Viime viikolla ja viikonloppuna vietettiin perinteen mukaan koulutuksen suurtapahtumaa Educa-messuja. Lauantaina Helsingin Messukeskuksessa kohtasivat osa puoluejohtajista eduskuntavaalien koulutus- ja sivistyspolitiikan vaalitentissä. Olin enemmän kuin tyytyväinen, että oma puolueemme Kokoomus nosti aiheen niin tärkeäksi, että tähänkin valitenttiin osallistui meiltä puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo.
Pääministeri Juha Sipilä ei esimerkiksi osallistunut paneeliin keskustan edustajana eikä SDP:kään tenttiin lähettänyt edes ketään sairaana olevaa Antti Rinnettä tuuraavaa varapuheenjohtajaansa. Erikoisia valintoja ja arvostuksia.
Tämän näköinen olin opettajana 🙂
Ensi vaalikaudella koulutus, osaaminen ja sivistys tulee nimittäin jälleen nostaa sille kuuluvalle paikalle panostusten kärkeen. YLE julkaisi viime viikolla esimerkiksi huolestuttavan selvityksen. Sen mukaan opetuksen uudistus on opettajien mukaan lisännyt tasoeron luokissa. Uutinen oli otsikoitu: ”Heikoimmat tipahtavat kärryiltä, lahjakkaat ja viitseliäät tekevät ryhmätyöt”.
Ylelle kyselyyn vastanneista opettajista 61% oli sitä mieltä, että uusi opetussuunnitelma onkin lisännyt oppilaiden välisiä eroja. Osaamisen erot olivat toki jo nähtävissä ennen opetussuunnitelmauudistustakin mm. Pisa-tutkimuksissa, mutta tilanne olisi siis mennyt uudistuksen jälkeen edelleen huonompaan suuntaan. Opettajista vain 4% näki uudistuksen vähentäneen lasten ja nuorten tasoeroja. Rehtoreilla oli uudistukseen hieman luokissa työskenteleviä opettajia myönteisempi kuva. Rehtoreistakin kuitenkin neljäsosa katsoi tasoerojen kasvaneen.
Kyselyn perusteella moni opettaja ajatteli uuden vuonna 2016 voimaan tulleen opetussuunnitelman vieneen opetusta väärään suuntaan. Moni piti itse uudistusta myös hyvänä, mutta sen hyvä toteutuminen kouluissa vaatisi lisää resursseja. Huolena tasoerojen kasvuun pidettiin myös sitä, että luokissa on nykyisin niin paljon erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Myös perheiden tuen merkitys oppimiseen on kuluvalla vuosikymmenellä kasvanut.
Uudistuksen tavoitteena on ollut nimenomaan tasa-arvoinen peruskoulu eikä tasoerojen kasvu. Tehtävää siis riittää ja tässä itse nostan kyllä esille riittävän resurssin kouluihin. Opettajalla pitää olla aikaa opettaa ja muuhun menevää aikaa pitää saada vähennettyä. Kun luokkiin integroidaan yhä enemmän erilaista lisätukea tarvitsevia lapsia ja nuoria niin silloin pitää huolehtia, että ryhmäkoko on sen mukainen. Luokassa tulee olla opettajan lisäksi myös riittävä määrä muuta henkilökuntaa ja tarjolla myös erityisosaamista ja tukea.
Oma tavoitteeni aikanaan kun toimin luokanopettajana oli jo se, että jokaisen lapsen piti saada jokaisena päivänä oppia jotain uutta. En siis itse antanut periksi sille, että isoimman ajan vei erityistä tukea tarvitsevat oppilaat ja tämän myötä luokassa lahjakkaat olisivat olleet oman onnensa nojassa ja iso heidän välissä oleva ryhmä oppilaita olisi vain seilannut tyynellä ulapalla eteenpäin. Halusin antaa jokaiselle haasteita ja mahdollisuuden oppia ja se vaati muuten opettajaltakin uusia tapoja ja keinoja toimia. Halusin myös tarjota lahjakkaimmille mahdollisuuden oppia yhä lisää joka koulupäivä. En siis halunnut tasapäistää vaan halusin tukea jokaista oppilasta ja antaa jokaiselle mahdollisuuden oppia uutta.
Tätä muuten OPS uudistuksessakin tavoiteltiin. Haluttiin, että hitaamminkin oppiville löytyisi se oma tapa oppia. Nyt tässä ei olla ainakaan vielä onnistuttu. Tasa-arvoisuus pitää olla jatkossakin peruskoulussamme keskiössä, mutta se ei saa myöskään jatkossakaan saa tarkoittaa tasapäistämistä.
Huolta on myös peruskoulun ulkopuolella. Varhaiskasvatukseen on jo panostettu lisää, mutta pitää panostaa edelleen. Varhainen puuttuminen ja apu ja tuki ovat usein se tehokkain keino auttaa. Olen äärimmäisen tyytyväinen, että me kokoomuksessa olemme linjanneet, että meidän tavoitteena on maksuttoman 5-vuotiaiden varhaiskasvatuksen jälkeen kokonaan maksuton vaka. Se lisää osallistumista ja parantaa mahdollisuuksia auttaa. Myös olen tyytyväinen siihen, että yhä useampi kunta on jo luopunut subjektiivisen päivähoidon rajauksesta. Minusta tämä rajaus pitäisi purkaa kokonaan ensi keväänä uuden hallituksen aloittaessa. Työllisyystilanne on muuttunut jo niin paljon ja taloustilannekin kunnissa parempi, että tätä rajausta ei enää tarvita eikä siitä juurikaan ole edes taloudellista hyötyä. Mutta varhaiskasvatuksesta jokainen lapsi hyötyy ja siksi tekisin tämän muutoksen valtakunnallisesti minkä me jo esimerkiksi teimme kotikunnassani Lopella vuodenvaihteessa.
Ja on sitä tehtävää myös peruskoulun jälkeenkin Sakki ry:n eli Suomen ammattiin opiskelevien liiton puheenjohtajan Elias Tenkanen totesi syksyllä Seurassa, että lähiopetuksen väheneminen on ammattikoulujen suurin ongelma. Tenkanen totesi, että ammattikoulun opiskelijakohtaisen perusrahoituksen määrää pitäisi kasvattaa, jotta koulutuksen laatu paranisi ja pääsisimme hiljalleen kohti sitä tasoa, jolla ammatillinen koulutus on parhaimmillaan ollut. Samassa jutussa ammattikoulun opettaja kertoi, että ”Vielä 2000-luvun alussa opetustunteja saattoi olla viikossa 35 tai 38. Nyt niitä on keskimäärin 24. Ääripäässä ovat 15 tunnin viikot”.
Myös lukio-opetusta on uudistettu ja niin pitääkin. Myös tämä amisreformi piti tehdä, mutta toimeenpanossa on vielä tarpeita. Aika paljon huolet lähtevät liikkeelle riittävistä resursseista tai oikeastaan niiden puutteesta, mutta myös korjausliikkeisiin täytyy olla valmiutta.
Itse esimerkiksi olen ollut ajamassa pitkään sitä, että lukiolaisten pääsyä jatko-opintoihin pitää sujuvoittaa. Minusta on ihan tervetullutta, että lukion painoarvoa nyt korostetaan kalliiden valmennuskurssien ja pääsykoepainajaisten sijaan. Mutta uudistusta pitää myös uskaltaa tarkastella kriittisesti eli onko painotukset oikeita ja vaikuttaako lukiolaisen valinnat joissain tapauksissa liiankin tiukasti rajoittaen jatko-opintojen teitä?
Uudistuksia on tarvittu ja tarvitaan jatkossakin jotta pysymme mukana kehityksessä. Kasvatustieteen maisterina ja opettajana kuulun itsekin OAJ:hin ja Opettajien ammattijärjestö vastasikin minusta osaamisen ja sivistyksen ja koulutuksen huoleen oikein: Resurssit ja opettajamitoitus saatava kuntoon!
OAJ on julkaissut lisäksi omia esityksiä ongelmien ratkaisemiseksi:
-OAJ esittää muun muassa opettajamitoitusta. Kun opettajia on riittävästi suhteessa oppilaisiin, on opettajilla aikaa myös hyvän vuorovaikutuksen tukemiseen ja oppijoiden yksilölliseen kohtaamiseen.
-OAJ esittää myös pitkäjänteisempää koulutuksen kehittämistä sekä koulutuksen, kasvatuksen ja tutkimuksen rahoitustason nostamista.
OAJ toteaakin huolestuttavasti, että ”maailman paras koulutusjärjestelmä on ajautumassa ahdinkoon monista kehitysponnisteluista huolimatta. On aika tunnustaa, että puutteellisin resurssein ei saavuteta laadukasta opetusta ja onnistunutta oppimista.”
Kun on kyse Suomen tulevaisuudesta, koulutus ratkaisee.
Aikainen työmatka tänään lumen ja pyryn keskellä Helsinkiin. Lähdin jo puoli kuuden aikaan kun Valtion Liikuntaneuvosto alkoi yhdeksältä. Ajattelin, että varmasti riittäisi ja riittihän se. Puolitoista tuntia matkaan ja jälleen Klaukkalan ja kehäteiden välissä liikenne seisoi ja seisoi. Tätä lisäkaistojen saamista tälle välille pitää edistää nyt kaikin mahdollisin keinoin.
….
Uutiset hoivapalveluiden ja vanhustenhoidon laiminlyönneistä ovat surullisia ja saavat mielen meidänkaltaisessa maassa vihaiseksi tapahtuu ne sitten missä ja kenen tahansa hoivakodissa.
Pitää kysyä, että miksi? Ja miksi lakia ei noudateta? Miksi tällaiset paljastuvat aina liian myöhään?
Valvontaa tulee siis lisätä, mutta hyvän hoivan tulee olla jokaiselle niin julkisenpuolen kuin yksityisenkin puolen palveluntarjoajalle kunnia-asia ja itsestään selvyys. Niin se onneksi on valtaosalle ja ennen muuta osaaville hoitajillemme, mutta hekään eivät ihmeisiin pysty jos tekeviä käsiä ja resursseja ei ole riittävästi. Tällaisia ei voi, eikä pidä, eikä saa sallia eikä näitä pidä kenenkään salata tai peitellä. Vastuu pitää kantaa korkeimmalle tasolle.
Olen myös tyytyväinen, että Kokoomus on jo esittänyt vanhuspalvelulain vahvistamista ja hoiva- ja hoitotakuun tehostamista. Tänään olen myös tyytyväinen siihen, että esityksestäni valtiovarainvaliokunnassa lisäsimme joulukuussa erityisrahoituksen oikeusasiamiehen kansliaan vanhustenhoidon valvontaan erityistehtävänä. Tältä osin valvonta tulee tänä vuonna paranemaan.
Huonosta kohtelusta ihminen menettää oikeuden pitää eläimiä. Näin pitäisi tapahtua myös silloin kun epäinhimillisen kohtelun kohteena on kanssaihminen.
Pitää vielä muistaa, että nämä ongelmat ja laiminlyönnit eivät kuitenkaan johdu valmisteilla olevasta sotesta vaan tämä on tapahtunut nykylain aikana. Voi sanoa, että nämä johtuvat siitä, että sotemme ei nyt toimi.
Sote-uudistuksen jälkeen ei esimerkiksi enää ketään voida määrä kunnan toimesta valittuun hoivakotiin vaan jokainen voi itse tai läheistensä kanssa päättää paikan missä palvelu ja hoiva on hyvää ja laadukasta. Ja jos näin ei ole niin paikkaa voi vaihtaa. Valinnanvapaus tulee siis parantamaan ihmisten mahdollisuuksia valita hyvää ja laadukasta hoivaa.
Ja onneksi valtaosa suomalaisesta hoivasta niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella on hyvää ja laadukasta ja sitä tekee osaava ja työhönsä sitoutunut koulutettu henkilökunta. Ei syyllistetä siis heitä.
Ongelmat pitää korjata ja saada myös jokaiselle oikeus valita ja vaihtaa hoivapaikkaansa jos ei laadukas ja sääntöjen mukainen hoito ja hoiva toteudu.
Hyvä hoito ja hoiva pitää olla jokaisen suomalaisen perusoikeus!
….
Kello 20.22 ja kotia kohden. Tänään eduskunnan työpäivän ja keskusteluiden jälkeen kävin tutustumassa Uuteen Lastensairaalaan. Upea paikka ja hienosti tehty tähän päivään. Ja mikä tärkeintä maailman parasta hoitoa.
Kokousrumban välissä ehdin käydä moikkaamassa lukioaikaisen kaverini ja nykyisen ystäväni Aulion Miikan lapsen luokkalaisia. Kiva porukka ja hyviä kysymyksiä.
