Kollajan tekoallashanke Pudasjärvellä on nostanut keskusteluun suomalaiselle virtavesiluonnolle tärkeän koskiensuojelulain avaamisen. Vesirakentaja Oy:n Voimaa Vedestä -raportin mukaan kaikista Suomen virtaavista vesistä on rakennettu jo peräti 60%. Viimeiset jäljellä olevat kosket ovat kansallisaarteita. Koskiensuojelulaissa ovat mm. Kiutakönkään ja Kermankosken tapaiset kuuluisat matkailupaikat. Virtaa Vedestä -raportti listaa vesivoimatuotannon kannalta kiinnostavia koskia mm. Vuoksen, Kymijoen, Kokemäenjoen, Lapuanjoen, Perhonjoen, Oulujoen, Tornionjoen ja monen muun virran varrelta.
Koskiensuojelulain purkaminen avaisi pandoran lippaan. Jos lakia muutetaan yhden yrityksen vuoksi, on pian rivissä iso joukko muitakin. Vesivoiman lisärakentamisella olisi suuria negatiivisia vaikutuksia virtavesiluontoon, kiinteistöjen arvoon, uhanalaisten lajien kantoihin, kalastusmatkailuun sekä paikalliskulttuuriin.
Vesivoimateollisuuden mukaan uutta vesivoimaa halutaan nimenomaan säätövoimaksi tuulivoimalle. Hannele Holttisen VTT:lle tekemien arvioiden mukaan Suomessa tarvittaisiin uutta säätövoimaa tuulivoiman lisärakentamisen myötä 160 MW. Tätä paljon suurempi määrä säätövoimaa on saatavilla lähes minimaalisilla ympäristövaikutuksilla esimerkiksi yhdistämällä Luoteis-Venäjän vesivoimaloita pohjoismaiseen säätösähkömarkkinaan ja parantamalla siirtoyhteyksiä Norjaan ja Ruotsiin. Myös kysyntäjoustoilla saadaan aikaan samanlaisia säätövaikutuksia.
Itse siis vastustan koskiensuojelulain avaamista. Se olisi liian suuri uhraus Suomen virtavesiluonnolle. Asia on minulle omantunnonkysymys eduskunnassa. Näin sen tulee olla myös kaikille muille valittaville kansanedustajille, jos asia koskaan päätetään tuoda eduskunnan päätettäväksi.
Myös Itämeren lohikiintiöistä on tullut meille ympäristövaliokunnassa joka vuotinen keskustelun aihe. Vastakkain on pitkään ollut ICES:n tietellinen arvio kestävästä kalastuksesta ja selkeästi suurempi lähinnä ammattikalastajien ajama kiintiö. ICESin neuvonannossa todetaan yksiselitteisesti, että nykyinen lohen kalastus Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahden rannikolla uhkaa heikkoja lohikantoja ja estää niiden elpymisen. Uhanalaisuusarviossa Itämeren lohi on luokiteltu ns, vaarantuneeksi lajiksi. Siis lajiksi joka uhkaa hävitä luonnosta.
Lohi on pärjännyt huonosti. Ja suurin syy on se, että ne eivät pääse noysemaan jokiin lisäähtymään. Samaan aikaan itse olen ollut viimeisen kuusi seitsemänvuotta edistämässä myös kalateiden rakentamisia jo valjastettuihin koskiin. Olen myös käynyt paikanpäällä hankkeisiin tutustumassa ja täytyy kyllä nostaa hattua tuolle työlle. Itseasiassa vielä noin sata vuotta sitten lohi lisääntyi 18:ssa Itämereen laskevassa joessa ja pahimmillaan enää Tornionjoessa ja Simojoessa. Kalatiet ovat onneksi avaamassa nyt uusia voimaloin valjastettuja jokia ja koskia kaloille. Tätä työtä tuleekin lisätä ja velvoittaa jokainen valjastettu joki laittamaan kuntoon kalaportaalla, kalatiellä. Tämä velvoite pitäisi olla istutusten tapaan voimalaitoksilla. Nyt osa velvoiteistutuksista menee hukkaan kun jokia ei ole.
Voimalaitosjokien eli suljettujen jokien lisäksi lohikantoja on verottanut kovalla kädellä ylikalastus. Erityisesti Itämeren eteläosissa mm. Puolan vesillä. Ajosiimapyynti on lisääntynyt merkittävästi. Ja myös meidän vesillä liikapyynti on vakava uhka.
Lohikiintiöt siis laittavat vastakkain yhden kalan tulevaisuuden ja ammattikalastajien työpaikat. Meillä lohesta ammattikalastajat saavat vuodessa noin miljoonan euron tulot. Samaan aikaan mereen istutetaan lohta joka vuosi noin 7 miljoonalla eurolla. Olen itse ehdottanut seuraavaa… eli voisiko siis ollakin järkevää rauhoittaa muutamiksi vuosiksi lohi merellä kokonaan? Ja myös joilla tarpeen mukaisesti. Seitsemästä miljoonasta riittäisi ammattikalastajille tuo miljoona korvauksena menetetyistä tuloista. Lopulla kuudella miljoonalla voisi sitten tehdä istutuksia ja myös lohelle elintärkeitä kalaportaita. Tätä itseasiassa esitin ympäristövaliokunnassa kirjattavaksi lausuntoomme jokin aika sitten tulevista lohikiintiöistä. On syytä pohtia nyt tämäkin vaihtoehto vakavasti. Itse olen vakuuttunut, että tällä tavalla emme vaaranna yhdenkään ihmisen elantoa emmekä elämää, mutta ylikalastamalla vaarannamme koko lohen tulevaisuuden.
Kalastuksen sääntely, tai siis ammattikalastuksen esimerkiksi 5-7 vuoden täyskielto olisi tehokas ja periaatteessa ainoa keino elvyttää lohikantoja nopeasti. Pitkään Itämerellä on kalastettu lähes tuplamäärä siitä mitä kansainvälinen merentutkimusneuvosto on suosittanut. Itse uskon, että tällä tavalla pystymme pelastamaan lohen. Ja saamaan myös lohesta upean vetonaulan luontomatkailullemme ja vapaa-ajankalastukseen. Ja varmasti kantojen vahvistuttua myös muuhunkin. Tiedän, että tämä saa takajaloilleen osan. Mutta silloin kun jonkun lajin tulevaisuus on ihmisten käsissä on sen eteen tehtävä kaikki.
Ja samaan aikaan pitää tehdä päätös siitä, että jokaiseen maamme vesivoimalaitokseen rakennetaan kalaporras, kalatie. Kalateistä on erinomaisia kokemuksia Ruotsissa ja myös meillä. Itse kävin tutustumassa pari vuotta sitten Kymijoen Korkeakoskeen. Sen kalatien rahoitus varmistui tällä kaudella maatalousministerin johdolla. Kalatie Korkiakosken kalatie avaa lohelle ja muille vaelluskaloille nousureitin Kymijoen alaosalle, jossa on yli 200 hehtaaria kutualuetta.
Kalaa meillä riittää kyllä kalastettavaksi. Uusi kalastuslaki saatii voiman nyt alkuvuodesta. Lain keskeisimmät uudistukset voi tiivistää kahteen: 1) Kalastuspolitiikassa siirrytään kalastuksen säätelystä kestävään kalakantojen hoitoon ja siihen perustuvaan kalastuksen sääntelyyn. 2) Kalastuslupajärjestelmä yksinkertaistetaan ja siirrytään yhden valtakunnallisen luvan malliin.
Ministeri Petteri Orpo totesi uudesta kalastuslaista, että ”toisin kuin julkisuudessa on esitetty, uusi laki ei heikennä kalavesien omistajien asemaa, sillä kalastusoikeus ja siihen liittyvä määräämisvalta kuuluvat jatkossakin lähtökohtaisesti vesien omistajille. Kalastusta voidaan edelleen säännellä myös omistajien määrittelemillä lupaehdoilla. Suuri muutos tapahtui jo vuonna 1997 jolloin eduskunta päätti läänikohtaisista viehekalastus-luvista. Tällöin kaikille luvan lunastaneille tuli oikeus kalastaa yksityisillä vesialueilla.” ”Omistajat ovat keskeisessä asemassa kalavarojen alueellisia käyttö- ja hoitosuunnitelmia laadittaessa, sillä alueellinen suunnittelujärjestelmä perustuu alhaalta ylöspäin lähtevään prosessiin. Nykytilanteeseen verrattuna uutta on näiden suunnitelmien suurempi sitovuus ja laadunvarmistus viranomaistaholta.”
”Uuden lain myötä kalastuksen sääntelyn perusteeksi tulee kestävä kalakantojen hoito ja kalojen luontainen lisääntyminen. Kalat eivät noudata vesialueiden tai kalatalousalueiden rajoja. Siksi uusi kalastuslaki antaa raamin, jonka pohjalta paikalliset tekevät kalatalousalueilla hoitosuunnitelmat ja ELY-keskus hyväksyy ne. Jatkossa kalastuksen järjestäminen perustuu entistä enemmän tietoon ja alueelliseen päätöksentekoon ja vähemmän Helsingistä käsin tapahtuvaan sääntelyyn.”
”Eniten kiistelyä on herättänyt vapaa-ajan kalastuksen verkkorajoitus kahdeksaan verkkoon vene- tai pyyntikuntaa kohti. Asia jakoi vahvasti alan järjestöjä valmisteluvaiheessa. Koska kalakannat ovat eri vesistöissä erilaisia, on uudessa laissa mahdollisuus joustaa kahdeksan verkon pääsäännöstä.”
”Lain laajapohjainen ja avoin valmistelutyö otti lähes kahdeksan vuotta. Uudistus on askel kohti kestäviä kalakantoja ja parempia kalansaaliita. Myös tulevat sukupolvet voivat nauttia vahvoista kalakannoista joista riittää kalaa myös kaupan tiskille myytäväksi.”
Lainaukset siis maatalousministeri Petteri Orpon kolumnista kalastuslakiin.
Mutta niin kuin totesin ja olen todennut ennenkin niin meillä on paljon runsas kalasia vesiä. Haukea ja kuhaakin riittää ja niitä pitääkin käyttää. Mutta samaan aikaan on syytä olla aktiivinen herkkien ja heikkojen kalakantojen pelastamiseksi lapsille ja lapsenlapsillekin. Näin itse ajattelen ja tämä on oman ajatteluni perusta tässä. Ei muuta kuin järvelle kalaan…
…
Vaalikahvilalla tänään iltapäivällä Tervakosken ja Hämeenlinnan kiertuepäivän jälkeen. Kahvilassa kivasti oli ollut koko päivän väkeä ja hyviä keskusteluja itsekin pääsin käymään useammankin kahvittelijan kanssa.
Nyt kello 8.35 ja aika suunnata keväiseen kampanjapäivään. Tänään monta kohdetta edessä ja iltapäivällä kello 15-16.45 Riihimäen Kokoomuskahvilalla. Ja sen jälkeen illalla talousalueemme suuri vaalikeskustelu. Siellä hieno edustaa omaa puoluetta.
…
Kello 21.02 ja juuri talousalueemme vaalipaneelista kotiin. Riihimäen ja Hyvinkään Kauppakamari järjesti näiden vaalien ensimmäisen suuren vaalipaneelin ja oli mukava saada olla mukana. Aamupostin uusi päätoimittaja Laura Liski johdatteli keskustelua ja hyvää ja vilkasta ajatustenvaihtoakin saatiinkin aikaan kun työstä, työpaikoista ja yrittäjyydestä puhumassa oli meitä ehdokkaita vasemmalta oikealle.
Minulle kovinkin tuttuja aiheita ja sain aikalailla käydä läpi oman vaaliohjelmani kohtia monessakin kohdassa iltaa. Vaaliohjelmani löytyy siis tuolta Eduskuntavaalit sivun kautta. Ensiis nyt sen laajemmin niihin mene.
Päivään mahtui tänään hieno kietuepäivä Janakkalan Tervakoskella ja sitten Hämeenlinnassa. Ja iltapäivällä parituntia myös Riihimäellä. Kiertue siis jatkuu ja vauhti kiihtyy.
Kiitokset myös palautteesta liittyen aamuiseen blogiini koskiensuojelulaista ja kalastuksesta. Ja muutamasta hyvästä uudestakin huomiosta. Kirjattu on ylös ja viedään eteenpäin. Mutta nyt ajattelin ottaa hieman Laurellin ruisleipää ja teetä iltapalaksi ja kääntää katsetta jo huomiseen. Huomenna aamujunalla suuntaan Tampereelle liikunta- ja urheilumessuille. Siellä minulla kunnia julkistaa tämän vuoden tai oikeastaan viime vuoden Vuoden Liikuntapaikka. Pidetään se vielä salaisuutena. Ja sitten Tampereelta junalla Hämeenlinnaan missä Politiikan Värisuora Aino-Kaisa Pekosen ja Tarja Filatovin kanssa ja vielä illalla sitten Ulkopolitiikan ja Puolustuspolitiikan Puheenvuoro -ilta Riihimäen Kokoomuskahvilalla kello 18.30. Tervetuloa siis mukaan niin Hämeenlinnassa kuin Riihimäelläkin.
Kauppakamarin talousalueemme vaalipaneeli takana. Hyvää keskustelua ja se jatkuu… Kiitos järjestäjille.
