Vähän tuo flunssa valvotti. No nyt jo ylhäällä ja parempi olo. Herätys alkoi kesämökin varashälytyksellä. Vielä en tiedä mitä siellä on, mutta kohta se selviää.
Tänään ohjelmassa opetusta yläkoulussa taloustiedossa ja toimistotöitä.
…
Kaikki Pekkalassa kunnossa. Hälytys oli siis turha. Isä ja Äiti kävivät tilanteen tarkistamassa ja hälytyksestä ei siihen mennyt kuin muutama minuutti. Kyllä ne laitteet toimii.
…
Päivä meni vähän vielä flunssaisena. Pekkalassa kävin nopeasti tarkistamassa vielä hälytinlaitteet ja vähän töitä sain tehdyksi. Sitten yläkoululla pari tuntia taloustietoa. Siirryimme kirjapidosta nyt verotuskysymyksiin. Mielenkiintoisia juttuja.
Huomenna teen aamusta muutaman Motorforum jutun sunnuntaiksi valmiiksi. Sitten AKK-Motorsportin uuden toimitalon avajaisiin ja sieltä lentokentän kautta Rovaniemelle. Rovaniemellä lauantaina talvikauden päätösralli Suopunki-ralli. Sunnuntaina aamukoneella Vantaalle ja vielä Motoforumin sunnuntaikoostaminen. Vauhtia siis riittää. Toivottavasti ei vaarallisia tilanteita.
Äsh… kun tätä blogia kirjoitan niin Word-tekstinkäsittely oikolukee tätä koko ajan. Ihmettelin viivoja joita se tarjoaa virheellisten sanojen alle. Minulle ne kaikki samanlaisia harmaita – mutta ovat kuulemma Sadun mukaan punaisia ja osa vihreitä??? Siinä sitten pitäisi saada virheet korjattua. Anteeksi jos siis joku jää huomaamatta. Opettajaihminen ei saisi sellaista kyllä edes hyväksyä saati anteeksi pyydellä 🙂
Joo se on sukuvika tuo värisokeus. Rakas enoni Pekka oli myös värisokea ja esitteli tyytyväisenä vihreää toppatakkia ruskeana. Niinpä. No on minullekin sattunut. Kerran – nyt jo yläkoulun 9.luokalla oleva – luokkani, Riina, Rosanna, Annika, Sari, Otto, Karri jne., taiteilivat pölypastelleilla eläimiä. No minä opettajanakin innostuin ja otin oman kuva pöydälle ja aloin hahmotella siihen Kimber-hevosta. No omasta mielestä näytti hyvältä ja ope taisi innostua enemmän kuin oppilaat konsanaan. Tuntien kuluessa oppilaita alkoi yksi toisensa jälkeen käydä pöytäni luona. Kehuivat ja katselivat. Kohta taas seuraava ja kohta seuraava. Minä se vaan tein ja tein. Sitten luokka alkoi hieman supista ja kai hihitelläkin. Ihmettelin, että mikäs nyt. No sitten – olisikohan ollut Anna, joka vastasi kysymykseeni, että mitäs te nyt naureskelette, että ”Opettaja, se on kyllä tosi hieno se sun hevonen, mutta se on vaan vihreä???” No aika naurun remakka siitä sitten irtosi ja eivät meinanneet millään uskoa, että minulle se oli juuri oikean ruskea täplikäs hevonen. Aika hauska muisto ja varmaan nyt jo murrosikäiset nuoretkin sitä vielä nauravat ja vanhaa opettajaansa siinä sivussa. Se oli kyllä aivan ihana ja upea luokka. Onnea heille kaikille elämän teillä.
Kun nyt muisteleen ryhdyin niin täytyy vielä sen verran todeta, että kuudennen luokan kiitospuheessa luokalleni toivoin, että olisi kiva jos entistä opea vielä kesäkuussakin voisi moikata. Ja täytyy sanoa, että moikkaavat edelleen. Kaikki ja tosi reippaasti. Se on ihana tunne opelle. Tänään juuri viimeksi Sari ja moni muu. Kivoja oppilaita olivat ja ovat.
Mukava oli myös Launosten koulun luokka ennen tuota edellä kertomaani. Ehdin heidän kanssa olla vain hetken, mutta jotain ihmeellistä sinä aikana tapahtui. Luokka jäi mieleen ja ne nuoret. Jännittävä suhde kehittyi siihen luokkaan ja heidän vanhempiin. Ja opettavainen ja tärkeä vuosi oli myös vuosi Kissankellon erityiskoulussa ja sitä ennen yläasteella puolivuotta matematiikan opettajana. Parhaita oppikouluja elämään.
Ja täytyy sanoa, että samaa hienoa sarjaa jatkaa tämä toistaiseksi viimeisekseni jäänyt luokkani. Antsa, Osku, Vili, Hennu, Hanna, Nanne, Heli, Lilja, Viliina jne. Kivoja oppilaita ihan jokainen, joiden elämää lupaan eteenpäin seurata.
Voih! Tulipa ikävä koulua ja oppilaitani. Ja työkavereita. Usein ikävä.