Kaupungistuminen ei ole mielipideasia. Se on tosiasia.
Näin se on ja yhä useampi kunta ja myös pienempi kaupunki on tämän haasteen kanssa kasvotusten. Yhä harvemmat alueet kasvavat ja saavat uusia asukkaita ja yhä useammat alueet menettävät asukkaitaan. Näin muuten on jo vain vajaan 100 kilometrinkin päässä Helsingistä. Oma kotikuntani Loppikin on siis aivan uudenlaisessa tilanteessa.
Itse olen saanut toimia yli kaksikymmentä vuotta Lopen valtuustossa ja tästä ison osan myös niin kunnanhallituksen puheenjohtajana kuin valtuuston puheenjohtajanakin. Vielä vajaa 10 vuotta sitten kasvoimme hyvin. Aika-ajoin jopa sietorajoilla, kun väkiluku kasvoi 1,5-2% vuodessa. Omakotitalotontteja myytiin kymmenittäin ja samaan aikaan rakensimme myös uusia päiväkoteja ja kouluja. Muutos tapahtui nopeasti ja kasvu pysähtyi ja kääntyi pian myös laskuun. Olimme julistaneet vain hetkeä ennen 8000. loppilaista ja kolkuttelimme jo jopa 8500 asukkaan rajaa. Nyt olemme jo reilusti taas alle 8000. Viime vuoden lopussa loppilaista oli 7861.
Mikä tähän johti? Sama muuten tapahtui kaikissa vastaavissa kunnissa ja myös Hämeen kaupungeissakin Hämeenlinnaa ja Riihimäkeä myöten. Miksi?
Silloin kun koko Häme kasvoi niin me kaikki vuorotellen olimme kyllä ottamassa kunniaa kasvusta ja vetovoimasta. Milloin se oli meidän poliitikkojen ansiota, milloin kunnanjohtajien ja kaupunginjohtajien, toisaalla taas maakuntajohtajan ja maakuntahallinnon ja joskus yrittäjien ja kauppakamarin. Kauniilla lapsella on monta äitiä ja isää. Nyt harvoin kuulee, että kukaan heistä tai meistä olisi ottamassa edes osavastuuta tästä harteilleen.
Kaupungistuminen on varmasti yksi isoin tekijä. Haaveet ja toiveet ovat varmasti osaltaan muuttuneet. Enää ei haaveillakaan isosta tontista, omasta pihasta ja päältäistuttavasta ruohonleikkurista, kahdesta autosta ja maalaiskuntaan rauhasta. Nyt ehkä nuorten perheiden listalla ollaankin valmiita tinkimään ehkä niistä asumisen neliöistä ja listalla korkeammalla onkin hyvät julkisenliikenteen yhteydet (junarata) jne. Ehkä näin.
Tänään päivä kotikunnan asioiden ja myös näiden vetovoima- ja pitovoima-asioiden parissa. Lopella esimerkiksi ollaan nyt tehty isoja investointeja nopeiden laajakaista/ tietoliikenneyhteyksien saamiseksi. Tänään pohdittiin myös ajatuksia siitä millaista asumista me voisimme tarjota tänä päivänä? Voisimmeko osaltamme vastata paremmin tämän päivän haaveisiin ja toiveisiin? Minusta voisimme. Avaan ajatuksiani joskus tästä hieman laajemmin. Mutta ideoita tarvitaan ja niitä myös mielelläni lisää vastaanotan.
Itse pidän edelleen tärkeänä, että meidän pitäisi saada maalaiskuntiin takaisin myös lääkäripalvelut. Se on yksi sellainen juttu mikä tulee usein esille, kun kyselen miksi joku Lopelta pois muuttaa tai miksi eivät tänne muuta. Nyt näyttää tässä hieman viime hallituskautta huonommalta. Terveyspalveluiden valinnanvapaus olisi palauttanut lääkärit myös maaseudulle, mutta nyt näyttää siltä, että Rinteen hallituksen sote-ratkaisu vahvistaa kaupungistumista ja palveluiden keskittymistä niihin. Nyt pitäisi saada aikaan seudullinen tai maakunnallinen päätös siitä, että jokaisessa kunnassa on vähintään yksi terveyskeskuslääkäripalveluin. Tässä vain yksi esimerkki.
Illalla tänään sitten vielä kunnan puheenjohtajisto ja Kokoomuksen ryhmä ja kunnanhallitus. Paljon asioita listalla tänäänkin ja vähentynyt asukasmäärä näkyy niissäkin monissa.