Päivä tänään venynyt jo iltapäivän puolelle kun konelle ehdin. Tänään aamulla siis tiukasti töitä jo ennen lakivaliokuntaa ja sitten siellä tiukka kuuleminen arpajaislainsäädännön uudistamisesta. Sivistysvaliokunnassakin maksimimittainen kokous kun jatkoimme työtä yliopistolainsäädännön kanssa. Tuokin iso kokonaisuus etenee ja vielä lukuisia kuulemisia jäljellä. Palataan niihin kun työ saadaan päätökseen. Päivällä myös vieraanani kävi lähes 100 Jokioisten yläkoulun ysiluokkalaista. Olikin mukava nähdä aktiivisia nuoria ja sellaisia jotka rohkeasti kyselivät ja halusivat tietää. Tiukka päivä tosin antoi aikaa hieman turhan niukasti näille vieraille. Heidän kanssaan olisi ollut mukava viettää useampikin hetki.
Eilen illalla pohdin vielä tuota Presidenttifoorumin antia. Yleisesti erinomainen ja hieno kokemus ja tunsin olevani erityisasemassa saadessani kuulla kaikki presidenttejämme samassa pyöreässä pöydässä. Se mikä jäi vaivaamaan oli presidentti Halosen ja Ahtisaaren erikoinen nokittelu. Tai oikeastaan se miten Halonen suhtaui Ahtisaaren puheenvuoroihin. En ymmärtänyt. Lehdissä presidenttien keskustelu otsikoitiin mm. näin ”Halonen ja Ahtisaari ottivat yhteen!” ja ”Halonen ja Ahtisaari ottivat mittaa toisistaan”. Ja Timo Haapala otsikoi bloginsa: ”Halosen ja Ahtisaaren nokittelua – kemiat eivät toimi”. Halonen ilmaisikin mielipiteensä varsin näkyvästi puistellen päätään ja pyöritellen silmiään Ahtisaaren puheille. Ehkä syykin kemioiden toimimattomuudelle löytyy tuosta Haapalan blogista. Haapala kirjoittaa mm. näin: ” Ei ihme, että Ahtisaari olikin viime presidentinvaaleissa kokoomuksen Sauli Niinistön ehdokkuuden takana. Ahtisaari olisi tukenut Niinistöä jopa julkisesti, mutta sen esti hänen tuolloinen YK-tehtävänsä – siinä kun ei voi näyttää väriä kotimaan politiikassa. Mutta voi vain arvata, kumpaa Ahtisaari äänesti.”
Kannattaa lukaista vaikka koko kirjoituskin. Tästä Timo Haapalan blogiin.
Mutta nyt siis kahvit juotu. Lounaaseen ei aikaa tänään. Istunto jo odottaa.
….
Istunnossa tänään kävimme läpi vielä hyvässä ja kiivaassakin keskustelussa tämän vuoden ensimmäisen lisätalousarvion asioita. Meillä on hyvä täydennys tälle vuodelle nyt tehtynä ja saamme liikkeelle paljon elvytyshankkeita mm. homekoulujen ja muiden korjauksia sekä merkittävästi työllistäviä ja keskeisiä liikennehankkeita. Teemme suuret panostukset myös energiatehokkuuteen, koulutukseen, työvoimapoliittisiin toimiin sekä t&k-rahoitukseen. Elvytyksessä tärkeää on se, että investoinnit lähtevät liikkeelle nopeasti. Mutta myös se, että ne työllistävät ja edesauttavat tulevaa kasvua. Elvytysvaikutus siis ilmeinen kun otetaan mukaan myös kotitalousvähennyksen korotukset ja laajennukset, rakennusten korjausavustukset ja paljon muuta.
Tänään ryhmäpuheenvuoromme piti Jari Koskinen ja minusta erinomaisesti kävi läpi nykytilanteen – taudin sen kuvan ja sen hoidon. Olen täysin samaa mieltä, että täytyy kiittää, että meillä on tällainen hallitus. Nytkin opposition ehdottamat aivan älyttömät ja vielä pysyvät menonlisäykset olisivat todellakin tuhontie. Täysin vastuutonta tässä taloustilanteessa. Se on totta, että rahoitusmarkkinoiden kriisi on jo nyt johtanut myös reaalitalouden taantumaan. Ja mikä pahinta se uhkaa johtaa myös julkisen talouden kriisiin. Työtä siis riittää ja nyt on tärkeintä, että elämme ajassa ja teemme oikeita ratkaisuja riittävällä volyymilla ja oikealla ajoituksella. Velanotto on tässä tilanteessa ehdottoman oikea ratkaisu, kun tällä kertaa – erilailla kuin 90-luvulla – maamme sitä saa. Jos nyt löisimme hanat kiinni ja leikkaisimme vielä päälle niin vain pahentaisimme tätä tilannetta entisestään. Taloutemme on nyt erilaisella tolalla lähtökohtaisesti ja sen takia voimme ottaa hallitusti lisää nyt velkaa. Se on tärkeää, että voimme turvata tässä tilanteessa palvelutason.
Koskinen totesi tänään, että ”lähtökohtana tässä tilanteessa on oltava se, että työllisyydestä ja kansalaisten työkyvystä pidetään kaikin keinoin huolta. Näin olemme entistä vahvemmassa kunnossa, kun vienti lähtee jälleen vetämään, kasvu alkaa ja markkinoita jaetaan uudelleen.” Olen samaa mieltä ja näin meidän tulee elää ja tehdä. Onneksi hallitus on vahva ja vahva on myös yhteinen tahtomme.