Keskiviikko, 07.11.2007

Blogi, keskiviikkona 07.11.2007

Uuteen aamuun. Aikainen herätys eilisen pitkän päivän jälkeen. Kollegani Sirpa Asko-Seljavaara oli kutsunut aamulla kokoon Eduskunnan yliopistoryhmän järjestäytymään ja mielenkiintoisen porukan kokoon saimmekin. Puheenjohtajaksi valsimme idean äidin Sirpan luonnollisesti ja varapuheenjohtajaksi yliopistomaailman ja -euroopan hyvin tuntevan Jakob Södermanin. Toimintasuunnitelmaamme kirjasimme keskeisiä asioita yliopistomaailmasta ja on hyvä, että tällainen ryhmä yli puolue, yli valiokunta ja yli kaikkien erilaisten rajojen kokoontuu epäsäännöllisen säännöllisesti keskustelemaan erilaisista asioista yliopistojen näkökulmasta.

Eilen illalla vielä pitkän täysistunnon jälkeen istuimme hetken eduskunnan kuppilassa. Itseasiassa siellä oli enemmän väkeä kun itse salissa istunnon päättyessä. Kahdestaan saimme salin puolella istua tai kolmistaan puhemiehen kanssa. Kuppilassa keskusteluissa esillä luonnollisesti sairaanhoitajien tilanne ja myös salissa puhuttanut siviilipalveluslainsäädännön uudistus ja myös ne armeija-ajat. Ihmetystä aiheutti mm. se miksi Puolustusvoimissa luovuttiin joskus 1990-luvun puolivälissä alkaneesta diabeteksen kanssa elävien nuorten piesten varumiespalvelun kokeilusta. Muistan omilta ajoilta sen, että monelle nuorelle oli kova paikka kun palvelus ei ollut diabeteksen kanssa mahdollista. Muutama vuosi myöhemmin se mahdollistettiin kokeiluna ja sitten se haudattiin. Ainakaan itse en ole kuullut syitä ja ehkä niitä täytyy kysellä. Kahvipöydässä istui kaksi itsekin insuliinin kanssa elävää miestä ja kumpikin totesi, että onnistuu. Miksi emme siis antaisi niille miehille mahdollisuuden osallistua asepalvelukseen joilla on tahtoa ja halua maatamme puolustaa ja antaa panos myös tässä muodossa?

Tänään päivä jatkuu sivistysvaliokunnassa ja sitten täysistunnon parissa. Saan myös Lopelta lukiolaisia vieraakseni. Siis työn touhuun.

Kello 13.03 ja juuri sain tietoa Tuusulan Jokesta. Lukiossa edelleen ampumavälikohtaus päällä ja tietojeni mukaan ainakin yksi on kuollut ja kolmea on ammuttu. Uhrien joukossa on myös koulun rehtori. MTV3 nettisivut kertoo juuri nyt: ”Ampujan kerrotaan olevan 18-vuotias lukiolaispoika, joka ryhtyi ammuskelemaan kesken oppitunnin. MTV:n uutisten haastatteleman ampujan koulutoverin vanhemman mukaan enteitä onnettomuudesta on ollut nähtävissä jo aiemmin. Oppilas oli muun muassa kertonut ihailevansa Hitleriä ja Stalinia. Vanhemman mukaan oppilaat pääsivät pakenemaan ikkunoista.” Kauhea tilanne ja toivotaan, että lisäuhreilta vältytään. Seurataan tilannetta.

Tuon edellisen viestini jälkeen päivä on ollut kaoottinen. Viisi nuorta miestä poikaa – kaksi nuorta naista – tyttöä ja koulun rehtori saivat surmansa ja lukuisia loukkaantui silmittömässä ammuskelussa. STT:n uutispalvelu viestitti koko ajan tilanteen etenemisestä ja talossa tietoa oli muutenkin paljon liikkeellä. En tässä vaiheessa halua enkä katso tarpeelliseksi enempää puida asiaa ja siihen liittyviä seikkoja ja yskityiskohtia. Minusta sen aika on myöhemmin. Nyt on syytä vain antaa kaikki mahdollinen tuki – niin fyysinen kuin henkinenkin tapauksen uhrien omaisille, kaikille opiskelijoille ja koululaisille, läheisille ja ystäville. Mutta myös nuorille ympäri maan ja ehdottomasti myös tekijän perheelle ja läheisille. Tässä tapauksessa ei ole kuin uhreja.

SYVIN OSANOTTONI KAIKILLE!

Täysistunnon alussa pääministeri mainitsi asian, mutta silloin tiedot olivat vielä epätarkkoja ja muuttuivat tiuhaan. Myöhemmin täysistunto keskeytettiin, hallitus kokoontui käsittelemään asiaa ja eri ministerit tekivät työtä asian eteen. Kaikki muu sai pysähtyä.

Oli vaikea paikka, kun sain samaan aikaan vielä vieraita – saman ikäisiä nuoria kotikunnastani. Lukiomme abiturienttejä. He olivat jo matkalla ja järkytys ja epätietoisuus näkyi myös näistä nuoristamme – joista monet myös vanhoja oppilaitani Launosten ja Kirkonkylän ala-asteilta. On varmasti aihetta ja syytä käsittellä tätä asiaa jokaisessa maamme koulussa niin kuin opetusministeri myös esitti. Kotimatkalla soitinkin vielä hyvälle pappiystävälleni ja puhuimme Lopen tilanteesta. Lopella kirkko oli jo tänään illalla avoinna. Keskustelulle ja hiljentymiselle on varmasti tarvetta ympäri Suomen. Mutta kauhein tilanne on varmasti Tuusulan Jokelassa. Sinne kaikille voimia ja ajatuksia.

Tänään aamulla olin valmistellut hallitukselle myös toimenpidealoitteen, jossa esitin vakavien rikosten valmistelun kriminalisointia. Asia nousi esille Liedon ryöstön jälkeen jälleen kerran. Kyse siis siitä, että maassamme ei ole rikollista ja rangaistavaa esimerkiksi murhan tai ryöstön valmistelu. Liedonkin tapauksessa poliisi seurasi harjoituksia ja valmistelua pitkään, mutta lain pakottamana oli pakko odottaa, että itse toiminta alkoi. Näin poliisin mukaan vaarannettiin ihmishenkiä. Aloite valmiina, mutta tässä tilanteessa en halua sitä eteenpäin laittaa. Se on asia johon on syytä palata, mutta nyt ei ole oikea aika. Nyt ajatukset tapauksen läheisiin.

Kommentit