Kiitos Suomen Leijonan I luokan ritarimerkistä – Omistan sen kiitollisena isovanhemmilleni!

Blogi, torstaina 03.12.2015
Rouva Puhemies Maria Lohela luovutti minulle tänään Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön myöntämän Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin. Nöyrä kiitos

Rouva Puhemies Maria Lohela luovutti minulle tänään Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön myöntämän Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin. Nöyrä kiitos

Tasavallan Presidentti, Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien suurmestari Sauli Niinistö on päättänyt antaa 6.12.2015 minulle elämäni ensimmäisen kunniamerkin. Suomen Leijonan ritarikunta on yksi maamme kolmesta virallisesta ritarikunnasta. Ritarikunta perustettiin 11. syyskuuta 1942.

Tänään eduskunnan puhemies Maria Lohela luovutti minulle Oskar Pihlin suunnitteleman Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin. Punaisin nauhoihin oleva risti on valkoiseksi emaloitu Yrjönristi, jonka punaisessa keskiössä on vaakunaleijona.

Isoisäni, rakkaan edesmenneen vaarini, rintapielessä oli aikaan pitkä rivikunniamerkkejä. Arvokkaimpia – ansaittuja sodan taisteluista ja itsenäisyyden puolustamisesta. Toinen isoisäni, Poliisipappa, toimi sodankin aikana poliisin tehtävissä ja isoäidit, mummi ja mummu, lottina. Heidän työlleen, elämäntyölleen ja uhrauksille, haluan omistaa tämän oman ensimmäisen kunniamerkkini.

Lupaan kantaa sitä kunnialla ja tehdä työni hyvin niin että menneidenkään sukupolvien työ ei unohdu. Mutta katson ennen muuta tulevaisuuteen ja siihen, että tämä maa olisi meidän jälkeenkin myös hyvä tuleville sukupolville.

Kiitollisena ja nöyränä Itsenäisyyspäivänä kunniamerkin frakkini sydämen puolelle kiinnitän.

WP_20151115_11_06_37_Pro (2)

Rakas vaarini Paavo Heikkilä joutui nuorena poikana mukaan jo Vapaussodan tapahtumiin. Tässä vaari jatkosodan aikana ja Talvisodan ja Jatkosodan läpikäyneenä hän kantoi päässään loppuelämänsä lähes 100 vuoden ikään asti kranaatin sirpaletta. Sotien jälkeen vaarini ansioitui myös asekätkennässä.

paavo heikkilä2

Vaarini nuorena suojeluskuntapoikana.

Pekka Heikkilä vauvana

Rakas mummini Hilkka Heikkilä ensimmäisen lapsensa Paavo Veli-Pekan eli Pekka-enoni kanssa 1930-luvulla ennen sotia. Sota-aikana mummi kantoi vastuu kasvaneesta perheestä ja sotavuosina syntyneistä äidistäni ja toisesta enostani. Arvostan.

DSC00815

Vaari ja mummi ja vanhin poika Pekka sotavuosien jälkeen.

paavo heikkilä

Ja tässä vielä yksi upea kuva vaaristani armeijan auton kanssa.

DSC00797

Ja tässä sitten mummuni ja poliisipappani Maija ja Juho Heinonen isäni kanssa sotavuosien jälkeen. Mummu toimi myös lottana ja poliisipappa jatkoi sotavuodetkin sisäisen turvallisuuden parissa. Arvokasta työtä.

….

Kello 18.13 ja kyselytunnin jälkeen jo yksi puheenvuoro istunnossa kansalaisaloitteesta.

Kyselytunnilla valtiovarainministeri Alexander Stubb pyysi hienosti anteeksi virheellistä sanomaansa. Minusta on kunnioitettavaa, että osataan ja halutaan suoraselkäisesti pyytää anteeksi, mutta myös että osataan antaa anteeksi. Arvostan.

Tänään siis aamuisen juhlavista tunnelmista kuitenkin ihan tiukan tavallinen eduskuntapäivä. Valtiovarainvaliokunnassa työstimme budjettia kuntoon ja puolustusvaliokunnassa EU:n ampuma-asedirektiivin lausuntoa. Meiltä tulee ehdottoman tiukka ja kielteinen kannanotto ja tämä pitää saada myös koko eduskunnan ja Suomen kannaksi.

 

 

 

 

 

Kommentit