Viime viikolla MTK:n johdolla kampanjointiin ympäri Suomea suomalaisen ruoan ja alkuperämerkintöjen tärkeyden puolesta. Erinomainen aihe. Tämä keskustelutti myös viime kesänä turuilla ja toreilla ja nostinkin aiheen esiin eduskunnassa. Tein hallitukselle esityksen siitä, että aina lihavalmisteissakin pitäisi kertoa mistä maasta liha on peräisin. Tähän ei kuitenkaan maatalousministeri eikä muutkaan tarttuneet. Hyvä, että edes nyt vaalien alla kuitenkin puhutaan.
Tutkimusten mukaan me suomalaiset kuluttajat haluamme tietää ostamansa tuotteen alkuperämaan. Tämä on hyvä uutinen suomalaiselle ruoantuotannolle. Itse koen ongelmaksi juuri sen, että jalostetun tuotteen vaikkapa leikkeleen valmistusmaaksi ilmoitetaan Suomi, vaikka esimerkiksi liha olisikin tuotu Etelä-Amerikasta. Tai sitten tuotetta markkinoidaan suurin otsikoin suomalaisen brändin ja tuotemerkin alla. Minusta se on kertakaikkiaan harhauttamista ja epärehellistä toimintaan. Toivotaankin, että viime viikolla käyty näkyvä kampanja nostaa ihmisten tietoisuutta, sillä tärkeintä tässä on kuitenkin se, että kuluttajilla on mahdollisuus suosia aidosti suomalaista ruokaa.
Kotimainen, puhdas ja terveellinen ruoka onkin arvokas asia. Mutta se ei saa olla itsestäänselvyys. Kokoomuksen maaseutupoliittinen ohjelma julkistettiin maaliskuun puolella ja sen vahva viesti kuuluu, että haluamme jatkossakin taata toimintaedellytykset suomalaiselle maataloustuottajalle ja tätä kautta vahvistaa elävää maaseutuamme. Yrittäjävetoinen maatalous täytyy olla vaihtoehto joka puolella EU:ta ja Suomea, mikä tarkoittaa tuotanto-olosuhteiltaan heikompien alueiden tukemista. Näin se vaan menee.
Miten tämä tavoite sitten saavutetaan? EU-Suomessa seurataan jo silmät ja korvat tarkkana CAP-reformin valmistelua ja niin sanotusti toivotaan parasta. Kyllähän tärkein tavoite tulevassa EU:n maatalouspolitiikan uudistuksessa on se, että pääsemme eroon Suomen osalta tilapäis- ja väliaikaisratkaisuista sekä viljelijöitä eriarvoiseen asemaan laittavista järjestelmistä. Nykyisen kaltainen tempoileva tukipolitiikka ei ole kenenkään etu.
Itse näen, että emme tarvitse EU-neuvotteluista enää yhtään torjuntavoittoa, vaan meidän on aktiivisesti haettava Suomen kannalta hyvää ratkaisua. Lissabonin sopimuksen myötä parlamentin valta on kasvanut myös maataloudessa ja tässä on vaikuttamisen paikka. Tätä vaikuttamista tehtiin mm. Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunnassa, joka sai Euroopan parlamentin maatalousraportoijan ja uudistuksen avainhenkilön MEP Albert Dessin vierailulle Suomeen. Yhteistyöllä ja Suomen tilanteen laajemmalla ymmärtämisellä näitä ratkaisuja tehdään.
Kysyttäessä maatalouden suurinta ongelmaa EU-Suomessa, yleisin vastaus on varmasti byrokratia. Tämä aiheuttaa harmaita hiuksia monelle suomalaiselle maatalousyrittäjälle. Tavoitteena muiden joukossa täytyykin olla nykyistä yksinkertaisempi tukijärjestelmä, joka kannustaa laadukkaaseen tuotantoon ja vapauttaa yrittäjät paperipinojen takaa aidosti tuotannolliseen toimintaan. Hyviä esimerkkejä huonosti toimivasta byrokratiasta ovat valvontajärjestelmien oikeudenmukaisuus ja vaikkapa pinta-alamittaukset. Jälleen tarvitaan aktiivista otetta EU:n ja Suomenkin pöydissä.
Kotimaankin päätöksenteossa ensi hallituskaudella on paljon tehtävää, yritysverotuksen, sukupolvenvaihdosten ja yritystukien parissa, mutta haluan tässä nostaa esiin yhden ehdottoman EI:n. Aina välillä keskusteluissa heitetään etenkin vasemmistopuolueista ajatus, että kiinteistöveroa tulisi periä myös maa- ja metsätalousmaasta. Minun ja puolueenkin linja on se, että tätä emme tule kannattamaan missään nimessä.
Suomi elää metsästä, edelleen. Tulevina vuosina tarvitsemmekin metsänomistusrakenteen kehittämistä ja myös sukupolvenvaihdosten helpottamista. Yhä useampi suomalainen on metsänomistaja ja metsätilojen rakennetta voidaan kehittää vaikkapa yhteismetsien hallintoa keventämällä ja tilusjärjestelyihin kannustamalla. Hyvin hoidettu metsä on rikkaus ja hyvinvoinnin lähde – monella tapaa – kaikille suomalaisille.
Miksi suomalaisen maa- ja metsätalouden kannattavuus on tärkeää kaikille tuleville päättäjille?
Siksi, että kotimainen, turvallinen ruoka ja vaikkapa lähimetsä tai energiapuu näyttelee isoa roolia kaikkien suomalaisten elämässä. Elinvoimainen maaseutu on jokaisen suomalaisen etu.
Puhutaan siis tästäkin eikä vain puhuta vaan myös tehdään…
…
Tänään jälleen aikainen herätys. Päivän ohjelma on tiukka ja vie ympäri Hämettä niin Kanta-Hämeen puolella kuin Päijät-Hämeenkin puolella. Loppi, Riihimäki, Hämeenlinna, Padasjoki jne. Ja päivällä vielä puhe Kansallisille Senioreille maamme nykytilasta ja ikäihmisten ajankohtaisista asioista.
Mutta nyt vielä nopeasti kuppikahvia ja aamun lehdet.
…
Tukiryhmään liittyneitä:
659. Kirsi Silen, toimistosihteeri, Hämeenlinna
660. Arja-Liisa Koukku, eläkeläinen, Loppi
661. Pia Korhonen, kahvilatyöntekijä, Janakkala
662. Tommi Seppälä, opiskelija, Loppi
663. Mauri Pullinen, Hausjärvi
664. Paul Karlsson, Espoo
665. Mervi Mäkinen, opintosihteeri, Hausjärvi
666. Angelika Huttunen, opiskelija, Riihimäki
667. Laura Sarrola, Process Developer, Riihimäki
668. Anu Joutsi, asiakastukiassistentti, Loppi
669. Jarmo Mäkelä, myyjä, Riihimäki
670. Sakari Tenhunen, ylihammaslääkäri, evp., Riihimäki
671. Keijo Koskinen, maatalousyrittäjä, Janakkala
672. Kari Hytönen, myynti- ja asiakaspalvelupäällikkö, Jyväskylä
…
Kello 22.23 ja kotona jo jonkin aikaa. Tänään kampanjapäivä alkoi Lopelta ja Riihimäeltä. Vaalikahvilalla kivasti väkeä liikkeellä ja sieltä sitten Kerhotalolle Riihimäen Kansallisten Senioreiden kuukausikokouksen vieraaksi. Kuulemma keräsin ennätysyleisön. Kiva niin ja hyvä oli tunnelmakin. Puolitoistatuntia meni hetkessä alustuksen ja hyvän keskustelun siivittämänä.
Riihimäeltä sitten Hämeenlinnaan. Siellä Reskalla ja torilla pari tuntia kampanjaa ja täytyy todeta, että hyvä näyttää olevan tunnelma sielläkin. Satoja kortteja jakoon ja monta hyvää keskustelua ja kuulemma jo aikamoinen tukku ääniäkin tullut. Näin kertoivat ja uskotaan se. Kiitos.
Sitten Hämeenlinnasta Päijät-Hämeeseen. Padasjoella olikin mukava ilta ja hienoa, että mukaan ehtivät myös ehdokkaistamme Ilkka Viljanen ja Juha Rostedt. Pari tuntia keskustelua siellä ja sitten Hämeenlinnaan takaisin ja Riihimäen kautta Lopelle.
Mutta vielä muutama sana tuosta Linjan tukijat -tukiryhmästä. Tänään päivällä sain palkita tukiryhmämme 600. jäsenen. Kiitos tervakoskelaiselle Sanna Puolakalle rajanrikkomisesta. Ja nyt jo tilanne niin kuin huomaatte se, että jännitän rikkoutuuko vielä 700 jäsenenkin raja Linjan Tukijoissa. Hienoa työtä ryhmän vetäjältä Iiro Viinaselta ja eri alueiden vastaavilta Tapio Mikkolalta (Loppi), Taina Ojapalo (Riihimäki), Pekka Vihma (Hämeenlinnan seutu) ja Sanna-Maria Laine (Päijät-Häme) ja nuoret ja opiskelijat Meri-Tuulia Huurresalo. Ja kyllä vetureiden lisäksi myös moni tiimiläinen ja Linjan tukija on tehnyt erinomaista työtä. 700 julkista tukijaa enteilee sitä, että… miettikääpä itse.
Mutta rikotaan se 700 rajan kuitenkin ensin. Eli tukiryhmään voi liittyä täältä!
Huomenna Yrittäjien aamukahvit Timo´s Coffeella klo 8 alkaen. Tervetuloa mukaan!