Pitkä päivä takana ja nyt vasta koneen ääressä. Tänään siis takautuvasti kaikki. Aamulla ensin eduskuntaan ja kun aamupäivälle ei ollut sovittu kokouksia niin sain hetken aikaan tehdä töitä työhuoneessakin. Aamulla kuitenkin tavan mukaan ensin aamun lehdet – kotona Hämeen Sanomat ja Aamuposti ja sitten eduskunnassa Helsingin Sanomat ja iltapäivälehdet ja nykyisin myös Etelä-Suomen Sanomat. Joskus Turun Sanomatkin jossa mm. ulkoministerimme kolumneja. Lehdistä tänään esille nousi erityisesti Hämeen Sanomien uutisoimana Hämeenlinnan moottoritien kattaminen kaupunkialueelta. Aikanaan kun asia nousi esille niin esittäjiä pidettiin vähintäänkin suuruudenhulluina ja asiaan ei uskottu, mutta nyt homma etenee ja minusta ainakin mielenkiintoinen hanke. Hanke joka peittää moottoritien melun alleen ja yhdistää kantakaupungin ja Kaurialan ja samalla luo eloa lisää keskusta-alueelle verrattuna kovaa vauhtia kasvavaan Tiiriöön. En näe mitään syytä miksi asia ei saisi edetä, jos ja kun se muutamia siltoja ja kunnallisteknisiä ratkaisuja lukuunottamatta rakennetaan yksityisellä rahalla – asuntoja ja liiketiloja.
Hämeenlinnasta kun tuli puhe niin tänään sain eduskuntaan aamupäivällä lisäksi vieraaksi Kaurialan lukion väkeä. Tarja Filatovin ja Kirsi Ojansuun kanssa isännöimme ja emännöimme lukion väkeä ja erittäin mukavaa väkeä olikin. Hyvää keskustelua ryhmähuoneissamme ja lehtereillä ja kiinnostus taloon ja yhteisiin asioihin hyvää. Ehdinkin mukavasti tunnin verran joukkojen kanssa kierrellä ja keskustella ennen sivistysvaliokunnan kokousta jossa tänään esillä oli vain isona asiana vanha ns. vapaakappalelaki joka laajenee nyt kattamaan erilaisten teosten tallettamisen mm. kymmenen tv-kanavan ohjelmavirran kokonaisuutena. Iso asia mikä on työllistänyt varsin paljon.
Valiokunnan jälkeen isoon saliin missä tänään sitten kohti lopullista päätöstä eteni opintorahan ja vapaantulon rajojen korottaminen. Sain pitää käsittelyn ensimmäisen puheenvuoron (löytyy jälleen siis tuolta Eduskuntatyö-sivulta) ja omassa puheenvuorossani en voinut olla hieman kritisoimatta demareita siitä, että nyt osa vaatii puheissaan lain aikataulun aikaistamista puolella vuodella. Eli sama joukko vaatii tätä, joka ei viime kaudella asiaa halunnut korjata. Hieman erikoinen asetelma – niinpä. Muuten toin esille esityksen hyvät vaikutukset opiskelijoiden tuloihin ja myös työnteon kannustavuuteen ja myös sen, että tulevaisuudessa opintotukea tulee kehittää säännöllisesti ja hoitaa asiaan niin kuin nyt tehdään. Esille noussee varmasti erilaisissa elämäntilanteissa elävien opiskelijoiden tilanteet. Pää on nyt kuitenkin avattu.
Puheenvuoroni keräsi runsaasti kiitosta ja huomiota. Kiitos niistä. Tämä yksi sellainen minun sydämenasia joka vahvasti esillä myös kampanjassani ja sen ohjelmassa ja muutenkin. Jatkamme.
Täysistunnon jälkeen olin sopinut treffit europarlamentaarikkomme Ville Itälän kanssa. Suuntasimme eduskunnasta vauhdilla kohti Tammelaa pimeitä teitä pitkin ja siellä odottikin täysi sali hämäläisiä kokoomuslaisia Hämeen Kokoomuksen piirikokouksessa. Sieltä siis juuri hetki sitten kotiin. Ympäripyöreeksi siis venyi tämäkin. Villen kanssa ehdimme puolentoista tunnin ajomatkan aikana keskustella asiat laidasta laitaan ja keskustelu jatkui sitten Tammelan kunnantalollakin. Erinomainen alustus ja rohkea puheenvuoro. Itälä arvosteli kovin sanoin maamme Eu-politiikkaa ja sitä kuinka aina juhlitaan torjuntavoittoja saavuttamana koskaan oikeaan voittoa. Itälä korosti, että nyt huomenna maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä sopimus jolla 141-tuki säilyy nykytasolla ja tulee pysyväksi on malli sitten mikä tahansa ja jos asia ei muuten etene niin pelissä pitää käyttää kaikki kortit. Jopa asian koplaaminen EU:n perussopimuksen allekirjoittamiseen. Itälä kritisoikin sitä miksi asiaa ei nostettu kesällä esille ja tehty asiasta kynnyskysymys. Italia teki vastaavan – vaati yhden parlamenttipaikan lisää. Sai sen ja lupasi hyväksyä Lissabonin sopimuksen vastan tämän jälkeen. Ainoa joka sai kiitosta asian hoidosta oli ulkoministeri Ilkka Kanerva. Itälä totesi, että Barroso ei normaalisti ulkoministereitä tapaa, mutta Kanervan tapasi ja Kanerva aivan oikein ilmoitti, että 141:ssä ei ole mahdollisuutta antaa periksi ja se määrittelee vahvasti maamme suhtautumista EU:hun. Olen samaa mieltä. Tässä nyt jotain lyhyesti.