Eduskunnasta maanantait on pääsääntönä varattu ns. kotikunta- ja maakuntapäiviksi. Myös osaltaan ihan kotipäiviksikin, sillä iso osa kansanedustajista joutuu matkustamaan eduskuntaan viikoiksi aina tiistaina ja viettämään poissa kotoaan ja perheensä luota viikon maanantai-illasta perjantai-iltaan. Maanantai on näin yritetty pyhittää kodin asioille, mutta myös kotiseudun asioille. Pitkä perinne ja siitä on haluttu pitää kiinni työssä mitä ei edes halutessaan olisi mahdollista tehdä ns. kahdesta neljään työnä ja normaalein loma-ajoin. Tämä työ on enemmänkin 24/7/365 eli olemme töissä ja varattuina käytännössä ympäri vuoden ja eduskunta voi kokoontua istuntoon missä välissä tahansa, kun tilanne sitä vaatii.
Itse olen maanantait käyttänyt oikeastaan koko ajan Hämeen maakunnan asioihin toimien mm. pitkään Maakuntavaltuustossa ja maakuntahallituksessa ja myös myöhemmin aluehallinnossa. Iso osa näitä päiviä on minulle myös Riihimäen seutukunnan asiat ja Hämeen maakunnan asiat ja Hämeen vaalipiirinkin asiat laajemminkin. Kalenterissa on melkein jokaisessa maanantaina aina jotain Päijät-Hämeen tai Kanta-Hämeen asioita tai yritysvierailuita tai muita tapaamisia. Mutta oman ison siivunsa näistä päivistä haukkaa sitten kuntahallinto, missä olen ollut mukana vuoden 1997 alusta lähtien. Lopen kunnanvaltuustoon tulin valituksi siis syksyn 1996 kuntavaaleissa ja siitä lähtien olen ollut mukana kuntapolitiikassa ja rakkaan kotikuntani asioiden hoitamisessa. Pitkään toimin kunnanvaltuuston puheenjohtajana ja myös kunnanhallituksessa ja nyt toista kertaa toimin kunnanhallituksen puheenjohtajana. Erittäin mielenkiintoinen ja tärkeä paikka, johon olen halunnut antaa kaiken sen panoksen mitä tehtävän hyvin hoitaminen on edellyttänyt. Tämän tehtävän osana on mukaan tullut sitten mm. Riihimäen seutujohtoryhmän puheenjohtajuus ja paljon muutakin.
Tänään aloitimme kotikunnan asioilla heti aamusta. Aamulla ensin tapasin kuntamme viranhaltijajohtoa ja sitten ryhmäkokous ja kello kymmenestä eteenpäin ensi vuoden talousarvion ns. ensimmäinen luku. Kävimme siis läpi budjetin valmistelua lautakuntien budjettiesitysten pohjalta. Emme tehneet ainakaan vielä esitykseen muutoksia vaan kuulimme mitä asiantuntijalautakunnissa on päätetty ja esitetty. Kuulimme myös laajemman katsauksen kuntatalouteen ja myös tuleviin vuosiin. Ja ne tulevat vuodet tulevat haastamaan kovalla kädellä koko Suomen kuntakenttää. Väkimäärä vähenee leijonan osassa kuntia ja myös lasten määrä ja se haastaa kuntien elinvoimaisuutta, mutta myös palveluverkkoa. Oman haasteensa alueille tuo myös edellisen pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen säätämät hyvintointialueet. Tähän lainsäädöntöön ei ole edellisen keskustan ja SDP:n päättämän mallin jälleen yhdessä sovitusti koskettu. Alueiden rahoitus siis määräytyy nyt Marinin hallituksen säätämän rahoituslain pohjalta ja näyttää siltä, että aluehallintouudistuksessa on vakavia virheitä ja heikkouksia. Vaikka ensi vuodellekin lisäämme – emme siis leikkaa – hyvinvointialueille yli 2 miljardia eli 2 000 miljoonaa lisärahaa, niin alueet eivät näytä selviävän. Rahaa menee hallintoon ja rakenteisiin ja se ei riitä palveluihin. Samaan aikaan sote-palveluita haastaa myös työntekijäpula, mihin siihenkin olisi pitänyt kiinnittää huomiota jo viime kaudella lisäten koulutuspaikkoja jne. Mutta tällä nyt mennään ja toivottavasti hyvinvointialueet saavat palvelunsa toimimaan. Nyt tulee liian paljon huolestuttavia yhteydenottoja, että palveluita ei saa. Tässä voikin hyvin käydä niin, että toivottua työrauhaa hyvinvointialueille ei voida antaa, vaan mallia on väistämätöntä katsoa ja korjata jo ehkä tämänkin tai viimeistään seuraavan hallituksen aikana. Ainakin tämä on aluehallintoa paisuttanut ja myös karsinut lähipalveluita jne. Tehtävää ja korjattavaa siis aivan varmasti riittää.
Myös kuntatalous on siis tiukassa paikassa. Muutamia isoja kaupunkeja ja keskuskaupunkeja lukuun ottamatta melkein koko kuntakenttä on uudessa tilanteessa. Meillä Lopellakin säästöpaine on ensi ja tulevina vuosina merkittävä ja ratkaisuja joudutaan etsimään isostikin. Tänään kävimme ensi vuoden budjetin ensi kertaa ns. kokonaisuutena läpi ja myös keskustelimme tulopuolen ratkaisuista. Nyt työ jatkuu ja katsotaan millainen kokonaisuus ensi vuodelle saadaan aikaan. Tällä hetkellä näyttää selvältä, että alijäämää kuntakenttä ja myös kotikuntamme tulee tekemään ensi vuonnakin, mutta tulevina vuosina talous tulee saattaa tasapainoon. Tehtävää riittää siis tässäkin.
Päivä siis tänään kotikunnan asioiden parissa. Olen vakuuttunut, että yhdessä ja yhteistyöllä tästäkin selviämme, mutta vaikeiltakaan päätöksiltä emme voi välttyä. Onneksi meillä Lopella on taloutta hoidettu hyvin koko 2000-luvun ja tilinpäätöksissä on ylijäämää puskurina näille vuosille ja hyvä on myös se, että isot investoinnit kuten päiväkodit, esiopetustalot ja koulut on tehty pitkäjänteisesti vuosikymmenten saatossa. Korjausvelkaa ei siis täällä isommin ole, vaan se on meillä nyt lähinnä maanalla vesi- ja viemäriverkoissa ja kunnan tieverkostoissa. Mutta sekin tulee jollain tavalla ratkaista ja sekin maksaa.
Työ jatkuu ja periksi ei anneta.