”Suljettu tuomen ja syreenin välisenä aikana”
tarinan mukaan eräs ruotsalainen suutari laittoi pajansa oveen tällaisen kyltin, kun hän aikanaan päätti pitää alkukesästä vähän lomaa. Voisin itse näin myös toimia. Tuomen ja sireenien – kuten meillä Lopella syreenejä kutsutaan – kukinta-aika on kyllä kesän ihaninta aikaa. Mutta usein liian nopeasti ohi eli ei tuo länsinaapurin suutari kovin pitkää kesälomaa aikanaan saanut.
Venla-kaunottaren Kaunotar.
Itse ihastuin tuomiin jo pikkupoikana. Paras kaveri oli Tuomisen Petri ja tuomi jotenkin yhdistyi häneen. Tämä tuomi kasvoi Lopen urheilukentän Jokiniementien puoleisella reunalla ja siellä se muuten kasvaa edelleen ja kukkiikin. Puu on useamman kerran ns. leikattu alas tai oikeastaan kaadettu, mutta oman kivensä kainalosta se on kerta toisensa jälkeen aina kasvanut kukkimaan ja ainakin minua ilahduttamaan.
Kun sitten 2003 ostimme Pekkalan kesäpaikaksemme, niin tännekin aika pian toin tuomia tuosta mökkitiemme päästä Tuomolan nurkista. Nyt iso tuomi kukkii keväisin Pekkalan Vanajan nurkalla ja huumaan minut tuoksullaan joka ainut kevät.
Mutta myös sireeneistä pidän. En tiedä onko tarina totta, mutta joskus luin jostain lehdestä, että ensimmäiset syreenit (kirjoitan jatkossa siis sireenit) tuotiin maahamme Ranskasta Versaillesin palatsin puutarhasta. Paikka olisi ollut Suomenlinna. Tarina kertoo, että Piperin puistossa Suomenlinnassa kasvaisi edelleen näitä alkuperäistä kantaa olevia pihasyreenejä ja aivan vanhimpia – tai vanhinta kantaa – uskotaan olevan myös Herttoniemen kartanon vastaavat pensaat. Sinne ne olisi aikanaan vieneet Viaporin upseerit? En tiedä onko tarina vain legendaa, mutta se on ainakin totta, että ensimmäiset pihasyreenilajikkeet mm. Prince Notger tulivat maassamme myyntiin 1870-luvulla. Euroopasta jo 1840-luvulla tuttu Prince Notger on varmasti monille tuttu sireeni suurine vaaleansinisine kukkineen valkoisin silmin. Prinssin siemeniä kerrotaan olleen myynnissä ainakin vuonna 1877 Viipurissa I. Molanderin siemenkaupassa.
Prinssi Notgerit eivät toki olleet historian kirjojenkaan mukaan kuitenkaan maamme ensimmäisiä sireenejä. Kerrotaan, että maamme ensimmäinen sireeni, Tukholmasta tuotu taimi, olisi istutettu vuonna 1728 turkulaisen apteekkari Jonas Synnerbergin puutarhaan. Näin aikanaan jo 1500-luvulla muualle Eurooppaan Turkista levinneet kauniit puutarhan pensaat tulivat myös tänne kaukaiseen pohjolaan.
Vanhojen sireenien väri oli siis tuo edelleenkin ehkä tutuin vaaleanvioletti. Meillä Loppijärven rannassakin näitä kasvaa. Ne aikanaan tulivat tuonne lapsuuteni mökille Paavolaan Hyvinkäältä Lahtisten pihasta. Muistan muuten sen, kun niitä paakkuja ja taimia sieltä haimme. Olisinko ollut ehkä viiden vanha? Mutta jotain tuokin vahva muistijälki kertoo tästä minun puuhulluudestani.
Varsin vanhoja kantoja löytyy myös selkeästi harvinaisemmista valkokukkaisista sireeneistä. Valkoiset ovat usein hillitymmin kasvavia ja ehkä hieman lehdiltäänkin vaaleampia. Pekkalaan valkoisia sain aikanaan Kotimäestä Nylundin Jarilta ja Variksen Minnalla. Tänään tuo Kotimäen Valkoinen kasvaa jo elinvoimaisesti ja kauniisti täällä ja ihastuttavaa minua joka kevät. Ja tuo muuten mieleen, myös kaikki mukavat ratsastushetket Vaahteramäen Ratsastuskoululla ja erityisesti valkeat kimot – Teeban ja Klaaran. Valkoisia.
Pihasyreenit levisivät aikanaan nopeasti laajalti läpi Suomen maan. Jo 1780-luvulla tiedetään sireenien kukkineen Oulun korkeudella asti ja taimia tuli Suomeen myös mm. Viipurista. Sireeneistä tuli pihojemme suosikkeja ja myös erilaisten aitaumien ja vilpoloidenkin majapensaita. Sellaisia ne usein tänäkin päivänä ovat, niin myös meillä Pekkalassa.
1800-luvulla sitten pihasyreenejä ryhdyttiin myös jalostamaan. Kukat suurenivat ja värejäkin tuli lisää. Kukkien värit näitä erilaisia violetteja ja valkoisen sävyjä, mutta esimerkiksi punakukkaisia on jo huomattavasti vähemmän ja keltakukkaisia vain yksi. Vuonna 1949 Primrose on tuo ainoa keltainen. Puuttuu muuten vielä Pekkalasta. Ei ehkä kauaa.
Näiden jalosyreenien jalostamisessa kunnostautui erityisesti ranskalainen Victor Lemoine, jonka nimiin on merkitty kaiken kaikkiaan peräti noin 200 syreenilajiketta aina valkokukkaisesta Mme Lemoinesta kerrannaiskukkaiseen Lemoinei´hin. Kauniita kaikki ja toki nämä jalosyreenit kukkivat myös hieman pidempään kuin perinteiset pihasireenimme, mutta jotain on toki jalostuksen aikana menetetty – jalosyreenien tuoksu on nimittäin paljon pliisumpi kuin sireeniemme.
Mutta Pekkalassa näitäkin kasvaa mm. rakkaan kummityttöni Venla Hatakan Kaunotar ylioppilaspuuna keväällä valkolakkisena kukkivana ja rakkaan kummityttöni Elisa Heikkilän ripillepääsyn pensaana. Moskovan Kaunottaret, nykyisin meillä vain Kaunottaret, kasvavat näin rakkailleni. Muistuttavat heistä aina kun kukkivat ja aina, kun niiden ohi kävelen.
Mutta, kun se kukinnan hetki on kuitenkin niin lyhyt, niin sitä helpottamaan, ehkä joskus pidempien lomienkin toivossa, olen Pekkalaan istuttanut myös erilaisia jasmikkeita. Pihajasmikkeen (Philadelphus coronarius) historia alkaa myös jostain 1500-luvulta Etelä-Euroopasta ja sieltä se kulkeutui Suomeen noin 200 vuotta myöhemmin. Pihajasmike kukkii hieman sireenejä myöhemmin kesä-heinäkuussa todella kauniine kermanvalkoisine ja voimakkaasti tuoksuvine yksinkertaisine kukkineen. Ja ne kukat muuten kestävät hieman pidempään ja toisaalta täydentävät yhtä Pekkalan pihan ja puutarhan perusajatustani;
Pekkalan puutarhassa pitää aina kukkia jotain.
Kesä on nyt jotenkin hieman etunojassa. Ainakin parisen viikkoa normaalia edellä. Mutta kauneimmillaan juuri nyt.
Ei täältä järvenrannasta oikein malttaisi millään tähän aikaan vuodesta pois lähteä.
….
Mutta vielä töitä työpöytä täynnä ja eduskunnassa mennään isojen asioiden kanssa. Nyt takana mukana puoluekokousviikonloppu. Laskeskelin, että Tampereen kokous oli minulle kymmenes tavallinen puoluekokous ja kahdestoista, kun mukaan lasketaan myös ylimääräiset Pukot mm. presidenttiehdokkaiden nimeämisiä varten muita.
Tampereella oli poikkeuksellinen henki. En tällaista ole ennen puoluekokouksissa kokenut. Puolueemme puheenjohtaja Petteri Orpo (kok) on saanut joukkueen erinomaiseen kuntoon ja hengen yhteishengeksi. Ja se hyvä yhdessä tekeminen ja yhteinen päämäärä näkyi ja kuului hienosti Tampere-talolla.
Petteri valittiin yksimielisesti jatkamaan seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Puoleen ensimmäisenä varapuheenjohtajana jatkamaan valittiin ”lähes yksituumaisesti” myös puolustusministeri Antti Häkkänen (kok). Häkkänen sai siis varapuheenjohtajavaalissa yhden annettavan äänen (603,2) lähes kaikilta puoluekokousedustajilta. Myös kuntaministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok) sai vahvan (566,2) valtakirjan jatkaa myös puoluejohdossa. AK:n olen oppinut tuntemaan erinomaisena joukkuepelaajana ja vieläpä äärimmäisen sydämellisenä ja mukavana ihmisinä – niin miksipä ei puoluejohdon paikkaa hänellekään annettaisi. Kolmannesta paikasta käytiin sitten tiukka kisa. Uusi kansanedustajamme Karoliina Partanen (kok) nappasi kolmannen varapuheenjohtajan paikan vain 0,4 äänen erolla ministeri Sari Multalaan (kok). Karoliina keräsi ääniä 409,4, kun Multalalan äänipotti oli 409 ääntä. Äärimmäisen tiukka kisa ja murto-osaäänet tällä kertaa ratkaisivat. Molemmat ehdokkaat olivat erinomaisia eli siinä mielessä kokoomuksella ei ollut mitään hätää. Nyt Karoliina Partanen aloittaa puolueemme varapuheenjohtajana ja Multala sitten jatkaa vuoden vielä ministerinä. Tärkeillä paikoilla molemmat.
Viides varapuheenjohtajakisan ehdokas Jarno Limnell (kok) keräsi 254,4 ääntä ja oli vaalin viides. Jarno myös uusi kansanedustajamme ja teki muuten uskomattoman upean ja laajan vpj-kisakiertueen eli Jarnolle täytyy siinä mielessä hattua kyllä nostaa. Tekijämies ja varmasti tulee vielä monessa näkymään ja kuulumaan.
Puoluevaltuuston puheenjohtajana jatkamaan valittiin Heikki Autto (kok). Autto keräsi Puva-vaalissa lähes yksituumaisen tuen.
Mutta nyt siis puoluekokousviikonloppu takana ja täällä Pekkalassa viimeiset sireenit kukassa. Jasmikkeet eivät vielä kukkiaan ole avanneet, mutta kyllä täällä kukkaloistoa ja tuoksuja tähän aikaan vuodesta riittää.
Aurinkoa!
….
Kello 21.50 ja aika kiittää tästä päivästä. Loma saa siis odottaa ainakin nyt yli tuomien ja sireenien kukinnan. Huomenna toivottavasti saadaan perustuslakivaliokunnasta eteenpäin rajaturvallisuuslaki ja mahdollisimman pian sitten myös voimaan. Ja myös muut turvallisuuslait nyt pöydällä ja etenemässä. Jatketaan siis huomenna.