Koronakriisi sysäsi käytännössä kaiken muun niin kotimaassa kuin ulkomaillakin sivuun. Pahimmassa tapauksessa huomion keskittyminen vain koronakriisiin on antanut tilaa kansainväliselle rikollisuudelle ja myös terrorismille toipua ja hakea uusia asetelmia. Vaikka koronakriisin jälkeen monet haluavatkin puhua uudesta normaalista, niin valitettavasti se ei tulle tarkoittamaan turvallisuustilanteen vakautumista. Ehkä jopa päinvastoin. Voi kysyä, onko tyyntä myrskyn edellä?
EU asemoi itseään mm. suhteessa Venäjään pöydissä, joissa meiltä ei ole perustuslainmukaista edustusta. Tilanne vaatisi selkeyttämistä pikaisesti.
Me nostimmekin nyt uudelleen keskusteluun tarpeen vahvistaa Euroopan omaa turvallisuusasemaa. Meidän keskustelunavauksessa tavoitellaan EU:lle omaa Turvallisuusneuvostoa. Ajatuksen pohjalla on kasvanut huoli erilaisten rajat ylittävien uhkien, kuten kyber- ja hybridivaikuttamisen, terrorismin, hallitsemattoman maahanmuuton ja myös pandemioiden kaltaisten uhkien, torjunnan koordinoimisesta. Covid-19 on osoittanut, että EU on tällaistenkin uhkien edessä kovin haavoittuvainen ja myös hajanainen. Koronakriisin aikana jopa Nato, sotilasorganisaationa, teki EU:ta enemmän jäsenmaidensa hyväksi. Samaan aikaan EU ei onnistunut pitämään omien puolta edes suojavarustehankinnoissa. Päätöksentekokyky ja järjestelyt eivät toimineet.
Euroopan oman Turvallisuusneuvoston myötä EU:n yli ei nykytapaan käveltäisi. Nyt EU on valitettavasti jäänyt suurvaltojen jalkoihin ja käpertynyt monessa mielessä sisäänpäin – jopa yksittäisinä valtioina. Ongelma yhtenäisyyden vahvistamisessa on toisaalta sekin, että EU:n eri alueilla uhat ovat hyvinkin erilaisia. Saksan puheenjohtajuuskaudella toivottavasti tässäkin asiassa voitaisiin kuitenkin edetä. Euroopan Unioni tarvitsee Kanervan sanoin nyt ”yhteistä strategista kompassia”. Tässä yhteinen eurooppalainen turvallisuusneuvosto vahvistaisi EU:ta.
Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus kietoutuvat samaan aikaan entistä tiiviimmin toisiinsa. Omien pian kymmenen puolustusvaliokuntavuoteni aikana turvallisuustilanteemme ja turvallisuusuhatkin ovat muuttuneet. Euroopan tapaan myös kotimainen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksenteko vaatisi vahvistamista. Tässäkin mallina voisi olla jonkinlainen kotimainen turvallisuusneuvosto. Turvallisuusneuvostossa istuisivat turvallisuusasioihin kytköksissä olevat ministerit presidentin johdolla.
EU:n päämiestasolla eli käytännössä pääministereiden ja muiden vastaavassa asemassa kotimaissaan olevien politiikkojen johdolla EU-pöydissä tehdään myös vähintään epävirallisia, mutta käytännössä kaikkia EU-maita sitovia ulkopoliittisia toimintalinjauksia mm. suhteesta Venäjään. Näissä keskusteluissa Suomea tulisi kuitenkin edustaa pääministerimme sijaan Tasavallan presidentin.
Pöydässä käsiteltäisiin maamme kannalta olennaisia EU:n ulkosuhdeasioita, mutta myös sisäisen turvallisuuden kysymyksiä. Heinäkuinen Tasavallan presidentin haastattelutunti MTV3:lla nosti esille myös näitä ongelmia, joita tällaisella toimielimellä voitaisiin ratkoa. Presidentti puhui esimerkiksi tilanteista, joissa EU määrittelee suhdettaan Venäjään. EU-politiikkahan kuuluu meidän järjestelmässämme pääministerille, mutta taasen Venäjä- ja muukin suurvaltapolitikka, ulkopolitiikan osana, taasen Tasavallan presidentille yhdessä valtioneuvoston kanssa. Myös toisaalta EU:n puolustusyhteistyön syventämisessä presidentti on velvollisuuksiinsa nähden liiaksi ”ulkona”.
Turvallisuusneuvosto ratkaisisi myös niitä ongelmia joita syntyy, kun presidentti on ainakin muodollisesti irrallaan EU:n ulko- turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta päätöksenteosta. Presidentin tehtävänä, kun kuitenkin on perustuslain mukaan johtaa myös näiden asioiden käsittelyä yhteistyössä valtioneuvoston kanssa.
Huolestuneena on saanut viime päivät seurata myös Valko-Venäjän tilannetta. Mitä Venäjä ja Putin sen kanssa tekee ja miten tilanteen mahdollisesti eskaloituessa EU tai Nato pystyvät toimimaan vai pystyvätkö? Toivottavasti EU pikaisesti pystyisi tekemään kuitenkin päätöksiä pakotteista Valko-Venäjän diktatuuria vastaan ja edelleen haluan uskoa myös urheilumaailman voivan tehdä oikeita ratkaisuja. Nykyhallinnon toimintaa ei pidä edes urheilun varjossa mennä pönkittämään.
Varsin pienelle huomiolle Suomessa on jäänyt myös koronakesänä DAESH:n riveistä Al-Holin leiriltä palanneet aikuiset naiset? Näyttää siltä, että barbaarista ISIS-hallintoa ja terrorismiä tukeneet ja toiminnallaan vähintäänkin palvelleet pääsevät Suomessa kuin koira veräjästä? Onko lainsäädäntömme todellakaan siis ajantasalla? Ei ole. Ja eikö muka poliisilla ja viranomaisilla ole mahdollisuuksia nyt toimia?
Tänään kotikunta- ja maakuntapäivä. Päivällä myös leiritulilla ja siellä aiheena politiikan syksy ja vähän kesänkin tunnelmia. Mukaan pääsette niihin tulevissa kahdessa Eduskunta TV:n jaksossa.
…
Kello 21.13 ja kunnanhallituksen kokouksesta mökille. Päivän ohjelma hieman muuttui ja emme erätulille tänään päässeetkään. Mutta aiheeseen palataan ja samaan paikkaankin eli Lopen Uupuneen Laavulle. Mutta muuten sitten ohjelma meni aikalailla käsikirjoituksen mukaan ja illalla vielä reilu parituntinen KH:n kokous. Huomenna kalenterissa tyhjää ja ajattelin mennä Pelto-Seppälään nostamaan muutamat laukat.