Uusi aamu eduskunnassa ja pitkä päivä käyntiin. Tänään aloitimme tai jatkoimme eilen alkanutta täysistuntoa kello kymmenen ja puhe jatkuu tänään ilta kello kymmeneen. Voi olla, että pääsen jo tänään ääneen oman seitsemänminuuttisen kanssa. Tai sitten huomenna aamupäivällä.
Tänään sitten paikkani suuressa salissa vaihtui. Siirryin Sirpa Asko-Seljavaaran ja Bjarne Kalliksen ja Tanja Saarelan vieresä takariviin muuan Sauli Niinistön paikalle. Hyvä paikka. Hieno ryhmä meitä nyt takapenkissä – legendaarisessa sellaisessa. Eli takarivin neljällä paikalla nyt Henna Virkkunen, Sampsa Kataja, Petteri Orpo ja minä. Nuoret siis siellä.
Nyt täysistuntoon…
….
Aamulla ensin kello 10.00 nimenhuuto ja tämän jälkeen jatkoimme hallitusohjelmakeskustelua. Pääministeri Matti Vanhanen esitteli eilen ohjelman ja tämän jälkeen oikeastaan käytännössä kaikki kansanedustajat käyttävät seitsemän minuutin puheenvuoron ohjelmasta tai jostain sen osasta ja sen lisäksi uudet ministerit esittelevät omaa osuuttaan. Lisäksi näiden ministerien puheenvuorojen jälkeen tavallisesti käydään myös lyhyt depati eli nopeatempoinen keskustelu minuutin puheenvuoroin. Tällaisella minuutin puheenvuorolla avasin oman puhujaurani suuressa salissa ja ei aivan vaatimattomasti ulko-, turvallisuus ja EU-politiikasta. Ulkoministeri Ilkka Kanerva piti oman esittelypuheenvuoronsa ja tämän jälkeen varapuhemies Seppo Kääriäinen avasi depatin. No päätin ottaa haasteen vastaan ja painoin vastauspuheenvuoropainiketta ja nousin ylös. Itse asiassa uskoin, että en uutena kansanedustajana näin tärkeästä aiheesta pääse puhumaan. Alkuun eduskuntaryhmien puheenjohtajat kävivätkin keskustelua, mutta yhtäkkiä varapuhemies Kääriäinen totesi, että ”Seuraavaksi edustaja Heinonen”. No mikäs siinä sitten muuta kuin ylös ja puhumaan. Käsittelin puheessani EU:n ydintä ja Suomen roolia EU:ssa sekä Suomen puolustuspolitiikkaa. Totesin tyytyväisyydellä, että uusi hallitusohjelma kirjaa Suomen toimivan EU:n ytimessä ja, että puolustuksemme tulee tulevaisuudessakin rakentumaan yleisen asevelvollisuuden varaan. Varovasti otin kantaa myös siihen, että omasta mielestäni päättyneellä eduskuntakaudella Suomi ei ole riittämiin ollut EU:n ytimessä ja toivoin, että ulkoministeri Ilkka Kanervan ja Matti Vanhasen johdolla saamme Suomen palautettua päätöksenteon keskiöön. Se on nimittäin paras ja ainoa paikka missä äänemme voi oikeilla henkilöillä kuulua.
Kanerva viittasi omassa seuraavassa puheenvuorossaan puheeseeni ja hetken kuluttua yllätyksekseni tuli takapenkkiin ja kätteli ja kiitti hyvästä ja rohkeasti avauksesta ulkopolitiikan saralta. Vapaavuoren Janne tuli seuraavaksi ja totesi, että harvoin kansanedustajan neitsytpuhetta tulee ulkoministeri oikein kädestä kiittämään ja hetken kuluttua ministeriaitiosta takapenkkiin asteli myös puheenjohtajamme ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja oli samalla asialla. Tuntui hyvälle. Näin oli puhujaura siis avattu.
Jo tuntia myöhemmin illansuussa sitten pidin varsinaisen hallitusohjelmapuheenvuoroni eli sen seitsemänminuuttisen. Käsittelin pääasiassa perhe, päivähoito, koulu ja opiskeluasioita. Päätin keskittyä näihin tässä puheenvuorossa. Lisäilen nuo puheeni tänne huomenna kun pöytäkirjat valmistuvat.
Nyt jälleen jo kotona. Pitkä päivä takana ja vielä huomenna samanlainen kaksitoistatuntinen hallitusohjelman käsittelyyn. Tämän tiedonantokeskustelun kuluessa tehtävistä ehdotuksista äänestetään perjantaina 27.4.2007 kello 13.00 alkavassa täysistunnossa.