Ilkka Kononen kirjoitti Forssan Lehden kolumnissaan, jossa hän pohti viime aikoina Suomessa käytyä ulkopoliittista keskustelua. Konosen mukaan pääministeri Sanna Marinin (sd.) hiljattain esittämien Nato-lausuntojen myötä oppositio ja eräät toimittajat lähtivät etsimään ”sensaatiota kirveen silmästä”. Pääministerin lausuntoa kritisoineet, minä mukaan lukien, niputetaan Konosen kirjoituksessa ”liturgiavahdeiksi”.
Kertauksen vuoksi, kyse on pääministeri Marinin 20.1.2022 Reuters -uutistoimistolle antamista kommenteista, joiden mukaan Suomen liittyminen Natoon olisi hyvin epätodennäköistä hänen hallituskaudellaan. Vaikka pääministerin lausunto ei tosiasiassa estä Suomen liittymistä Natoon, oli se huolimaton. Ulkopoliittisen johdon tehtävä ei ole spekuloida Suomen ratkaisujen todennäköisyyksillä. Sekin on hyvä pitää mielessä, että kansainvälisessä mediassa suomalaisen ulkopoliittisen keskustelun kaikkia nyansseja ei välttämättä tunneta yhtä hyvin kuin meillä. Siksi pääministerin on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, millaisia kansainvälisiä viestejä hän antaa. Toisaalta oli hyvä kuulla myös 
ulkopolitiikkaamme johtavalta tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä, että Marinin puheenvuoro ei juurikaan lopulta maailmalla huomiota saanut, hyvä niin.
On myös muistutettava, että eduskunnan yksimielisesti hyväksymässä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa todetaan selvästi Suomen ulkopolitiikan perustaan kuuluvan kansallisen liikkumatilan ja valintamahdollisuuksien ylläpitäminen. Tähän sisältyy olennaisesti mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä. Mikäli liturgiavahtiminen tarkoittaa sitä, että toivoo pääministerin pitäytyvän koko eduskunnan hyväksymissä Suomen turvallisuuspoliittista linjaa koskevissa kannanotoissa, olkoot näin. Terveen demokraattisen keskustelun piirteisiin kuuluu myös kriittisyys.
Suomessa on käyty nyt poikkeuksellisen reipasta ulkopoliittista keskustelua ja tämä onkin hyvin tervetullutta. Kun turvallisuustilanne Euroopassa on kiristynyt ja Venäjän liikkeistä vallitsee epävarmuutta, sekä valtiojohdossa, puolueiden välillä, että kansalaisten keskuudessa pohditaan Suomen kannalta parhaita ratkaisuja. Kun kansallinen keskustelumme aktivoituu, se heijastuu väistämättä myös poliittiseen toimintaa.
Viime kädessä laajan julkisen keskustelun seurauksena syntyy ulkopolitiikan toimintalinja. Ja hyvä näin, sillä yksituumaisuus voi parhaimmillaan olla merkittävä voimavara. Kokoomus on jo ehdottanut puheenjohtajiensa toimesta, miten puolueiden olisi ryhdyttävä sekä sisäiseen että keskinäiseen vuoropuheluun ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Toistan tämän kokoomuksen esityksen, sillä varsinkin haastavina aikoina on pyrittävä löytämään mahdollisimman yhtenäisiä ulko- ja turvallisuuspoliittisia näkemyksiä. Näin toimimalla voimme keskittyä itse linjan toteuttamiseen ja välttää tilanteita, joissa joutuisimme jälkeenpäin selittelemään lausuntojemme merkityksiä.
Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)
Puolustusvaliokunnan jäsen
Valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaoston jäsen