapautuminen. Sipilä toistikin, että nyt on ratkaisujen ja päätöksenteon vuosi edessä ja olen itse täysin samaa mieltä. Jos tämä hallitus ei pysty tekemään sitä mikä on välttämätöntä niin se saa mennä. Sipilän sanoin hallituksen onnistuminen Suomen uudistamisessa mitataan siinä, miten hallituksen tavoitteet onnistutaan viemään määrätietoisesti läpi.
Pidin myös hyvä sitä, että Sipilä alleviivasi edelleen yhteiskuntasopimuksen tärkeyttä ja sitä että päätöksiä odotetaan. Mutta tyytyväinen olin myös siihen, että pääministeri totesi, että paikallinen sopiminen viedään omana kokonaisuutena läpi eikä sitä siis voida vesittää yhteiskuntasopimusneuvotteluissa. Tämä on minusta sellainen kulmakivi mitä ei voida neuvotteluissakaan sivuuttaa sillä se lisää neuvotteluvaltaa työmarkkinoille ja vahvistaa näin työntekijöidenkin asemaa. Itse voin sanoa, että en tule esimerkiksi äänestämään sellaisen ratkaisun puolesta eduskunnassa missä paikallinen sopiminen on vedetty yli. Hallitusohjelmassa on linjaus sovittu yksiselitteisesti ja sen mukaan tulen itse toimimaan. Hallitusohjelman Työllisyys ja kilpailukyky -osiossa todetaan, että nyt edistetään paikallisten toimintatapojen sopimista työpaikoilla ja hallitus pyrkii työllistämisen esteiden purkamiseen ja työllistämishalukkuuden lisäämiseen eritoten pk-yrityksissä. Hallitusohjelmassa on lisäksi sovittu siitä, että koeaikaa pidennetään, keventää takaisinottovalvollisuutta ja määräaikaisuuksien ehtoja. Lisäksi yrittäjyyden edellytyksiä vahvistetaan ja parannetaan erityisesti kasvuyritysten rahoitusasemaa parantamalla, lupaprosesseja helpottamalla ja nopeuttamalla, byrokratiaa keventämällä, tulolähteiden tappioiden vähennysoikeudella, yritysvähennyksellä ja pienten yritysten maksuperusteisella arvonlisäverolla. Näistä on pidettävä kiinni.
Sipilä toistikin, että maamme tarvitsee merkittävän loikan kustannuskilpailukyvyssä ja pallo on nyt työmarkkinajärjestöillä.
Keskustan ryhmäpuheenjohtaja Matti Vanhanen totesikin, että ”tarvitaan parempaa kilpailukykyä työllisyyden parantamiseksi, tarvitaan julkisen talouden parempaa hallintaa ja tarvitaan yhteiskunnan monipuolista uudistamista”. Hallitusohjelmassa olemmekin sopineet, että neljän miljardin euron sopeutuksesta ja siitä, että kokonaisveroaste ei tällä vaalikaudella nouse. Itse en tule arvolisäveron korotusta hyväksymään enkä muutenkaan verotuksen kiristymistä. Sen olemme yhdessä sopineet jo hallitusohjelmassa.
Keskustelussa oman osansa sai myös sote-uudistus ja sen rinnalla eteenpäin vietävä aluehallintouudistus ja valinnanvapauslaki. Meidän puheenvuoroissa alleviivattiin sitä, että ratkaisu on kokonaisuus ja se etenee vain ja ainoastaan kokonaisuutena ja rintarinnan. Itsehallintoalueille annettavista tehtävistä saadaan selvitysmies Lauri Tarastin esitysten pohjalta laadittua järkevä kokonaisuus, joka on myös toteutettavissa. Tässäkin olen itse ehdoton. Ja tässäkin selkänojana on se, että verotus ei saa kenelläkään nousta. Pääministeri totesikin, että nyt ei kannata enää aikaa tuhlata uudistusten jarruttamiseen, vaan siihen, miten ne tehdään. Siihen tarvitaan meidän kaikkien panos. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajan Sampo Terho totesikin hyvin, että hyvinvointiyhteiskuntamme on kokonaisuutena uhattuna, jos emme nyt pysty uudistumaan.
Niin ja myös koulutussäästöt nousivat esille. On tosiasia, että hallitusneuvotteluissa me olisimme tehneet yksin toisenlaisen säästökokonaisuuden. Ryhmäpuheenjohtajamme Arto Satonen totesikin, että ” Meille on erityisesti koulutuksesta leikkaaminen on ollut raskas kuorma kannettavaksi.” Mutta nekin on syytä laittaa oikeisiin mittasuhteisiin; esimerkiksi korkeakoulutuksen ja tutkimuksen määrärahat ovat tänä vuonna noin 3,2 miljardia, kun vaalikauden lopussa 2019 taso on 3,1 miljardia. On totta, että tämä reilun 3 prosentinkin leikkaus on ikävä Satosen sanoin ”sentään vielä aika kaukana romahduksesta”.
Keskustelussa yllättävänkin vähälle huomiolle jäi minusta pahin uhkamme eli hallitsematon pakolaistilanne. Varsin laajaa yhteisymmärrystä kuitenkin nauttii Tasavallan presidentin viime viikolla sanoma, että ”parasta on tunnustaa tosiasiat, ja parasta, että tunnustuksen antaa EU ja ryhtyy yhteisen rajavalvonnan, muuttoliikkeen hidastuttamisen ja nopeutettujen käännytysten tielle ja sitä kautta raivaa turvan tilaa pahimmassa hädässä oleville”.
Lähes ilman huomioita jäi ulkopolitiikka ja toivotaan, että siitä saamme eduskuntaan oman keskustelun vaikkapa pääministerin ilmoituksenkin muodossa. Esimerkiksi Pariisin terrori-iskun laukaisemat EU:n avunantovelvoitteet olisi tähän tarpeellinen paikka. Olisi hyvä keskustella ja saada myös pääministeriltä ja ulkoministeriltä julkiset puheenvuorot EU:n turvatakuista ja siitä onko niiden lavea vai suppeampi tulkinta meidän kaltaisen maan etu.
Keskustelun henki siis otsikossa – valitettavasti.
Nyt ilta ja kotona. Pitkäksi venyi tämäkin päivä ja hieman suunnitelmatkin uusiksi kun aamulla puhelinilmoitti, että tällä kertaa VR:n juna ei ole vain myöhässä vaan se on kokonaan peruttu. Onneksi en siis ole autosta luopunut enkä luovukaan ja näin nytkin olin ajoissa paikalla aamulla Hämeen kansanedustajien aamupalaverissa biotaloudesta ja sen jälkeen ennen valiokuntia vielä Yle Hämeenlinnan radiohaastattelussa sähköverkoista yhdessä perussuomalaisten Anne Louhelaisen kanssa. Sitten puolustusvaliokunnassa ministerin kuulemiset ja valtiovarainvaliokunnassa laajempi talouskatsaus ja erityiskatsaus Kreikan tilanteeseen.