Suomi panostaa koulutukseen. Tämä taitaa olla aika vahva ennakkokäsitys meidän suomalaisten mielissä. Tuoreet teollisuusmaiden tilastot panostuksista koulutukseen kuitenkin kertovat aivan muuta. Suomessa panostus on bruttokansantuoteosuudella mitattuna OECD-maiden keskiarvon alla ja kaukana muista Pohjoismaista. Onko tähän kuitenkaan varaa?
***
Programme for International Student Assessment eli tuttavallisemmin PISA-tutkimus kertoo, että Suomen koululaitoksella menee kuitenkin hyvin. PISA on OECD:n joka kolmantena vuonna tekemä 15-vuotiaiden koulutaitoja mittaava tutkimus. Vuonna 2003 suomalaisoppilaat sijoittuivat tutkimuksessa kiistattomalle ykkössijalle. Neljästä vertailtavasta aineesta kahdessa Suomi sijoittui ykköseksi ja kahdessa toiselle sijalle. Suomea pidetään maailmalla ”Pisa-priimuksena”.
Uskallan hieman tässä kehaista omaa ammattikuntaamme – kollegoitani. Suomalaiset opettajat ovat saaneet aikaan erinomaisia tuloksia näilläkin panostuksilla. Unohtamatta hyvää oppilasainestamme. Koulujärjestelmämme siis toimii, kouluissamme on pätevät opettajat ja opettajankoulutus on ajanmukaista. Mutta laakereille meillä ja yhteiskunnallamme ei ole aikaa jäädä lepäämään.
***
Maamme vahva menestyminen PISA-tutkimuksissa on herättänyt suurta kiinnostusta maatamme kohtaan ympäri maailmaa. Koululaistemme vahvaa menestystä on selitetty mm. kaikille yhteisellä ja kokopäiväisellä peruskoululla ja sillä että oppilaita ei maassamme jaeta ryhmiin suoritustason perusteella ja että koululaisilla on tasavertaiset mahdollisuudet opiskella samoja aineita sosiaalisesta taustasta riippumatta. Nämä ovat asioita joiden tulevaisuus tulee turvata.
Esille on nostettu myös maamme vapaaehtoinen ja maksuton esikoulu, opettajien ja oppilaiden hyvät suhteet, maksuton tukiopetus, laadukas erityisopetus sekä luokalle jäävien oppilaiden pieni määrä. Ja onhan maailmalla ihasteltu ja syitä maamme vahvaan menestykseen etsitty myös vieraiden kielten opetuksesta, maksuttomasta kouluruokailusta sekä itse koulurakennuksista ja hyvin varustelluista ja miellyttävistä opiskeluympäristöistä. Nämä varmasti kaikki ovat totta.
Tärkeinä tekijöinä on mainittu myös saman luokanopettajan ohjaus lähes kaikissa aineissa alakoulussa ja koulutuksen suurta arvostusta yhteiskunnassa. Mutta miksi arvostus ei näy panostuksina?
***
PISA-menestys tai vielä tärkeämpi oppilaiden menestys elämässä ei kuitenkaan tule ilmaiseksi. Kouluissa painitaan jo nyt erinäisten ongelmien kanssa mitkä vaativat pikaista korjaamista. Opetusryhmien ryhmäkoot ovat kasvaneet huolestuttavasti ja tässä on yksi suurimmista uhkista koululaitoksessamme. Lisäksi satsauksia tulee tehdä ehdottomasti myös yleisesti perusopetukseen sekä erityis- ja tukiopetukseen. Myös erityispalvelut tulisi turvata niitä tarvitseville mm. kuraattori, psykologi ja puheterapiapalvelut.
On nimittäin totta, että kunnat eivät itse pysty näihin vastaamaan. Esimerkiksi oma kuntamme Loppi piti pitkään avoinna puheterapeutin virkaa. Tulos: Ei yhtään hakijaa. Tämä vain yhtenä esimerkkinä ja me sentään olemme vain 45 minuutin matkan päässä Helsingistä Helsinki-Tampere kasvukäytävällä. En uskalla edes miettiä mikä tilanne on muualla.
Toinen kysymys on raha. Kuntien talouspohja on kovilla eikä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelakikaan ottanut tähän asiaan lainkaan kantaa. Kunnille ei ohjata lisää varoja tai vastaavasti kuntien järjestämisvastuulla olevia tehtäviä ei lain myötä vähennetä ja siirretä valtiolle.
Meidän kunta teki yhden päätöksistä itse – tiukassa taloustilanteessakin. Siitä olen kiitollinen ja jopa hieman ylpeä. Kuntamme päätti, että maksimiluokkakoko on 27 ja tämän ylittyessä luokka jaetaan kahteen eri opetusryhmään. Iso satsaus kunnalta, mutta minä uskon, että se on vahva satsaus tulevaisuuteen. Tämä satsaus on tulevaisuuden säästö. Minä uskon.
***
Aivan. En unohtanut sitä. Jätin sen vain loppuun. Miten on osaavan ja pätevän henkilöstön laita tulevaisuudessa? Kilpailu kiristyy ja työntekijöitä tarvitaan. Ja nykyiset työelämässä jatkavat opettajat ja muut kasvatusalan työntekijät tarvitsevat täydennyskoulutusta ja tukea työssäjaksamisessa. Eikä esimerkiksi lastentarhanopettajien palkkakaan kovin kummallinen ole. Työ sen sijaan on.
Nyt onkin aika nostaa nämä asiat aktiivisesti esille. Ammattijärjestömme OAJ:n puheenjohtaja totesi jokin aika sitten, että ”Koulutus on Suomen kaltaisen pienen maan tärkein ja konkreettisin tulevaisuudentekijä.”
Satsaukset koulutukseen perusopetuksesta aina ammatilliseen ja korkeakouluopetukseen asti tuleekin olla yksi keskeinen asia tulevissa eduskuntavaaleissa. Asia on sellainen mitä ei yksin kunnissa pystytä ratkaisemaan ja siksi sen on näyttävä tulevissa keskusteluissa ja hallitusohjelmissa. Pelkillä puheilla ja kirjoituksilla ei menestyksemme jatku.
Timo Heinonen
kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja