Illat pimenevät jälleen – joka ilta taivas tulee tummemmaksi ja tähdet taivaalla samalla kirkkaammiksi. Monena aamuna saamme onneksi herätä uuden valkean lumipeitteen tuomaan valontunteeseen. Samaan aikaan joulun juhla lähestyy ja on aika jälleen rauhoittua. Suomen Turku julistaa Aattopäivänä koko Suomeen perinteisen joulurauhan, joka rauhoittaa kaupat ja toivottavasti myös meidät ja sydämemme.
Aattoillan pimetessä kodeissa sytytetään kynttilöitä ja tunnelma on harras. Perheet, sukulaiset, ystävät ja muut keskenään läheiset ihmiset kokoontuvat yhteen. Kodeissa on jo koristeltu joulukuusi, isä on valvonut yön kinkkua paistaen, äiti valmistaa viimeisiä herkkuja joulun juhlasateriaan ja lapset odottavat posket hehkuen jo kovasti joulupukkia.
Joulurauha laskeutuu koteihin ja sydämiin katkaisten toivottavasti ainakin hetkeksi arjen rutiinit. Toivottavasti – meistä kaikkein kiireisimmätkin – malttavat pysähtyä hetkeksi miettimään elämänsä tärkeitä arvoja. Arvoja – on sitten kyse uskosta, suvaitsevaisuudesta, lähimmäisten rakkaudesta, elämän kunnioittamisesta tai jostain muusta vastaavasta. Tämä on tärkeää – yhä tärkeämpää – koko ajan lisääntyvän kaupallisenjoulun keskellä.
Mietin tässä juuri hetken, mistä me sitten löydämme todellisen joulurauhan? Löytyykö se perheen keskellä vai tutun sohvan nurkassa vai luonnossa – lumen keskellä? Minulle se löytyy lapsuudesta tutuista paikoista Lopelta. Siellä on tuttu koti äiti, isä, Ella-täti ja veljeni, illan aikana saan nähdä kummilapsieni riemua, illan suussa käydä joulukirkossa omassa kauniissa kotikirkkossa – minusta Suomen kauneimmassa kirkossa. Joulun perinteinen hämäläinen, Heikkilän talon Hilkka-mummin vanhojen perinteiden mukaan valmistettu, juhla-ateria nautitaan Jouluevankeliumin luvun jälkeen. Täysin vatsoin siirrymme joulukuusen luo, avaamme lahjat ja luemme joulukortteja.
Miten ihanaa onkaan saada itse tehty joulukortti. Siitä näkee, että tekijä on ajatellut juuri minua ja antanut myös aikaansa. Minulle rakkaimpia kortteja ovat ilman muuta kummilapsieni Elisan, Venlan ja Eliaksen tekemät joulukortit. Kummisetä kiittää kortista ja halaa tiukasti puristaen ja kuiskaa: ”Näin paljon kummisetä Sinua rakastaa!” Venla vastaa vielä lujemmin halaten: ”Minä rakastan kummisetä Sinua nääääi—in paljon.”
Kaiken tämän jälkeen Juhlayön kruunaa Timotei-kuoron perinteinen ja harras Jouluyö ja juhlayö – tilaisuus hämärässä kynttilöiden valaisemassa kirkossa. Miten tuntuukaan hyvältä. Turvallinen – rakkaita muistoja sisältävä ympäristö – riittää jo siis hyväksi aluksi. Usein riittää, että saa hetken omaa aikaa.
Ei joulurauha kuitenkaan aivan niin helpolla tule. Ei sitä tee ulkoiset tekijät. Se vaatii meiltä jokaiselta tahtoa ja halua siihen. Voimme tässä epäonnistuakin. Turvakodeissa on varmasti tänäkin jouluna jälleen ruuhkaa. Poliisilla on – pelkään niin – edessä vilkas joulu – valitettavasti. Paineilla, stressillä ja turhautumilla on vain ikävä tapa purkautua suurina juhlapyhinä. Siitä huolimatta ja erityisesti siitä syystä voisimme nyt toivoa yhdessä kaikki, että rauha laskeutuu mahdollisimman moneen sydämeen ja sitä kautta jokaiseen kotiin. Myös niihin koteihin ja perheisiin, joissa esimerkiksi alkoholismin tai perheväkivallan vuoksi on tavallisina viikonloppuina levotonta. Tai joissa on edessä, tai peloissa mukana, perheen ja elämän suuria murheellisiakin muutoksia.
Murheelliselta voi tuntua myös juhlapyhinä yksinäisyys. Sillon kun muut kokoontuvat yhteen perheiden ja sukulaisten kanssa voi yksinäisyyden taakka tuntua vieläkin kovemmalta. On sitten syy yksinäisyyteen mikä tahansa, niin toivottavasti joulua yksin viettävät löytävät hekin oman sisäisen rauhansa ja pääsevät pahimman ahdistuksensa yli.
Joulun tunnelma tulee hyvästä mielestä. Joulu on ehdottomasti valon aikaa, erityisesti sisäisen rauhoittumisen aikaa. Tänä jouluna toivon, että meistä jokainen antaa toisillemme rakkautta – lämmin hymy vaikka vähän vieraammallekin joulukirkon käytävällä voi saada joulun toisen sydämeen.
Haluan toivottaa meistä jokaiselle rakkauden täyttämää Joulun juhlaa.
Jouluna 2005
Timo Heinonen
valtuuston puheenjohtaja