Huolestuneena olen seurannut keskusteluilmapiiriä meillä Suomessa hädässä olevien ihmisten suhteen. Ymmärrän toisaalta, että huoli kotimaassakin on työttömyyden ja monen keskellä suuri, mutta ei sitä voi kuitenkaan verrata sotaan ja ISIL:n julmuuksiin minkä kohteeksi näistä nyt Eurooppaan pyrkivistä valtaosa on joutunut kotimaassaan.
Tilanne Etelä-Euroopassa on siis tiukka ja sieltä pakolaiset pyrkivät eteenpäin Eurooppaan. EU:hun saapui tammi-heinäkuussa lähes 340 000 pakolaista ja tahti vain kiihtyy. Esimerkiksi Saksaan odotetaan tänä vuonna jopa 800 000 pakolaista. Samaan aikaan Itä-Euroopan maat ovat kovinkin nihkeitä taakanjaossa. Hämmentävää kuinka nopeasti oman maan kansalaisten saama apu unohtuu. Näyttääkin siltä, että pian rajatarkastukset palaavatkin EU-alueelle, kun kaikki EU-maat eivät kanna vastuutaan pakolaisista.
Ja samaan aikaan Välimereen on hukkunut yksin tänä vuonna jo ainakin 2 600 siirtolaista. Surullinen kuva Turkin Bodrumin rannalta löytyneestä syyrilalaisesta pikkupojasta pysäyttää. Ihmiset siis hakevat turvaa perheineen henkensä kaupalla. Kuva pienestä hukkuneesta pojasta levisi somessa tänään merkinnällä #KiyiyaVuranInsanlik. Se tarkoittaa Suomeksi ”rantaan huuhtoutunut ihmisyys”.
Toivon, että tämä nyt herättää ihmisyyden ja inhillisyyden myös meissä jokaisessa. Emme saa ummistaa silmiämme toistenkaan hädän edessä. Ainakin itse olen valmis auttamaan. Ja tärkeää on myös tehdä kaikki sen eteen, että tilanteet Syyriassa, Irakissa, Afganistanissa ja Eritreassa saadaan rauhoittumaan. Se on ainoa tae ja turva lopulta. Mutta nyt on autettava.
Ja jos tätä tilannetta ei nyt hoidettu ja olla muutenkin vastuullisia niin edessä voi olla vielä paljon kaoottisempi tilanne. Puhumattakaan jos ruoan ja veden puute saa ihmiset lopulta liikkeelle.
….
Kello 22.16 ja päivä paketissa. Pieni hukkunut poika on tänään puhuttanut. Surullisimmissa kommenteissa kuvaa pidetään osoituksena siitä, että miehet pakenevat ja lapset jätetään. Kyllä sieltä hyvät ihmiset kaikki pakenevat nyt kuolemanpelossa ja lapsen menetys on kauhea paikka kaikille. Toivon inhimillisyyttä.
Toinen mikä on tuntunut erikoiselta on se, että pakolaisten hätää on vähätelty sen takia, että heistä jollain on puhelin ja Adidaksen lenkkarit jalassa. Entisenä opettajana olen hämmentynyt jos meistä suomalaisista moni edelleen luulee näillä alueilla asuvien kaikkien sandaaleissa ja kaavuissa. Olen sanaton.
Mutta siitä olin iloinen, että pieni 5v lapseni tänään sanoi, että hän voisi taas auttaa kun SPR:n kirje hänelle nimellä tuli. Pohti iltapalapöydässä asiaa ja haki hetken kuluttua paperin ja sanoi: ”En mä kauheasti nyt anna, mutta voisin antaa tuon” ja osoitti 15 euron kohtaa valikosta. Ja kysyi sitten, että ”Jääkö tilille vielä moporaha”. Aika ihana.
Mutta nyt päivän työt tehty. Riihimäellä tänään seutukunnan asioita eteenpäin ja yksi mielenkiintoinen uusi yritysasiakin tännepäin kehittymässä. Toivottavasti onnistuvat senkin kanssa. Ja kirjoituspöydän tuoliakin on tänään kulutettu. Muutama puhe tuossa työn alla ja kolumnikin.
..