Tänään Maanpuolustuskurssilla aiheina huoltovarmuus ja mm. ruokahuolto kriisiolosuhteissa. Kello jo yli kuusi ja näyttää siltä, että eilisen ”takatalven” jälkeen tulossa keväisen aurinkoinen päivä. Lyhyesti vain näin aamunavaus täällä ja kohta Kruununhaan Maneesia kohden. Pitkä päivä tänäänkin luvassa.
…
Päivä jälleen takana ja taas opittu monenlaista uutta ja kerrattu vanhaa.
Mutta tänään ajattelin muutamaa asiaa täälläkin kommentoida hieman. Haluan alkuun kiittää viesteistä liittyen koulukiusaamiskirjoituksiini ja esityksiini. Näyttää siltä, että toimenpiteeni saavat käytännössä varauksettoman tuen ja ongelmiin on nyt oikeasti halua ja tarvetta puuttua. Muutamissa palautteissa on peräänkuulutettu resursseja. Olen niistä täysin samaa mieltä. Jokaisen kunnan tulee hoitaa resurssit kuntoon niin päivähoitoon, esiopetukseen, peruskouluun kuin muihin kouluihin ja oppilaitoksiin. Riittämiin siis aikuisia ja ammattilaisia tekemään työtä. Ja myös riittävästi sitten erikoisosaajia kun sellaista apua lapsi tai nuori tai perhe tarvitsee. Esimerkiksi kaikissa kunnissa ei ole kunnossa esimerkiksi oppilashuoltoasiat esimerkiksi koululääkärin, kouluterveydenhoitajan, koulukuraattorin ja koulupsykologin palvelut. Vaatikaa nyt ihmeessä omissa kunnissanne tämä resurssipuoli pika pikaa kuntoon.
Mutta sitten tarvitaan myös tiukennuksia ja selvennyksiä lakiin ja näitä olen nyt seuraavana stepinä sitten esittänyt. Yhtenä isona ja konkreettisena juuri tuo kouluväkivallan ja koulukiusaamisen kirjaaminen selkeästi rikoslakiin. Toivotaan, että se asia siis etenee sillä huolemme ja ajatuksemme näyttävät olevan kovinkin yhtä.
Mutta sitten hieman aiheesta lisää. Tänään sain käsiini Mannerheimin Lastensuojeluliiton raportin joka osoittaa, että aina vaikka resurssit olisivat määrällisesti ok niin muuten toiminta ei olekaan sellaista mikä lapset ja nuoret tarvitsevat. MLL:n raportti paljastaa aika karulla tavalla miten nuoret eivät luotakaan ammattiauttajiin. Kyse on epäilystä että voiko he kuitenkaan auttaa ja yleiseen epäluuloon.
MLL:n tiedotteessa raportin sisältöä kuvattiin hyvin lasten ja nuorten puhelimen päällikön Tatjana Pajamäen sanoin: ”nuoret kertovat, että tapaamisissa on vaikeaa tai mahdotonta tuoda omaa oloaan julki. Tilanteet ja tapaamispaikat on koettu epämukaviksi, eikä nuori ole osannut tai uskaltautunut tuomaan isoa asiaansa esille. Jotkut nuoret viestittävät, että puhuminen ylipäätään pahentaa heidän oloaan, mutta tätä ei oteta tosissaan.”
MLL:n tiedotteen mukaan ”ammattiavun piirissä olevat nuoret kuitenkin kertoivat yhä useammin päivystäjille, etteivät koe saavansa ammattilaisilta apua. Kohtaamiset ovat aikuiskeskeisiä, eivätkä nuoret välttämättä uskalla tai löydä tapoja kertoa ongelmistaan”.
”Nuoria askarruttaa myös ammattilaisten vaitiolovelvollisuus. Nuori ei halua kertoa asioistaan, koska pelkää niiden leviävän eteenpäin esimerkiksi kouluympäristössä. Osa lapsista ja nuorista ei halua puhua ammattilaisille, koska he pelkäävät, että perheen tilanteeseen saatettaisiin puuttua rajullakin tavalla. Nuoret kertovat myös, että työntekijät vaihtuvat usein, jolloin nuoren pitää rakentaa aina uusi luottamussuhde seuraavaan ammattilaiseen.”
”Myös lasten ja nuorten psykiatrisilta osastoilta sekä sijaiskodeista ottaa Lasten ja nuorten puhelimeen ja kirjepalveluun yhteyttä useita lapsia ja nuoria, jotka kokevat, etteivät saa aikuisilta hoitopaikassaan tarpeeksi aikaa.”
Todella huolestuttava raportti joka siis paljastaa karulla tavalla että tämäkään puoli ei siis ainakaan kaikkialla toimi. Tarvitaan siis lisäkoulutustakin ammattilaisille joita nuoret eivät siis valitettavasti aina pidä siis ammattilaisina.
….
Toinen asia tai yksi monista jota olen esillä pitänyt on maamme rikosten rangaistuskäytänteet. Esityksiä olen tässä viime aikoina tehnyt niin seksuaalirikollisten rangaistusten tiukentamisista, väkivaltarikollisten vaarallisuusarviointien laajentamisesta kuin myös hieman näitä liipaten vakavien rikosten valmistelun kriminalisoimiseksi. Näyttää siltä, että ainakin kaksi viimeistä on nyt etenemässä. Työ siis tuottaa toivottavasti hedelmää.
Ensimmäistä koskettaa taaseb seksuaalirikollisia koskeva uutinen rangaistusten tiukentumisesta. Tänään silmiini osuneen uutisen mukaan raiskausrikoksista annetut tuomiot ovat kiristyneet 2000-luvulla. Ei tosin niin kuin minusta pitäisi. Itse siis luopuisin raiskauksissa kokonaan ehdollisista vankeusrangaistuksista ja passittaisin aina raiskaajan ja myös lasten seksuaaliset hyväksikäyttäjät järjestäen kiven sisään.
Tässä tuo odotettu selvitys Raiskausrikoksista. Raportissa aikalailla karuja kertomuksia raiskaustapauksista ja surullisinta se miten niissäkin monessa etsitty lieventäviä asianhaaroja vaikka mistä. Jos ette jaksa koko raporttia lukea niin kuvauksia tapauksista ja tuomioita sivulta 134 alkaen. Uskomatonta. Toivotaan, että tämä laaja raportti nyt osaltaan myös vauhdittaa esityksieni etenemistä. Rangaistuksien tulee olla näissäkin rikoksissa yleisen oikeustajun mukaisia. Sellaisia ne eivät nyt ole. Ja samaan aikaan tulee lisätä huomiota rikoksen tekijästä ja joskus jopa hänen suojelemisesta rikoksen uhrin suojelemiseen ja auttamiseen. Oikeuden käynnit kestävät aivan liian kauan ja ovat monesti hyvinkin tökerösti hoidettu repien uhrin haavat uudelleen auki pitkän odottelun jälkeen. Ja kyllä apua tarvitsee usein myös uhrin lähipiiri. Huomio heihinkin.
Kyllä tässä siis työtä riittää monella saralla.
…
Mutta nyt kello jo 21.09 ja kämpillä. Huomenna Maanpuolustuskurssi jatkuu aamuvarhaisella. Taidan hetken vain nyt lueskella.