Korona, korona, korona.
Uutiset huutavat tällä hetkellä kaikkialta koronaa. Myös normaalisti kriisienkin keskellä myönteiset urheilu-uutiset ovat nyt täynnä koronaa. Korona siellä ja korona täällä.
Korona aiheuttaa aivan ymmärrettävästi nyt paljon huolta. Monia huolettaa miten maailma ja maamme tästä selviää. Monen kohdalla huoli on ihan omasta alkavasta päivästä. Kaikki tuntemukset ovat luvallisia ja jokainen kokee tällaiset tilanteet tavallaan. Huoli voi olla todella suuri myös silloinkin, kun itsellä menee vielä ihan hyvin.
Korona on muuttanut nyt jo ihan jokaisen arkea merkittävästi. Arjen rutiinit ovat muuttuneet. Tilanne pohdituttaa ja huolestuttaa monia. Aiheuttaa jopa ahdistusta. Voi olla huolta omasta tai läheisten sairastumisesta tai perheen arjesta. Mieltä voi painaa isovanhempien tilanne, oma ja muiden jaksaminen ja jo ennen koronaa sairastuneen selviäminen korona aikana. Huolta aiheuttaa monille myös yksinäisyys ja toimeentulo.
Tässä tilanteessa on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tilanne on meille kaikille ennen kokematon ja poikkeuksellinen. Tunteet voivat olla erittäinkin voimakkaita. Eikä varmasti ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa suhtautua koronakriisiin.
Olen itse saanut näiden viikkojen aikana vähintäänkin satoja viestejä, puheluita ja muita yhteydenottoja. Jokainen heistä on reagoinut tilanteeseen omalla tavallaan. Toinen on ollut vihainen. Joku epätoivoinen. Muutamat välinpitämättömänkin tuntuisia. Monet myös äärimmäisen ahdistuneita. Monilla myös voimattomuuden tunteita. Yhdistävänä tekijänä valtaosassa kuitenkin huoli.
Tällaisessa tilanteessa ahdistus ja huolet voivat kasvaa niinkin suuriksi, että kannattaa purkaa tuntoja vähintäänkin läheisten kanssa, mutta myös tarvittaessa ammattilaisten kanssa. Kun tarvitset keskusteluapua niin apua löytyy esimerkiksi Suomen Mielenterveys ry:n kautta. Kriisipuhelimeen voi soittaa 09- 25 25 0111 ja sekasin.fi -sivulta löytyy apua chatin kautta. Ja apua löytyy myös www.tukinet.net kautta ja myös monista muista kanavista.
Tärkeintä on muistaa, että sinunkaan ei tarvitse jäädä yksin ahdistavien asioiden kanssa tai arjen haasteiden kanssa.
Meidän aikuisten on myös tärkeää seurata sitä miten läheisemme tilanteeseen reagoivat. Isovanhempien tilanne voi olla musertava. Myös pienet lapset voivat reagoida tilanteeseen monin eri tavoin. Ja itse olen myös erittäin huolissani murrosiässä olevien nuorten jaksamisesta. Herkkä aikuistumisen esivaihe voi olla raju kokemus, kun kontaktia ei saadakaan ystäviin tai jopa siihen ensimmäiseen ihastukseen.
Lasten kanssa on hyvä keskustella koronasta. Rauhoittaa ja kertoa esimerkiksi siitä miten taudilta voidaan suojautua ja toisaalta miten sairastuneita hoidetaan. Huoli on hyväksyttävä vaikka virus onkin useimmille vaaraton. Myös uutisia voidaan kodeissa rajoittaa. Ei lasten tarvitse kaikkea kuulla.
Ja matalalla kynnyksellä kannustan myös kääntymän kuntien ja koulujen avun puoleen. Oppilas- ja opiskelijahuollon kuraattorit ja psykologit ovat näinäkin päivinä tavoitettavissa. Opiskeluhuolto toimii ja apua voi pyytää myös oman lapsen tai nuoren opettajan kautta. Jokaisen kasvatuksen ammattilaisen pitää tarttua huoliin ja ottaa ne vakavasti.
Pidetään siis yhteyttä läheisiin ja tuetaan toisiamme. Riskiryhmiin kuuluvia on tärkeä suojella, mutta ”läheisyyttä” ja välittämistä voi osoittaa ja antaa myös etäyhteyksien avulla. Opettakaa myös isovanhemmille WhatsApp-videopuhelut tai soittakaa ihan perinteiseen tapaan. Aikaa voi viettää yhdessä myös etäyhteyksien avulla.
Ja muistetaan myös se, että meistä kuka tahansa voi sairastua koronavirukseen. Jos tuttavapiirissäsi on jo koronaan sairastuneita, niin heihin on hyvä suhtautua myötätuntoisesti. Ketään ei pidä syyllistää sairastumisesta. Ei myöskään syyllistää taudille altistumisesta eikä siitäkään, että tauti on saattanut levitä oireettomana myös muihin lähipiirissä.
Presidenttiä lainaten: Ottakaamme fyysistä etäisyyttä, mutta henkistä läheisyyttä.
Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)