Olen asiastan päivä päivältä vakuuttuneempi, että niin pitää tehdä. Palautetta on tullut aivan valtavasti.
Osassa ideoita miten asia pitäisi teknisesti tehdä. Osassa ideoita miten voisimme tehokkaammin puuttua
kiusaamiseen jo ennen kuin tilanne kärjistyy vakavampien rikosten asteelle. Ja osassa sitten todella pysäyt-
täviä tarinoita siitä miten toiset ovat kohdanneet kiusaamista. Miten osa ei ole koskaan selvinnyt tilanteesta.
Miten osa on ollut lähellä itsetuhoa. Miten kiusaajankin elämä on ollut vaikeaa.
Eräs saamani viesti jonka julkaisemiseen sain luvan alkoi näin:
"Olen seurannut mielenkiinnolla tuota ehdotusta, että Koulukiusaaminen saataisiin erikseen lakiin. Hieno homma! Kannatan sitä vahvasti, sillä itseäni on kiusattu koulumaailmassa siihen pisteeseen, että olin lähellä tehdä itsarin. Ikää oli tuolloin 12v. No en tehnyt ja nyt olen 6 lapsen äiti." Äiti ei kuitenkaan kertonutkaan enempää omasta lapsuudestaan ja kiusatuksi joutumisesta. Hän halusi kertoa
tuoreen tapahtuman yhden oman lapsensa arjesta. Olen tekstistä poistanut päivämäärät ja kohdat jotka
suoraan paljastaisivat tapahtumapaikan. Mutta tarina menee näin ja se on tosi.
"Haluan saattaa tietoosi tapauksen, johon jouduimme tänä vuonna. 11 vuotias poikani pahoinpideltiin
koulussa. Hänen kättään runnottiin oven väliin, samalla kun potkittiin kyynärpäähän. Tämän jälkeen
hänen päätään hakattiin betonipylvääseen useita kertoja. Jos poikani kaveri ei olisi mennyt väliin, ties
mitä olisi päässyt käymään."
"No, asia selvitettiin koulussa oppilaiden ja opettajien kesken. Rehtori oli alusta alkaen tietoinen
tapahtuneesta. Tekijä (12v) sai tunnin jälki-istuntoa. Poikaani ei kuljetettu terveydenhuollon
tarkastukseen, koska ei ollut havaittavissa sellaisia vammoja, jotka olisi vaatinut heti hoitoa
(opetushenkilökunnan mielestä). Minuun otettiin 2,5 h tapahtuneen jälkeen yhteyttä puhelimitse ja
kerrottiin mitä on tapahtunut. Oli tapahtunut rikos, ja siitä informoitiin vanhempia vasta 2,5 h
tapahtumien jälkeen! Eikä poikaa oltu toimitettu edelleenkään koulun taholta mihinkään
tarkastettavaksi. Poikani myös kertoi, että hänen voinnistaan oli kysytty ainoastaan siinä
tilanteessa kun asiaa oltiin selvitetty opettajien johdolla. Tämän jälkeen kukaan ei ollut korvaansa
lotkauttanut poikani voinnista." "Otin välittömästi yhteyttä koulun terveydenhoitajaan, joka ohjasi meidät hakeutumaan lääkärin
vastaanotolle, koska tilanne on ollut niin vakava. Kävimme lääkärissä, jossa todettiin ruhje
vammoja, naarmuja sekä päässä aristava kohta ja voimakasta päänsärkyä. Havaitsin heti poikani
ilmeestä, että kaikki ei ole kunnossa, kun hain häntä lääkärin tarkastukseen ja hän kertoi heti
autoon tullessaan, että päätä särkee paljon. Päänsärkyä kesti lopulta 7 päivää. Mustelmat ja ruhjeet
paranivat omaa tahtiaan." "Koulun rehtori oli jo alusta alkaen tietoinen tapahtuneesta pahoinpitelystä. Pahoinpitely on aina rikos. Siitä huolimatta hän ei tehnyt mitään, että asia olisi edennyt poliisin tietoon. Hän ei edes neuvonut meitä eikä kehottanut tekemään asian eteen mitään. Kaksi puhelinsoittoa ja asia oli hänen mielestään käsitelty. Ei mitään palaveria, ei mitään selvitystä, ei yhtään mitään. Se oli siinä rehtorin mielestä. Ja koska kyseessä ei ollut koulukiusaaminen vaan yksi yksittäinen väkivallanteko, tapaus ei mennyt KiVa-koulutiimin käsittelyyn. Pojalleni ei tarjottu koulun puolesta mitään apua. Vasta kun itse vaatimalla vaadin, poikani ohjattiin koulukuraattorin puheille." "Otimme itse yhteyttä poliisiin, koska koulu ei tehnyt asian eteen yhtään mitään. Poliisi totesi heti, että kyseessä on pahoinpitely eikä voida puhua edes lievästä
pahoinpitelystä, koska päähän on kohdistunut useita voimakkaita iskuja. Asia
käytiin poliisin kanssa läpi, ja edelleen odotamme, että tämä toinen osapuoli
menee poliisin kuultavaksi. Ajat on aina hänen äitinsä toimesta peruttu." Asia eteni myös kyseisessä kunnassa koululautakunnalle. Koululautakuntakin totesi,
että "koulu on toiminut täysin oikein poikamme pahoinpitelytapauksessa."
Äiti ihan aiheellisesti kirjoittikin jatkoa, että "On siis täysin oikein jättää pahoinpidelty lapsi yksin tunteidensa kanssa. On oikein jättää pahoinpidelty lapsi ilman lääkärin tarkastusta. On siis oikein jättää ilmoittamatta poliisille, kun lapsi pahoinpidellään. Ja vielä, ei ole mitään kiirettä ottaa edes vanhempiin yhteyttä, kun lapsi kouluaikana pahoinpidellään! Tämä on järkyttävää! Ja tähän on saatava muutos." Äiti kannusti viemään asiaa eteenpäin. Tämäkin tapaus kertoo karulla tavalla sen miten osassa
kouluja ei väkivaltaa pidetä rikoksensa. Se näköjään kuitataan jälki-istunnolla jos silläkään. Hieman
samanlainen fiilis tästäkin tapauksesta jäi, että onko lopulta niin, että toisen hakkaaminen
koulussa onkin vähemmän tuomittavaa kuin vapaa-ajalla metroasemalla tai torilla? Ei siitä silloinkaan
selviä pelkillä nuhteilla.
Äiti jatkoi postiaan:
"Toivon, että kun pohditte koulukiusaamisen saattamista erikseen lakiin, otatte sinne myös erikseen kouluväkivallan. Laaditte selkeät toimitavat, joilla näihin tilanteisiin on puututtava koulun toimesta, jotta tällaiset selkeät väkivallantekotilanteet saadaan tuomituksi ihan oikeasti. Kaikilla vanhemmilla ei ole jaksamista eikä halua toimia tällaisissa tilanteissa, meiltä sitä tahtoa onneksi löytyy. Ja tulen viemään meidänkin asian edelleen eteenpäin, koska en todellakaan ole tyytyväinen tilanteen hoitoon ja jälkitapahtumiin koulun osalta." Tässäkin tapauksessa koululta on tullut perheelle viestiä, että "ei meillä ole mitään keinoja".
Itseasiassa kyllä keinoja on jos niitä halutaan vaan käyttää. Mutta valitettavan usein kouluissa
vaietaan vakavistakin rikoksista syystä tai toisesta.
Äiti toteaa minusta aivan oikein: " No itseasiassa, keinonahan olisi ollut juuri tuo poliisille
ilmoituksen tekeminen, kuten Lakivaliokunnan eräässäkin mietinnössä todetaan. Se keino
pitäisi käyttää, jos koulun pehmeät keinot eivät pure. No eihän täällä mitään tehdäkään,
kun lakaistaan vaan asiat maton alle ja ollaan hiljaa. Toivottavasti saadaan selkeä laki,
jossa on selkeät toiminta ohjeet, jotka velvoittavat koulua toimimaan sekä kiusaus- että
väkivaltatilanteissa." Tämä tositapaus osaltaan paljastaa siis kouluiltamme myös toisenlaisen ongelman. Koululla ei olekaan
velvoitetta toimia asioissa. Koulu siis voi toimia haluamallaan tavalla. Ja osaltaan tämä kertoo
siitäkin, että tarvitsemme erilaisia keinoja puuttua kiusaamiseen.
Tämä esitykseni koulukiusaamisen ja/tai kouluväkivallan kirjaamiseksi lakiin omana rikos-
nimikkeenä on siis todellakin vain jäävuoren huippu. Se olisi ns viimeinen keino puuttua
tapahtumiin. Tottakai koulun ensin pitää käyttää kaikki muut mahdolliset keinot asian kuntoon
saamiseksi. Ja ei tämä lakialoite mihinkään koulun vastuuta muuta. Kyllä koulu aivan samalla tavalla
olisi vastuussa tapahtumista koulussa ja niiden valvonnasta. Näin on tupakanpoltonkin suhteen vaikka
sekin on paljon pienempänä asiana kirjattu lakiin omana asiana "koulun alueella tupakanpoltto on kielletty".
Eihän tupakanpoltonkaan valvonta ole tämän kirjauksen myötä siirtynyt vain poliisin harteille. Ei tietenkään
mutta tiedän, että osassa kouluja on lopulta jouduttu kääntymään poliisinkin puoleen kun keinot ovat
loppuneet. Ja hyvä niin.
N
äin samalla tavalla koulukiusaamisessa toimittaisiin. En tietenkään itse kannata sitä, että heti ollaan
soittamassa poliisia koululle. Eikä se ole mahdollistakaan. Mutta lapsille ja nuorille pitää tehdä selväksi,
että koulukiusaaminen on rikos eikä koulunpiha anna mitään erityistä oikeutta tai rangaistuksen helpotusta
pahoinpitelijälle. Viestin pitää olla aivan selkeä, että pahoinpitely on aivan yhtä vakana rikos koululla kuin
metroasemalla, kotipihassa tai koululla. Nyt koululla näyttää olevan joku kummallinen lieventävä vaikutus
tässä vakavan rikoksen yhteydessä.
Ihmettelen myös nettipoliisi ylikonstaapeli Marko Fobba Forssin suhtautumista koulukiusaamiseen. Minun
on vaikea ymmärtää sitä miksi hän ei halua kaikkia keinoja puuttua vakavaa yhteiskunnalliseen ongelmaan.
Vai onko kyse siitäkin, että poliisissakin on halua vaieta tästä vakavasta ongelmasta? Tai ainakin väheksyä
sitä?
Ajatuksia otan mielelläni jatkossakin vastaan. Lakialoite alkaa olla kohta kasassa ja onneksi monet
kansanedustajat ovat jo omatoimisesti tulleet kertomaan, että hekin haluavat sen allekirjoittaa. Huoli ja
asia on iso ja yhteinen. Emme tarvitse tähän maahan enää yhtään uutta "Enkeli-Elisaa".
Kiusaamiseen pitää saada nollatoleranssi.
…
Mukana päivä takana vaikka sen loppuhuipennus Helsingin Tapanilassa Mosa-hallissa kokikin kovan viime minuuttien kolauksen. Lopen FloorBall Teamin pojat pelasivat tänään Erää vastaan C1-poikien ensimmäisen SM-välieräottelun ja viimeisellä minuutilla kotijoukkue Erä otti makean taisteluvoiton. Itseasiassa vielä pari minuuttia ennen loppua meidän pojat johtivat matsia jo varmankin tuntuisesti 5-7, mutta sitten salibandy näytti yllätyksellisyytensä ja ilman maalivahtia ja hieman onnellakin Erä tuli salamalopulla tasoihin ja voittoon. Karvasta kalkkia, joka varmasti herättää meidän pojat taisteluun pääsiäissunnuntaina iltapäivällä kotikentällä Riihimäen Urheilutalolla. Toivonkin, että te kaikki tulette silloin mukaan kotimatsiin kannustamaan poikamme maanantain ratkaisupeliin. Siihen siis tarvitaan sunnuntailta pakkovoitto ja sehän ”me” otetaan.
Täytyy kyllä todeta, että tällaiset pelit ovat huikeita kokemuksia. Kun olen tällainen liikuttuja tyyppi niin on sairaan upeaa nähdä miten entiset oppilaani pelaavat kaukalossa kuin ammattilaiset ja taistelevat ennen kaikkea joukkueen yhteisen voiton eteen. Ja hienolta tuntuu sekin miten katsomossa on mukana poikien vanhemmat ja siskoja ja veljiä ja kaikki niin täysillä LFT-sydän sykkien mukana. Tällaista yhteishenkeä ei Helsinki pysty ikinä tarjoamaan omalle jengilleen eikä jengi itselleen. Tällaisia vaan syntyy silloin kun tehdään pieniä ihmeitä ja tämä meidän 96-poikien joukkue tekee sellaista. Jos tänäänkin vastassa oli Helsingin joukkue. Helsingissä asukkaita vajaa 600 000 ja Lopella 8000. On siinä hieman eri määrä vuonna 1996 syntyneitä poikiakin mistä joukkuetta rakentaa. Mutta yhteishenki syntyykin jostain aivan muusta. Ja onhan meilläkin pari mahtavaa kaveria mukana muistakin kunnista. Esimerkiksi toinen maalivahtimme Teemu Jormalainen käy Forssasta Lopella pelaamassa ja tuo hyvää hyvää henkeä joukkueeseemme jne. Tänään tosin maalissa Mustajoen Olli, joka pelasikin vahvan pelin ja piti joukkuetta hienosti mukava matsissa lopun tappiosta huolimatta. Eikä sitä voi missään nimessä laittaa maalivahdin piikkiin. Joukkueena tämä tiimi häviikin, mutta onneksi yleensä voittajaa ja jälleen sunnuntaina voittaa.
Nyt pojille vain tsemppiä. Nollataan tämän illan peli ja sunnuntaina sitten hyvällä sykkeellä ja sydämellä kotiyleisön edessä kaatamaan Erää. Ja me lupaamme kannustaa. Entistä kovemmin.
…
Päivään mahtui paljon muutakin. Sellainen mukava päivä josta huomenna sitten kohti pääsiäistä. Huomenna tarkoitus suunnata kohti Lappeenrantaa muutamaksi päiväksi. Jos ihan ottaisi loman kannalta. Toivottavasti.