Uusi aamu ja kello jo kohta kahdeksan. Istun tässä työhuoneessani eduskunnassa ja kohta alkaa päivän kokousrumba. Ensin eduskunnan kirjaston hallituksen kokous ja sitten sieltä valiokuntiin. Lupasin palata tuohon Tarastin työryhmän esitykseen mahdollisimman pian. Sen teen huomenna kun saan tuon esityksen itselleni kokonaisuudessa.
…
Päivä edennyt vauhdilla. Tuo vaalirahoitustyöryhmän esitys on puhuttanut paljon ja siihen siis palaan täälläkin myöhemmin. Tänään kuitenkin pääpaino työssä ollut ensi vuoden budjetin parissa niin ympäristövaliokunnan kuin sivistysvaliokunnankin osalta. Itseasiassa tuon ruuhkan takia siirsimme tälle päivälle suunnitellun perusopetuslain uudistamisasian seuraavaan kokoukseen. Sellaista se joskus on.
Tänään hyväksyimme myös lakivaliokunnassa käsittelemämme lain, jolla ns. pikavippien saaminen yöllä loppuu eli jatkossa niin, että kello 23 jälkeen haetut tai tilatut pikavipit saa tilille vasta seuraavana aamuna kello seitsemän. Idea siis se, että yöaikaan esimerkiksi ravintolassa ns. harkintakyvyn heikentyessä ei tällaisia pikavippihakemuksia enää tehtäisi kun rahaa ei samaan hätään enää saisi. Minusta siis aivan kannatettava ja perusteltu muutos jolle todellakin tarvetta ja tilausta. Asia tänään hyväksyttiin istunnossa ja se tulee voimaan noin kuukauden päästä. Minusta hyvä näin. Itse olen näitä aiheita eduskunnassa pitänyt säännöllisesti esillä ja mm. esittänyt toimia alaikäisten velkaantumisen hillitsemiseksi ja estämiseksi. Tämä ei nyt aivan samaan kohderyhmään suoranaisesti osu, mutta samaa huolta holtittomasta rahankäytöstä ja velanotosta kuitenkin.
….
Kello 20.51 ja juuri Vaahteramäen Ratsastuskoululta kotiin. Olipa hyinen sää vaikka lämpöasteita olikin muutama. Tuuli ja viima sen tekivät, mutta onneksi upea maneesi tälläkin säällä teki ridahetkestä nautinnon. Kertakaikkiaan hieno tunne ja rentoutunut tunne tähän puoliväliin viikkoa.
Päivän uutisiin kuului se, että kansainvälinen lehdistö on nostanut nyt Nobel-palkitun entisen presidenttimme EU:n presidentin virkaan sopivien joukkoon. New York Times mm. mainitsi Ahtisaaren yhtenä varteenotettava nimenä ja itse olen enemmän kuin tyytyväinen tästä. Ahtisaari on loistava ehdokas tuolle tärkeälle paikalle, jossa tosin taitaa tiukimmin kiinni ainakin vielä olla Tony Blair. Itse olen sitä mieltä, että Ahtisaaren nimen nouseminen mukaan tähän taistoon on maallemme erittäin myönteinen asia eikä missään tapauksessa haittaa sitä, että hallituksemme ja me olemme asettaneet komissaariehdokkaaksemme erinomaista työtä Euroopassa tehneen Olli Rehnin. Itse voin liputtaa Suomenlipulla kummankin puolesta täysillä. Heidän tapaisia vahvoja vaikuttajia on hieno tarjota muille maille ja uskon, että Euroopan presidentiltä vaadittavaa juuri oikeanlaista karismaa olisi Ahtisaaressa ja vahvaa osaamista ja yhteistyöntaitoa Rehnissä.
Niin olen luvannut hieman kommentoida täällä tuota Lauri Tarastin Vaali- ja Puoluerahoitusta uudistaneen tai uudistuksia esittäneen työryhmän työtä. Totesin aiemmin, että oli valitettavaa, että oikeusministeri Tuija Brax ei antanut työryhmämme riittävää aikaa asian valmisteluun. Työryhmän tehtävä muuttui ja tarkentui ja sai uusia vivahteita niin monta kertaa tässä viime kuukausien ja kesän aikana, että työ jouduttiin usein aloittamaan jopa aivan alusta. Vielä alkukesästä ei ollut tietoa keskustan säätiö-rahoituksista yms. ja ne muuttivat tätä työtä merkittävästi ja vaikuttivat sen aikatauluun. Itse olisin toivonut, että nyt kun ainakin hetkeksi on tyyntä niin olisimme antaneet Tarastille ja joukolle mahdollisuuden käydä läpi kesän tapahtumat ja niiden vaikutukset tähän uudistustyöhön. En ymmärrä mikä kiire Braxilla oli asiaa runnoa eteenpäin, kun vaaleja ei ole nyt näköpiirissä ja seuraavat normaalilla ajalla tulevat vaalit ovat vasta 2011. Muutama kuukausi työaikaa perusteelliselle työlle olisi ollut helppo antaa ja ennen muuta järkevää antaa. Se nyt ensimmäinen selkeä arvostelu tälle työlle ja ennen muuta oikeusministeri Braxille tässä asiassa.
Jos nostan tässä muutaman asian esille mitä työryhmä esittää ja kommentoi niitä. Aivan aluksi, Tarastin työryhmä esittää, että puolueiden kampanjoille asetettaisiin katot eduskunta- ja presidentivaaleissa miljoonaan euroon ja kunta- ja EU-vaaleissa raja olisi puoli miljoonaa. Tämä on sinänsä ihan perusteltu ja hyvä esitys, mutta toki sellainen mitä lähes mahdoton valvoa. Ehkä parhaiten ongelmaa voi kuvata vaikkapa SAK:n tv-mainoskampanjoilla SDP:n hyväksi. Ne eivät kuuluisi tämän kampanjakaton piiriin. Eli se siitä ja sen toimivuudesta.
Sitten työryhmän erittäin hyvä esitys josta pisteet porukalle. Eli Tarastin johdolla esitetään puolueille reaaliaikaista ilmoitusvelvollisuutta yli 2000 euron lahjoituksista aina kuukauden kuluessa ja tämä tiedot seurattavissa netissä. Erinomainen esitys jonka uskon leviävän myös maailmalle. Jos ja kun tämän teemme niin olemme selkeästi avoimuudessa edelläkävijöitä. Erinomainen esitys.
Mutta sitten ne isot ongelmat joissa myös sanavapaus ja jopa perustuslaki ongelmia. Eli kyse kampanjakatoista. Esityksessä ehdotetaan eduskuntavaaleihin 50 000 euron rajaa mainontaan ja kuntavaaleissa 10 000 euron mainontarajaa ja eurovaaleissa 80 000 euron mainontakattoa per ehdokas. Tämän esityksen ovat jo tyrmänneet mm. valtiosääntöoikeuden asiantuntijatkin. Olen täysin samaa mieltä. Peruslähtökohdaltaan idea on ihan hyvä. Mutta sitten ne mutat. Miten tällaista valvotaan ja mitä siihen lasketaan? Tiedän esimerkiksi, että eräs avoimuuden puolesta puhuva puolue tai sen lehti tarjoaa omille ehdokkailleen uskomattomia alennuksia lehdessään. Joku toinen ostaa mainostilan normaalilla hinnalla ja peli on jo siinä vaiheessa epäreilua.
Perustuslakivaliokunta on jo aikanaan todennut, että mainonta on osa sananvapautta ja sitä on voinut rajoittaa vain alkoholin ja tupakan suhteen. Ja tässä on iso ongelma. Asiaan perehtynyt Valtiosääntöoikeuden asiantuntija professori Ilkka Saraviita kuvasi ongelman hyvin: ”Mainonta tähtää mielipiteisiin vaikuttamiseen. Silloin maksulliselle mainonnalle asetettavaa kulukattoa on pidettävä vakavana sananvapauden käyttöä rajoittavana seikkana”.
Samaan aikaan mainonnan rajoittaminen aiheuttaa Saraviidankin mukaan myös yhdenvertaisuusongelma, koska esimerkiksi lehtien ilmoitushinnat vaihtelevat vaalipiireittäin. Ja ehdokkaittainkin. Niin se kuulemma on. Tai esimerkiksi meidän Hämeen vaalipiiri missä tv-mainontaan täydenkattavuuden saamiseksi tulee käyttää ainakin Helsingin, Tampereen ja Lahden aluemainontaa, kun samaan aikaan toisissa vaalipiireissä pääsee yhdellä aluemainonnan mainospaketilla. Eli se siitä tasapuolisuudesta.
Ja itse en tällaista kampanjakattoa halua siksikään, että se laittaisi aivan epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen uudet tuntemattomammat ehdokkaat ja loisi tilanteen jossa ns. julkkiset ja muut viikkolehtien kansikuvatilaa saavat saisivat aivan erilaiset lähtökohdat uusiin vaaleihin. Jos ei sitten tämä vaalirahakohu ole jo ryvettänyt niin pahasti, että jatkopestistä ei kannata edes haaveilla.
Tai miettikääpä sitä, että miksi toisen mainospottiin laskettaisiin moottoritien varresta ostettu ”clearchannel”-mainospaikka, mutta ei toisen saamaan ladon seinää vielä paremmalla paikalla jne.
Eli tässä nyt muutamia esimerkkejä siitä miksi minä en tuollaisia valvonnan kannalta täysin mahdottomia ja tulkinnanvaraisia kampanjakattoja ole kannattamassa vaan olen kannattamassa sitä, että myös ehdokkaat joutuisivat kertomaan rahoituksensa reaaliaikaisesti esimerkiksi viikottain ja näin avoimuus ja läpinäkyvyys olisi aitoa. Olen vakuuttunut, että esimerkiksi Ben Zyskowicz pääsee eduskuntavaalikampanjassa huomattavasti pienemmällä rahalla läpi ja saa itsensä näkyviin kuin uusi tulevaisuuden kansanedustajamme Heidi Ekholm-Talas seuraavissa 2011 eduskuntavaaleissa. Siinä esimerkiksi yksi hyvä esimerkki. Tai katsokaapa tulevia viikkolehtien kansia ja sitä kuka tai ketkä niissä saavat sen ilmaisen mainostilan jos sen osaavat oikein ja hyvin käyttää. Kymmenien tuhansien eurojan mainoksia ne. Ja eivät siis nekään olisi mainoskattojen piirissä.
Mutta tässä siis joitain nostoja ja pohdintoja tuosta Lauri Tarastin työryhmän työstä. Jotain siitä työstä kertoo sekin, että tuleva ehdotus ei ole yksimielinen. Ei lähellekään. Kahdestatoista työryhmän jäsenestä seitsemän jätti eriävän mielipiteen esitykseen ja en edes muista kuinka monesta eri kohdasta työryhmässä äänestettiin. Tämä menee minusta osittain tuo aivan turhan kiireen ja siis Braxinkin piikkiin. Toivotaan, että järki voittaa ja saamme hyvän ja läpinäkyvän rahoituslainsäädännön seuraaviin vaaleihin. Sen suomalainen demokratia nyt vaatii ja ansaitsee. Ja sen myös me kaikki suomalaiset tämän kohun jälkeen ansaitsemme.